Hyvää nykymusiikkia saa markkinoida seksillä

Entisaikojen jättiyhtiö EMI Classics on viime ajat ollut hiipumaan päin, mutta vielä heillä riittää tähtiluokan artisteja, muun muassa brittiläinen Alison Balsom. Hän on vaalea, modernisti seksikäs nainen, joka soittaa perinteisen miehekästä soitinta, trumpettia. Lienee selvä että Balsomia on helpompi markkinoida kuin vaikkapa kotomaamme totista torvensoittajaa Jouko Harjannetta. Markkinoinnin helppoudessa ja muusikon seksikkyydessä ei ole mitään pahaa, etenkään jos niillä saadaan ilmoille ja kuunteluun niinkin kiinnostavaa musiikkia kuin Balsomin uudella levyllä.

Levyn nimikappale, James MacMillanin trumpettikonsertto Seraph on ehtaa uusklassismia, jossa häilyy viitteitä Haydnin trumpettikonserttoon, Stravinskyn orkesteriteosten trumpettiobligatoihin ja moneen muuhun trumpetille ominaiseen. Balsom soittaa näyttävästi ja tarkasti mutta antaa musiikille laulavuutta ja kauneutta tavallista pyöreämmällä ja elastisemmalla soinnilla. Valitettavasti MacMillanin hankala jousitekstuuri paljastaa puutteet orkesterissa - Scottish Ensemble kuulostaa ohuelta ja epätarkalta.

Aleksandr Arutjunjanin trumpettikonsertto edustaa sosialistista realismia, onneksi sentään armenialaisin etnosävyin. Orkesteriksi vaihtuu BBC:n Skotlantilainen sinfoniaorkesteri, joka massallaan ja monipuolisuudellaan tekee yksinkertaisesta mutta taiten sommitellusta teoksesta elokuvallisen elämyksen. Hiljattain Jouko Harjanne levytti teoksesta puhallinorkesteriversion, mutta ei aivan yltänyt Balsomin sävykkyyteen.

Levyn pääteokseksi nousee modernistiklassikko Bernd Alois Zimmermannin konsertto, lisänimeltään Nobody knows the trouble I've seen. Teos on jäänyt puoliksi unholaan, koska se on järkyttävän hankala ja ylettömästi orkestroitu. Loisteliaasta levytyksestä kuitenkin selviää, että kyseessä on keskieurooppalaisen modernismin kunniakas edustaja, josta negrospirituaaliteema ja viihdemusiikkivaikutteet tekevät hauskaa ja svengaavaa kuultavaa. Zimmermann pakottaa Balsomin ilmaisunsa äärirajoille, mikä on hyvä asia - sieltä löytyy vaaran tunnetta ja elävyyttä.

Balsom viimeistelee trumpetin sävykirjon esittelyn Toru Takemitsun koskettavalla sooloteoksella Paths. Tuloksena syntyy tasapainoinen kokonaisuus, joka ylikansallisen levy-yhtiön tähtituotteeksi on yllättävänkin raikas ja moderni - ja silti helppo kuunnella.

James MacMillan: Seraph. Toru Takemitsu: Paths. Aleksandr Arutjunjan: Trumpettikonsertto. Bernd Alois Zimmermann: Trumpettikonsertto. - Alison Balsom, trumpetti, sekä Scottish Ensemble ja BBC:n Skotlannin SO/Lawrence Renes.
(EMI Classics, 50999 6 78590 2 3)

Lähetä: