Kannattaako naiskuoropop?

Naiskuoro Philomelan uusi levy Light on jo esitelty tällä kanavalla harrastekuoromusiikin erikoisohjelmassa, mutta ehkäpä on syytä ottaa levy käsittelyyn myös Uusiin levyihin, niin sanoakseni "oikean taidemusiikin" näkökulmasta. Levy nimittäin avaa kiinnostavan teeman.

Lightin lähtökohtana on suomalaisten ja muutaman kansainvälisenkin pop-kappaleen esittäminen naiskuorolla. Tämä ei ole helppo asia.

Populaarimusiikkikappaleet eivät perustu melodioille ja harmonioille. Ne perustuvat esittäjän karismalle sekä soinnilliselle kokonaisuudelle, joka vangitsee kollektiivisen tunteen. Jos popkappaleen sovittaa vaikkapa naiskuorolle, karisma ja sointi saatetaan menettää. Ne tosin osaksi palaavat kuulijan mieleen tuttua kappaletta kuunnellessa, oli sovitus millainen tahansa.

Jotkut vokaaliyhtyeet ovat ratkoneet sovituksessa katoavien ominaisuuksien ongelmaa äänellisellä akrobatialla, matkimalla ja siten alleviivaamalla alkuperäisiä sointeja. Philomelalla ei ole tähän taitoa. Toinen ratkaisu on uusiksi sovittaminen, siis alkuperäisen tunnelman luominen uusilla keinoilla tai kokonaan uusien asioiden ilmaiseminen. Tätä Philomela sovittajineen yrittää muttei aivan onnistu, koska sovitukset jäävät varsin arkisiksi.

Pop-sovitusten musiikkifilosofian voi jättää omaan arvoonsa, koska Philomelan pop-levy kantaa kyllä sellaisenaan, siis traagisia rakkaustarinoita kivan kepeästi kertovana naiskuorolevynä, ilman sen syvempää taiteellista sanomaa. Kuoron sointi on aivan kelvollinen, vaikka sopraanot tuntuvat tavoittelevan minun makuuni liian teinityttömäistä ja ohutta sointia, joka jättää epäyhtenäisyyden ja pienet puhtausvirheet kuuluville. Alttopuolelta löytyy enemmän auktoriteettia, pehmeyttä ja yhtenäisyyttä, ja aika usein kakkosaltot kuljettelevat bassolinjoja ylhäisessä yksinäisyydessään.

Sovituksista parhaiten toimivat ne, joissa ei yritetä matkia pop-elementtejä, vaan rakennetaan efektit perinteisestä tai ainakin maltillisesta kuoroharmoniasta. Paras esimerkki lienee eeppinen Ultra Bra -klassikko Vesireittejä, mutta siinäkin obligatoäänten epätasaisuus rikkoo hyvän tunnelman.

Philomelaa arvioidessa kannattaa muistaa, että kuoro on energinen ja varma live-esiintyjä. Tämäkin levy saisi varmaan aivan uusia ulottuvuuksia, jos olisin keskiviikkoiltana ehtinyt levynjulkaisukeikalle.

"Light", pop-klassikoita naiskuorosovituksina. - Philomela/Marjukka Riihimäki.
(Plastinka, PLACD069)

Lähetä: