Henkeä hoviin!

Jean-Philipp Rameau harrasti ranskalaisen ja italialaisen musiikkiperinteen sulauttamista. Tämän osoittaa myös Alban uutuuslevyllä kuultava Rameaun laaja kokoelma Pièce de clavecin de concerts vuodelta 1741. Se ei nojaa vain mielikuvitukseen ja hienostuneisuuteen, kuten umpiranskalainen hovimusiikki joskus. Italialaiset vaikutteet huomaa teosten kolmiosaisena muotona ja musiikillisena jäsentyneisyytenä. Henkevyys, tanssillisuus ja kristallinkirkas mutta tyylitelty ilmaisu paljastavat silti musiikin alkuperän, samoin nokkelat otsikot.

Kokoelman nimessä de concerts viittaa yhteissoittoon mutta Pièce de clavecin cembalokappaleisiin. Kyseessä onkin cembalon, viulun ja gamban tasa-arvoinen trio, jossa cembalo on tasa-arvoisempi kuin toiset. Aapo Häkkinen, Petri Tapio Mattson ja Mikko Perkola toteuttavat Rameaun idean kirjaimellisesti. Itsevarmasti fraseeraava Häkkinen liidaa kolmikkoa täyteläisellä cembalismilla; intensiivinen, pitkälinjainen Perkola nostaa gamban soolot esiin mutta möyrii tarvittaessa myös alarekisterissä; ja hienostunut Mattson nauttii koristeellisista viululinjoista.

Häkkisen ja Perkolan aiemmilla barokkilevyillä olen ihaillut romanttisen laveaa otetta, ja Mattson tuntuu sopeutuneen tähän lähtökohtaan, toki tyylin sallimissa rajoissa. Turha hovihienostelu jää vähemmälle, kun kolmikko paahtaa täydellä, kauniin sitkeällä äänellä eteenpäin. Rameaun nokkeluudet ja musiikilliset vitsit toki poimitaan esiin - L'Agacante eli ärsyttäjä alkaa oikeasti ottaa päähän ja La Timide eli ujo liikkuu todella varovaisesti askeltaen. Leppoisalla muusikkoudella ja kauniilla soinnilla kolmikko saa puhallettua ranskalaiseen hovimusiikkiin elävän hengen, eikä kuulijan tarvitse miettiä, miksi tätä musiikkia pitää tehdä myös nyky-Suomessa.

Jean-Philippe Rameau: Pièces de clavecin en concerts. - Aapo Häkkinen, cembalo, Petri Tapio Mattson, viulu, ja Mikko Perkola, gamba.
(Alba, ABCD 318)

Lähetä: