Herkkuja Rautavaaran makkarakoneesta

Ondine-yhtiö jatkaa sitkeästi Einojuhani Rautavaaran musiikin saattamista levylle, ja mikäs on jatkaessa, kun Rautavaara voimansa tunnossa edelleen säveltää tasalaatuista, muhevasti soivaa orkesterimusiikkia. Sellaista ovat uudenkin levyn pääteokset, toinen sellokonsertto "Towards the Horizon ja lyömäsoitinkonsertto "Incantations".

Totuuden nimessä on sanottava, että Einojuhani Rautavaara ei nykyään varsinaisesti uudistu. Tämän levyn konsertot, molemmat vuodelta 2008, ovat kuin makkarakoneesta - lisäsävelillä pippuroitua, vaskilla suolattua ja romanttisella melodiikalla silavoitua herkkua, joka on puristettu sinfoniaorkesterin paksuiseen, konsertin alkupuolen pituiseen luonnonsuoleen. Tulos maistuu makoisalta mutta siinä on myös ärsyttäviä piirteitä. Melodiat virtailevat edelleen hurmioituneina, mutta Rautavaara ei enää viitsi työstää säestystä kovin orgaaniseksi - on sointupalkki tai karaktääri ja sitten toinen.

Colin Currielle sävelletty lyömäsoitinkonsertto hyödyntää enimmäkseen melodisia perkussioita, mikä levyllä toimii varsin hyvin. Marimba ja vibrafoni antavat Rautavaaran pysyä kotikentällään eli sointublokkien luontevassa, melodisessa liikuttelussa. Konserton "Loitsuja"-lisänimestä huolimatta rumpuja ja symbaaleita kuullaan niukasti, ja hyvä niin, koska eihän Rautavaara mikään viidakkorummuttaja ole.

Currie soittaa osuutensa sielukkaasti ja tarkasti, ehkä jopa hieman rivisoittajan elkein. Ensiosan nopeissa kuluissa Helsingin kaupunginorkesterilla tuntuu olevan hankaluuksia pysyä solistin perässä, mutta muuten orkesterin Rautavaara-kokemus kuuluu mehukkaana soittona.

Sellokonsertossa solistina hehkuttaa Truls Mørk, jonka nasaali sointi leikkaa kauniisti läpi orkesterin, ja yltää tarvittaessa ylimaalliseen kauneuteen.

Konsertot ovat pääteemaa myöten sen verran samanlaisia, että niiden väliin on ilmaa raikastamaan asetettu Rautavaaran nuoruudenteos Modificata. Se edustaa kunnon dodekafoniaa, jossa rivi kolistellaan läpi heti aluksi. Onneksi John Storgårds ja HKO tulkitsevat teoksen riittävän romanttisesti, jotta Rautavaaran oma, ihmisläheinen ilmaisu pääsee läpi.

Hifistille levy on kiinnostavaa kuunneltavaa vertailumielessä, koska toinen konsertoista on äänitetty Finlandia-talolla, toinen Musiikkitalossa. Vuosien mittaan Finlandia-talolla on opittu äänittämään oikein hyvin, ja tälläkin levyllä salin tukahtunut sointi on viritetty lämpimäksi ja tarkaksi yhtä aikaa. Musiikkitalosta äänittäjillä ja muusikoilla ei ole vielä kunnolla kokemusta. Salin luonnonkaiku mehevöittää sointia ja tekee siitä astetta luonnonmukaisemman, mutta aavistus tarkkuutta on menetetty.

Einojuhani Rautavaara: Sellokonsertto nro 2 "Towards the Horizon"; Modificata; Lyömäsoitinkonsertto "Incantations". - Truls Mørk, sello, ja Colin Currie, lyömäsoittimet, sekä Helsingin KO/John Storgårds.
(Ondine, ODE 1178-2)

Lähetä: