Ravelin pianokonsertot hyvin ja huonosti

Ranskalainen pianisti Pierre-Laurent Aimard on levyttänyt Pierre Boulezin johtaman Clevelandin orkesterin kanssa Maurice Ravelin pianokonsertot.

Deutsche Grammophonin levytys on tehty live-nauhoituksena kuluvan vuoden helmikuussa Clevelandin Severance Hallissa. Levyn kansitekstissä luvataan kyseessä olevan "dreamteam", kun Aimard soittaa ja Boulez johtaa. Herrat tuntevat Ravelin toki läpikotaisin. Silti lopputulos ei ole paras mahdollinen.

Parasta antia on ensimmäisenä kuultava Konsertto vasemmalle kädelle D-duuri. Ensimmäisessä maailmansodassa oikean kätensä menettänyt pianisti Paul Wittgenstein tilasi Ravelilta konserton, josta tuli 1930-luvulla ainakin musiikkipiireissä symboli ensimmäiselle maailmansodasta selviämiselle. Ravel sävelsi modernin, dramaattisen, tiiviin ja tunnelmaltaan uhmakkaan konserton, jossa kuullaan ripaus myös jazz-rytmejä.

Pianisti Pierre-Laurent Aimard soittaa teoksen säkenöivästi ja heittäytyen. Pianisteille konsertto on musiikillisesti hienon sisällön lisäksi näytön paikka, matka teknisille äärirajoille. Aimard ja Boulez ja Clevelandin orkesteri ovat löytäneet konsertosta sen parhaat puolet. Orkesteri soittaa Boulezin tiukassa otteessa upeasti, välillä räjähtäen ja toisaalla unenomaisesti haaveillen. Boulezin johtamana orkesteri tukee pianistia ja kerrankin piano on reilusti etualalla.

Sen sijaan levytyksellä kuultava esitys Maurice Ravelin G-duuripianokonsertosta kalpenee ensimmäisen rinnalla pahoin. Ehkä Boulez ja Aimard laittoivat kaikki paukut D-duurikonserton levytykseen ja into loppui siihen. G-duurikonserttoon ei ole saatu samaa heittäytyvää intesiteettiä.

Teknisesti ottaen suoritus on moitteeton mutta henki puuttuu. Kyseessä on oikeastaan laiskasta konserton läpijuoksusta. Heikko suoritus paljastuu viimeistään hitaassa osassa, missä ei kuulla osan edellyttämää viliptöntä eläytymistä ja kauneutta.

Levyn päättää Maurice Ravelin pianosarja Miroirs (Kuvajaisia, Peilikuvia), joka on äänitetty samaisessa Clevelandin suuressa Severance –konserttisalissa. Pianon sointi karkaa ajoittain korkeuksiin ja juoksutukset soivat epäselvästi. Aimard soittaa läpi levyn kuitenkin varmasti ja Miroirs -sarja soi kokonaisuutena uljaasti.

Levyn tiedot:
Maurice Ravel: Konsertto pianolle ja orkesterille D-duuri, vasemmalle kädelle. Konsertto pianolle ja orkesterille G-duuri. Miroirs (K: Kuvajaisia, Peilikuvia) sarja pianolle. - Pierre-Laurent Aimard, piano, ja Clevelandin orkesteri, joht. Pierre Boulez. (Deutsche Grammophon / 00289 4778770 002894778770).

Lähetä: