Loistavat urut tekevät kontrasteista sävyjä

Urkuri Kari Vuolalla on syytä olla tyytyväinen kotiseurakuntansa urkuihin. Naantalin luostarikirkon barokkityyliset, keskikokoiset urut lienevät lajissaan Suomen parhaat. Vuolan uuden levyn otsikkona on "Kontrasteja", ja vaikka ohjelmisto toden totta häilyykin oudosti Buxtehuden ja suomalaisen nykymusiikin välillä, Naantalin urkujen ominaissointi antaa kontrastien taustaksi parahultaista yhtenäisyyttä.

Levynsä barokkianniksi Vuola on valikoinut paitsi Buxtehuden jykeviä preludeja myös pari Bachin preludia ja fuugaa, joissa kuuluu Buxtehuden vaikutus. Kontrastina toimivat Sallisen, Hämeenniemen, Kaipaisen ja Kortekankaan urkukappaleet, joista Vuola itse on kantaesittänyt muut paitsi Sallisen.

Kontrasteja on helppo luoda, mutta Vuola luo ohjelmistoon juonikkaasti myös jatkuvuutta. Bachin ja Buxtehuden kappaleet virtaavat perinteisinä mutta varsin vapaamuotoisina, kun taas nykymusiikkikappaleet ovat joko chaconne- tai passacaglia-tyyppisiä, siis toisteisia ja vakaita. Niinpä moderni idiomi tulee yllättävän lähelle barokkiperinnettä.

Linjakkuutta luo myös urkujen kirkas, lähes pelkistetty sointi, joka antaa tarpeellista raikkautta esimerkiksi Sallisen ja Kortekankaan urkuparvipaatokseen. Nykymusiikkia varten Kari Vuola ei onneksi kaivele uruistaan liian outoja rekisteröintejä, vaan pitäytyy hyväksi havaituissa yhdistelmissä. Urkupisteet, cantus firmukset ja diskanttihelinät hän kyllä eriyttää oivaltavasti.

Vuolalla on Naantalin luostarikirkon uruista neljännesvuosisadan kokemus, mikä kuuluu paitsi itsevarmoissa rekisteröinneissä, myös levollisessa kosketuksessa. Atakki pysyy kirkkaana ja rytmit erottuvat kauniimmin kuin urkulevyillä joskus. Vain päätösraitaan, Bachin A-duuri-fuugaan, kaipaisin vielä tanssillisempaa otetta.

Ja vaikka olen tähän asti puhunut lähinnä urkujen kirkkaudesta ja erottelevuudesta, niin kyllä tämä levy antaa mahdollisuuden myös täyteläiseen sointikylpyyn. Etenkin viisikanavamiksaus korostaa sitä tosiseikkaa, että urkuri ei soita urkuja vaan kirkkoa.

"Contrasts". Dieterich Buxtehude: Preludit E-duuri ja fis-molli. Aulis Sallinen: Chaconne. Eero Hämeenniemi: Passacaglia. J.S. Bach: Preludi ja fuuga A-duuri ja a-molli. Jouni Kaipainen: Reunion Confirmed. Olli Kortekangas: Ciaccona. - Kari Vuola, urut.
(Alba, ABCD 343)