Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Kun vähempikin riittäisi
Uutuuslevynsä kannessa Hélène Grimaud katsoo suoraan kuulijaan jäänsiniset silmät ymmyrkäisinä, ja joka niitä silmiä katsoo ei niitä unohda. Useimpien mielestä Grimaud soittaa yhtä vangitsevasti kuin tuijottaa, joten DG:n markkinointiosastolla on helppoa.
Uutuuden otsikoksi on ympäripyöreästi muotoiltu Resonances, ja esittelytekstissä yritetään pontevasti selittää, mikä yhdistää Mozartin, Alban Bergin ja Franz Lisztin pianosonaatteja sekä Bartókin Romanialaisia kansantansseja. Parempi olisi suosiolla myöntää, että Grimaud valitsi kappaleet muusikon vaistolla, koska niistä syntyy toimiva resitaaliohjelma.
Grimaud kuuluu eittämättä pianistien tähtiluokkaan, mutta minä en kai ole tarpeeksi lumoutunut hänen tuijotuksestaan, koska soittokaan ei täysin vakuuta. Voimaa Grimaud'lla riittää, se selviää heti alkuun Mozartin a-molli-sonaatista. Steinway valittaa hänen näppiensä alla, välillä sointi särkyy ja kaikkiaan sävy on kova. Uskoisin että vähempikin riittäisi.
Vähempi riittäisi myös Lisztin h-molli-sonaatissa, jonka Grimaud pakkaa niin täyteen paatosta, että musiikki mahtuu hengittämään vain huohottaen. Levyn parasta antia on Alban Bergin mietteliäs, esidodekafoninen sonaatti, joka houkuttelee Grimaud'n laajentamaan väripalettiaan ja suhtautumaan musiikkiin hellyydellä.
Kaikkiaan Grimaud'n soittoa leimaa elohopeamainen ylivilkkaus, joka tosin pysyy kontrollissa. Sinänsä hänen jatkuva rytminen aktiivisuutensa on kiinnostava 2010-luvun turboversio romantiikan levollisesta, ajan pysäyttävästä rubatosta.
"Resonances". W.A. Mozart: Pianosonaatti nro 8 a-molli. Alban Berg: Pianosonaatti op.1. Franz Liszt: Pianosonaatti h-molli. Béla Bartók: Romanialaisia kansantansseja. - Hélène Grimaud, piano.
(Deutsche Grammophon, 00289 4778766)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
