Perjantaisin klo 14.00 - 15.00
Julia Lezhnevan ääni lyö ällikällä
Venäläinen sopraano Julia Lezhneva voitti Mirjam Helin -laulukilpailun vuonna 2009. Hän oli kilpailun nuorin voittaja, itse asiassa niin nuori, että joku saattoi epäillä, jääkö hän tähdenlennoksi vai kypsyykö taiteilijaksi. Kuluneen parin vuoden aikana Lezhneva on osoittanut, että voitto ennakoi tulevaa menestystä. Jo nyt hänen uransa on komeampi kuin suurimmalla osalla Helin-voittajista.
Lezhnevan vahvin valtti on hänen äänensä persoonallinen, välittömästi tunnistettava mutta silti miellyttävä sävy. En ymmärrä miten on mahdollista yhdistää melko syvällä kurkussa soiva täyteläisyys ja äärimmäisen tarkka keveys - mutta juuri niin Lezhneva tekee. Vertailukohdan löytäminen on liki mahdotonta, mutta itselleni mieleen tulee yhtä aikaa sopraano Montserrat Caballen öljyinen kiilto ja kontratenori Jochen Kowalskin kevyet, rekistereillä leikittelevät virtuoosikuviot.
Ensimmäiselle soololevylleen Lezhneva on valinnut aarioita Rossinin oopperoista, jotka ihme kyllä sopivat täydellisesti hänen persoonalliselle äänelleen. Tarina kertoo, että Rossinin alkuperäinen oopperaääni-ihanne, Isabella Colbran, kuulosti altolta, joka kevyesti ylsi sopraanorekisteriin, ja samaa voi sanoa Lezhnevasta. Säkenöivät koloratuurikuviot ja loputtoman pitkät bel canto -linjat onnistuvat häneltä yhtäläisellä keveydellä; rajoja ei tule vastaan missään rekisterissä eikä missään tempossa. Muutamassa fortissimossa keveyden ja kermaisen perussävyn alta pintaan puskee aavistus venäläisen laulukoulun paatoksellista vibratoa, ja italian ääntämisessä taitaa vielä olla pientä puuhaa. Nämä puutteet annan anteeksi heti, kun Lezhneva alkaa taas kujerrella kuvioitaan tai heläyttää valtavan hypyn millintarkasti kohdalleen.
Julia Lezhnevan hyveiden enempi sanallistaminen taitaa näin radiossa olla turhaa, kun voin soittaa näytteitä. Lienee parempi tyytyä sanomaan, että lahjakkuuden kuulee heti, ja siitä nauttii koko tämän levyn ajan, myös hiljaisissa ja pitkälinjaisissa aarioissa, jotka vaativat äänen ja koloratuuriosaamisen lisäksi kypsää fraseerausta.
Harmi vain, että Lezhnevaa säestävä Sinfonia Varsavia ei aivan yllä italialaisten oopperaorkesterien tasolle. Rytmisestä epävarmuudesta ja sointien arkisuudesta kuulee, että tämä musiikki ei ole varsovalaisten jokapäiväistä leipää.
Gioachino Rossini: Aarioita oopp. Järven neito, Wilhelm Tell, Semiramide, Otello, Tuhkimo ja Korintin piiritys. - Julia Lezhneva, sopraano, ja Sinfonia Varsovia/Marc Minkowski.
(Naïve, V 5221)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Risto Nordell.
