Jyväskylän KO tarvitsee isompia haasteita kuin Naxos ja Pleyel

Jyväskylän kaupunginorkesterin ilahduttavan runsaat Naxos-levytykset ovat painottuneet Haydn-sarjaan sekä 1800-luvun alkupuolen ykkösdivarin säveltäjiin. Orkesterin koon, kehitystavoitteiden ja taloudellisten realiteettien kannalta tämä on ymmärrettävää, mutta alkaisin silti kaivata keskisuomalaisilta korkeamman profiilin näyttöjä kuin uuden levyn Pleyel-ohjelmisto.

Ignaz Pleyel oli Haydnin oppilas mutta jäi säveltäjänä opettajansa varjoon. Aikalaiset pitivät Pleyelin suoraviivaisesta, suorastaan riffivetoisesta musiikista niin kauan kuin se oli tuoretta, mutta aika ajoi Pleyelin sävellysten ohi jo miehen elinaikana - hänet muistetaan lähinnä musiikkikustantajana ja pianotehtailijana.

Jyväskyläläiset tilkitsevät Naxoksen katalogin aukkoja Pleyelin kahdella sinfonialla ja huilukonsertolla. Kaikesta kuulee että tiukka levytystahti on edelleen edistänyt orkesterin tarkkuutta ja sointia. Jouset hehkuvat entistä lemmekkäämmin ja puupuhaltimet yltävät lähes kansainvälisen tason tarkkuuteen. Rytmiset epätarkkuudet ovat vähentyneet, ja muutamat menuetit menevät suorastaan jalan alle, mutta yhä edelleen vikkelät repetitiot meinaavat sakata. Kaikki olisi silti oikein hyvin, jos Pleyelin musiikki olisi pykälän verran parempaa.

Pikkusievästi kuohahteleva klassismi, Naxoksen kuolettavan tylsät levykannet, orkesterin banaali markkinointinimi ja viime levytysten pitkästyttävä ohjelmisto yhdessä tuovat mieleen, että aivan tuota pikaa jyväskyläläiset tarvitsevat tai oikeastaan ansaitsevat lisää haasteita tai jonkinlaisen rohkean harppauksen.

Lisäksi he tarvitsevat kanttia sanoa, ettei Patrick Gallois enää ole entisen veroinen huilusolisti. Kapellimestarina Gallois on vähitellen saavuttanut hyvän yhteisymmärryksen orkesterinsa kanssa, mutta huilistina suunta on toinen. Atakissa alkaa olla vuotoa, vikkelien kuljetusten rytmit eivät solju sopivan kepeästi ja pitkien sävelten kontrolli väpättää tavalla jota en osaa tulkita vibratoksi.

Tasapainoisen pehmeässä äänityksessä ei maistu liikaa sähkö, vaikka sävelten hännät katoavatkin oudon vikkelästi. Ilmeisesti Suolahti-sali on Jyväskylän kaupunginorkesterille varsin sopiva soittopaikka. Mutta se ei sijaitse Jyväskylässä kuten levytiedot väittävät, vaan tietysti Suolahdessa.

Ignaz Pleyel: Sinfoniat B-duuri ja G-duuri; Huilukonsertto C-duuri. - Jyväskylän KO sekä Patrick Gallois, johtaja ja huilu.
(Naxos, 8.572550)

Lähetä: