Mitä kummaa - epäpuhtautta ECM:llä

Garth Knox on tunnettu nykymusiikkiin erikoistunut alttoviulisti, jolle muun muassa Kaija Saariaho on omistanut alttosoolonsa Vent nocturne. Knox kuuluu myös levy-yhtiö ECM:n vakiokalustoon, ja hänen uusimman levynsä konsepti on kuin suoraan tuottaja Manfred Eicherin unelmista: keskiaikaista fiilistelyä fiidelillä, duoiksi pelkistettyjä barokkiteoksia sointuisalla viola d'amorella sekä laadukasta nykymusiikkia alttoviululla, ja kaikki tämä mukavan yksinkertaisesti vain sellistin ja perkussionistin kanssa.

Valitettavasti levyssä on yksi iso vika: Knox soittaa todella epäpuhtaasti. Keskiaikaisella fiidelillä sen voi melkein hyväksyä, koska fiideli on pirullinen soittaa, mutta silloin voisi panostaa muuhun täsmällisyyteen, esimerkiksi rytmiin. Myös seitsenkielinen viola d'amore on hankala käsiteltävä, mutta kyllä jopa alttoviulistin sormien pitäisi löytää sellaiset kohdat otelaudasta, että harmonia avautuisi. Nyt sellisti Agnès Vesterman yrittää tarjota Vivaldin, Purcellin ja Dowlandin kappaleissa jonkinlaista kiinnekohtaa, mutta Knox hapuilee varsin hämärässä. Hän ei selvästikään pysty huolehtimaan puhtaasta soinnutuksesta viola d'amorella.

Alttoviulukappaleet onnistuvat parhaiten. Knoxin oma fuuga pysyy kohtuullisesti näpeissä, ja Saariahon klassikkoteos keskittyy muihin asioihin kuin harmoniaan, joten Knoxin intensiivinen, vapaasti lentävä muusikkous pääsee loistamaan.

Minua kuitenkin mietityttää, miksi tinkimättömyydestään tunnettu tuottaja Manfred Eicher on päästänyt Knoxin levytysstudioon. Levyn konsepti on kyllä viettelevä, mutta vielä viettelevämpi se olisi puhtaasti toteutettuna. Kenties vika on omassa kuuntelussani, joka viime aikoina on herkistynyt sävelpuhtaudelle jopa liikaa. Musiikissa on paljon muitakin parametreja, joista pitäisi voida nauttia, vaikka joku sävel joskus osuisikin vähän vinoon.

"Saltarello", säv. Purcell, Vivaldi, Knox, Hildegard Bingeniläinen, Saariaho, Dowland ja trad. - Garth Knox, alttoviulu, viola d'amore ja fiideli, Agnès Vesterman, sello, ja Sylvain Lemêtre, lyömäsoittimet.
(ECM New Series 2157)