Kannatti käydä Intiassa

Klarinetisti Tapani Rinne ja perkussionisti Teho Majamäki ovat käyneet Intian pyhissä luolissa ja temppeleissä soittamassa ja tehneet siitä levyn. Levykauppiaat saattavat luokitella tuloksen ambientiksi tai jazziksi, mutta Uudet levyt -ohjelman ilona on tarjoilla se taidemusiikkina. Joka tapauksessa kyse on tunnelmallisimmasta ja herkimmästä levystä pitkään aikaan.

Rinne ja Majamäki soittivat viikon aikana kolmessa eri pyhässä paikassa, ja jo avausraidasta lähtien on selvää, että matka kannatti musiikillisesti. Tilojen pyhyys on varmasti vaikuttanut musiikin karaktääreihin ja intensiteettiin, mutta yhtä tärkeää on niiden akustiikka. Luolat kaikuvat kirkkaasti ja sointuisasti, mikä kannattelee Rinteen mattaista klarinettisointia. Majamäen kirkkaat lyömäsoittimet, pelkistetty udu-rumpu ja zimbalomin tapaan helisevä intialainen santoori, ovat hyviä valintoja tilojen soittamiseen. Äänitysten taustalla kuuluu pakollista sirkansiritystä ja jonkin verran urbaanejakin ääniä, mutta pääpaino on silti musiikilla, jota akustiikka tukee.

Kaltaiselleni kyyniselle taidemusiikkikriitikolle tärkeintä tämän tapaisella levyllä lienee tekotaiteellisen tai ylihenkistyneen tunnelmoinnin välttäminen viimeiseen asti, ja siinä Rinne ja Majamäki hämmästyttävää kyllä onnistuvat. Hidastempoinen rummuttelu ja usvainen puhaltelu klarinettiin ei kertaakaan tunnu turhalta hippipuuhalta, vaan ihan oikealta musiikilta.

Sävellyksissä on moninaisuutta, yllätyksiä, reagointia ja vahvoja karaktäärejä, mutta myös kantava, yhtenäinen tunnelma, joka tekee levystä vangitsevaa kuunneltavaa. Tuskinpa levyn sävellykset jäävät sen kummempaan tai laajempaan käyttöön, mutta levyssä on pienimuotoista klassikkoainesta. Ainakin sitä voi suositella taidemusiikki-ihmisille varsin turvallisena ja päihteettömänä keinona laajentaa tajuntaa.

"Inside the Temple". - Tapani Rinne, klarinetti ja bassoklarinetti, sekä Teho Majamäki, udu ja santoor.
(Rockadillo, ZEN 2138)

Lähetä: