Klarinetisti Fröstin tanssimusiikki tarvitsisi kuvan

Ruotsalainen klarinetisti Martin Fröst tunnetaan paitsi ylimaallisesta soinnistaan myös liikunnallisista esityksistään. Erityisesti Fröstin leipäheitto, Anders Hillborgin klarinettikonsertto Peacock Tales vaatii tanssitaitoja. Uudelle levylleen Fröst on koonnut sekalaisen valikoiman myös muulla tavoin tanssillisia kappaleita.

Aaron Coplandin klarinettikonsertto on omistettu swingkuningas Benny Goodmanille, Lutoslawskin tanssipreludit laittavat jalan ihmeesti liikkeelle noin niin kuin nykymusiikiksi, Brahmsin Unkarilaisten tanssien ansiot ovat ilmeisiä, Piazzolla kristallisoi tango nuevon ja niin edelleen.

Kaiken tämän tulkkina Fröst on oma suvereeni itsensä. Crescendot alkavat taianomaisesti täydestä tyhjyydestä, rytmit asettuvat kohdalleen, klezmer-kikat luonnistuvat siinä missä Fredrik Högbergin jazzillinen nauhamusiikkikin. Säestyksestä huolehtii Australian kamariorkesteri, jonka ketteryys joutuun koetukselle vain Coplandin kiperimmissä kohdissa.

Minulle henkilökohtaisesti levyn ainoa ongelma on siinä, että olen nähnyt Fröstin livenä, eikä levy loisteliaasta viisikanavataltioinnista huolimatta onnistu välittämään hänen lavakarismaansa. Kun Fröst on BISin tähtiartisti ja kun DVD-taltiointien tekeminen nykyään on kohtalaisen yksinkertaista, tämä levy olisi pitänyt julkaista DVD:nä, siis kuvan kera. Vain Fröstin karismaattinen esiintyminen yhdistäisi tällaisen ohjelmiston luontevaksi kokonaisuudeksi. Ja vain kuvan kera Hillborgin konsertto tekee sellaisen vaikutuksen kuin on tarkoitus.

"Dances to a black pipe", säv. Aaron Copland, Johannes Brahms, Göran Fröst, Witold Lutoslawski, Ástor Piazzolla, Anders Hillborg ja Fredrik Högberg. - Martin Fröst, klarinetti, ja Australian kamariorkesteri/Richard Tognetti.
(BIS-SACD-1863)

Lähetä: