Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Savallin brändi menestyy
Suositun gambistin ja musiikinjohtajan Jordi Savallin oma levymerkki Alia Vox julkaisee viitisen laadukasta uutuutta vuosittain. Myyntiluvut ovat olleet hyviä, mutta kesällä ranskalaisen Classica-lehden haastattelussa Savall myönsi, että äänilevyalan kriisi on saanut myös Alia Voxin väen mietteliääksi. Savallin mukaan pärjäämistä ovat auttaneet yhtiön pienuus ja teosten taustojen uuttera tutkiminen. Toivottavasti se riittää, sillä uusi Jean-Philippe Rameaun orkesterisarjoja sisältävä levy on jälleen helmi.
Levy jatkaa Jordi Savallin ja Alia Voxin menestysreseptiä. Samantapaisia hallitsijan ja musiikin yhdistäviä levyjä Savall on julkaissut Ludvig XIII:sta ja Ludvig XIV:sta. Kanteen on taas monistettu vanha muotokuva – tällä kertaa Ranskan ja Navarran kuninkaasta Ludvig XV:stä – ja esittelylehtinen sisältää aikakauden musiikkidebatteja valottavat esseet; tietenkin myös katalaanin kielellä. Sisäsivulle kääntäessään kuuntelija saa tietää jopa nuottien arkistotunnuksen Ranskan kansalliskirjastossa. Se on konstailua, mutta kirkastaa Savallin brändin musiikkitieteellistä fiilistä. Kuluttaja ei saa kaupasta pelkkää levyä, vaan kokonaisen epookin, ja tuntemuksen siitä, että häntä arvostetaan. (Arkistotunnuksesta ei muuten ollut hyötyä – kokeilin sitä Ranskan kansalliskirjaston hakukoneella.)
Ihmeellistä on, miten Louis XV, itsevaltainen ja vihattu hallitsija, sopii Jordi Savallin imagoon kansoja yhdistävänä rauhan lähettiläänä. Yhdistelmän toimivuuden takaa ajankulu: nykyihminen katsoo kannen muotokuvaa enemmän aikakauden esteettisenä muistomerkkinä kuin poliittisena viestinä. Lapsenkasvoinen Ludvig XV näyttää elegantilta haarniskassaan ja samettitakissaan. Kruunu ja kypärä lepäävät kärpännahkaisen viitan päällä. Marssisauva on koristettu Ranskanliljoin.
Mutta se musiikki. Esitysten taso on tietenkin suurenmoinen, ja Rameaun monipuolinen, rikas ja kekseliäs orkesterinkäyttö pääsee kaikella tapaa oikeuksiinsa. 1700-luvun alkupuolella suositut tanssiosat toimivat ajan näyttämöteoksissa joko koristeina tai veivät kertomusta eteenpäin. Rameaulle ominainen sointi syntyy suurehkosta orkesterista, jossa usein olivat käytössä iso- ja kehärummut, pikkolohuilut, trumpetit ja säkkipillit. Orkesterin laaja ambitus ja suuret tehot luovat mahtavuuden vaikutelmaa. Jordi Savallin luottomuusikoista erottuvat jälleen Xavier Díaz-Latorren teorbi ja Pedro Estevanin lyömäsoittimet. Jousten yhteissointi on silkinhienoa, vaikka muutamia epätarkkoja tahteja on jäänyt korjaamatta.
L’Orchestre de Louis XV. Jean-Philippe Rameau: Orkesterisarjoja. – Le Concert des Nations, joht. Jordi Savall.
(Aliavox AVSA9882A+B)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
