Hellää ja herkkää dodekafoniaa - on se mahdollista!

Avomielisilläkin musiikinystävillä on usein ennakkoluuloja Wienin toisen koulukunnan ekspressionismia ja dodekafoniaa kohtaan. Monen mielestä Schönberg, Webern ja Berg sävelsivät kylmää, tunteetonta tai peräti ylitunteellista musiikkia, joka kaksitoistasävelisyydessään oli harmonisesti epäselvää mongerrusta. Quator Diotiman ja suosikkiyhtiöni Naíven uutuuslevy osoittaa, että ennakkoluulot hälvenevät saman tien, kun toimeen tarttuu joukko kyllin kyvykkäitä muusikkoja.

Ranskalaistaustainen huippukvartetti Quator Diotima on hionut sointiaan erityisesti nykymusiikin parissa, ja sen kuulee. Mieleen muistuu erään suomalaisen nykysäveltäjän esitysohje jousikvartettonsa harjoituksissa: "Kuvitelkaa, että se on musiikkia!" - Quator Diotima todella kuvittelee, että nykymusiikki on musiikkia, siis ilmaisuvoimaista, kaunista ja hallittuun harmoniaan perustuvaa soivaa todellisuutta. Musikaalista lähestymistapaa helpottaa, että levylle on valittu Wienin toisen koulukunnan jousikvartettiteoksista ne kaikista kertovimmat, ne joissa absoluuttisen ja ohjelmallisen musiikin raja hämärtyy ja muuttuu merkityksettömäksi.

Schönbergin toinen kvartetto on äärimmäisen herkkä, vertauskuvallinen teos, hyvästijättö tonaalisuudelle yleensä mutta myös eräälle rakkaudelle erityisesti. Anton Webernin kuuden pelkistetyn mutta tunteikkaan Bagatellin kylkiäisenä kuullaan harvinainen, alun perin julkaisematon seitsemäs bagatelli, Webernin hyvin yksityinen ja omalaatuinen tunteenpurkaus, jossa kvartettia täydentää alttoääni. Tunnelma jatkuu henkilökohtaisena Alban Bergin Lyyrisessä sarjassa, jonka salattu ohjelma kuvaa onnetonta rakkautta.

Pahimmillaan näin tunteellinen ohjelmisto tarkoittaisi hartsinpölyyn hautautuvia purkauksia ja ahdistavaa tunnelmaa, mutta Quator Diotiman soitosta päällimmäiseksi mieleen jää herkkyys, hellyys ja ymmärrys. Nelikko saa tarvittaessa aikaiseksi hyvin hermoherkkiä, arkoja sävyjä, jotka kuitenkin soivat avoimesti ja kauniisti. Fortet pysyvät kontrollissa, ja Bergin sarjan erikoistehotkin toteutetaan suloisesti, ilman prässiä tai rahinaa.

Ekspressionistisen musiikin tulkinnassa harvinainen sulo ja lempeys syntyvät myös äärimmäisen hiotusta intonaatiosta. Dodekafonia on tehty soimaan siinä missä tonaalinenkin musiikki, ja kun Quator Diotima on työstänyt harmoniat kohdalleen, musiikin ymmärtäminen tai kokeminen helpottuu huomattavasti.

Kokonaisvaikutelman syntymistä tukevat erittäin hyvät solistit teosten muutamiin lauluosiin. Sopraano Sandrine Piau ja altto Marie-Nicole Lemieux laulavat kirkkaasti, tarkasti ja tunteella.

Arnold Schönberg: Jousikvartetto nro 2 fis-molli. Anton Webern: Kuusi bagatellia. Alban Berg: Lyyrinen sarja. - Quator Diotima sekä Sandrine Piau, sopraano, ja Marie-Nicole Lemieux, altto.
(Naïve, V 5240)

Lähetä: