Perjantaisin klo 14.00 - 15.00
Inkisen Sibelius ei yllä mestaritasolle
Uuden-Seelannin sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Pietari Inkinen työstävät Naxokselle kokonaislevytystä Sibeliuksen sinfonioista. Kriitikot eivät ole olleet sarjan kahdesta ensimmäisestä levystä täysin vakuuttuneita. Kenties Inkinen ei ole kypsä keskeisen ohjelmiston varmaan ja uutta luovaan tulkintaan, kenties uusiseelantilaisten taito ja henki eivät aivan riitä, kenties Inkinen olisi tarvinnut orkesterinsa kanssa enemmän aikaa. Sarjan kolmas levy sisältää rakastetun toisen sinfonian sekä Karelia-sarjan, ja antaa jonkin verran toiveita paremmasta.
Minun mieleeni Sibeliuksen sinfoniat ovat iskostuneet berliiniläisten salaperäisenä, orgaanisena hämynä, lahtelaisten kuulautena ja RSO:n tarkkana, jäsenneltynä voimana. Inkinen joutuu siis kovaan seuraan, ja jo toisen sinfonian alku osoittaa, ettei hän tavoita mitään näistä hyvin erilaisista ideaaleista. Puupuhallinten vastaus jousien introon jää epätarkaksi ja soinniltaan arkiseksi, ja Sibeliuksen omalaatuisista kehittelyistä jää puuttumaan se yhtenäisyys, jonka vain tinkimättömimmät kapellimestarit tavoittavat työstämällä yhteensopimattomia fraaseja tuntikausia.
Suosikkiosani Inkisen tulkinnassa on finaali ja etenkin sen alkupuoli, jossa pitkää kehittelyä pedataan levollisesti.
Taianomaisen orgaanisuuden puute vaivaa myös Karelia-sarjaa. Intermezzossa humppa etenee hauskasti heilahdellen, mutta siihen ei nousta yhtä häkellyttävästi kuin Suomessa parhaimmillaan, ja balladin alun puupuhallinsoinnut kaipaisivat persoonallisempaa otetta. Kaikkiaan Karelia-sarja tuntuu silti luontevammalta, orgaanisemmalta ja soinniltaan hiotummalta. Inkinen löytää siitä myös enemmän persoonallisia yksityiskohtia. Kun katsoo teosten äänitysajankohtia, herää toivo että projekti on kehittymässä oikeaan suuntaan: toinen sinfonia on äänitetty kolmisen vuotta sitten, Karelia-sarja viime kesänä.
Tässä vaiheessa täytyy todeta, että Inkisen ja uusiseelantilaisten mahdollinen persoonallinen ote saattaa jäädä äänityksen uumeniin. Kontrabassot ja patarummut kumisevat levyllä niin että korvilla on täysi työ kaivaa diskantista hienouksia.
Jean Sibelius: Sinfonia nro 2 D-duuri; Karelia-sarja. - Uuden-Seelannin SO/Pietari Inkinen.
(Naxos, 8.572704)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Risto Nordell.
