Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Purcell-fuusiota hifiäänellä
Brittiläinen levy-yhtiö Linn Records ratsastaa jo nimensä puolesta korkealaatuisen mutta persoonallisen brittihifin maineella. Yhtiön levyt soivat yleensä varsin makoisasti, ja aivan erityisen hyvin Linnin äänifilosofia sopii Henry Purcellin triosonaatteihin, joita uudella levyllä soittaa Retrospect-trio.
Purcellin triosonaatit toteuttavat 1600-luvun lopun muotia musiikkityylien hienostuneesta fuusiosta. Niissä kuulee ranskalaista hienostunutta kuviointia sekä italialaista menoa ja hittipotentiaalia, mutta pakkaa sotkee myös parahultainen annos brittien omalaatuista, gambayhtyeistä periytyvää polyfoniaa. Oudot modulaatiot ja herkulliset dissonanssit tekevät musiikista hienolla tavalla liian häiritsevää vain taustalla kuunneltavaksi.
Jotta tämän musiikin saa toimimaan, pitää soittajilla olla tyylitajua, rohkeutta ja rikkumaton intonaatio. Jälkimmäinen on Retrospect-triolla erityisen hyvin hallussa. Viritysjärjestelmänä on jokin mehukas mutta sivistynyt keskisävelvirityksen muoto. Kahden viulun mehukkaat terssilinjat, pidätykset ja seikkailulliset dissonanssit viiltävät sydäntä mutteivät korvaa, ja sellon sekä urkuja ja cembaloa vaihtelevan kosketinsoittajan continuo antaa harmonisille harhailuille turvallisen pohjan. Pitkälinjainen, vetävä kokonaismuoto luonnistuu Retrospectilta leikiten.
Entäpä se Linn-yhtiön kiitelty äänitysfilosofia? Tämä levy tarjoillaan SACD-hybridinä, ja monikanavana laatukaiuttimilla kuunneltuna sointi on täyteläinen, tarvittaessa kirpakasti yläsävelikäs, stereokuvaltaan selkeä ja yleisilmeeltään sopivan intiimi tällaiseen kamarimusisointiin. Stereona levy soi aavistuksen ohuemmin. Äänitys on kaiuttimien suhteen varsin kranttu - jos signaalitie, tila tai kaiutin pääsee sotkemaan ylä-ääniä, kokemus latistuu huomattavasti.
Henry Purcell: Kaksitoista triosonaattia. - Retrospect-trio.
(Linn, CKD 374)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
