Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Sellon ja teorbin sointihurmaa
Puolituntematon divaritason säveltäjä Giovanni Benedetto Platti löysi 1700-luvun alussa niin sanotun vihreän oksan erään rikkaan kreivin hovista. Kreivi soitti intohimoisesti selloa, joten Platti sävelsi hänelle soitettavaa, ja hyvä että sävelsi. Plattin sonaatit ole maailman nerollisinta musiikkia, ja puisevasti soitettuna niiden olisi ollut parempi jäädä arkistoihin pölyä keräämään. Sellisti Sebastian Hessin ja luutisti Axel Wolfin tulkintana tämä musiikki kuitenkin elävöityy ehkäpä barokin sielukkaimmaksi hovimusiikiksi.
Olennaisinta riemullisen kuunteluelämyksen kannalta on duon eriskummallinen mutta vetoava sointi. Kun nasaalinpehmeänä särisevä, napakasti artikuloiva barokkisello kohtaa helmeilevän, pehmeän ja bassovoittoisen teorbin, ainakaan minä en jää kaipaamaan tavanomaista continuoa. Rämisevä cembalo ja soinnin tukkiva toinen sello olisivat tappaneet tämän musiikin jo kehtoonsa.
Pelkkä sointi ei tietenkään riitä, jos tulkinnassa on puutteita - nyt niitä ei ole. Sellisti Hess on äkkiväärä, eläväinen ja innoittunut muusikko, joka operoi detaljitasolla niin luovasti, että mitä tarkemmin kuuntelee, sitä riemukkaammalta musiikki tuntuu. Luutisti Wolf puolestaan soittaa täyteläisesti, reagoi nopeasti ja nauttii sekä muhevista bassoista että levollisesta rubatosta.
Näiden herrojen käsissä Plattin hitaista osista kehkeytyy karhean kauneuden oppitunteja, kun taas nopeat osat tulvivat hilpeää energiaa ja vaihtelua.
Giovanni Benedetto Platti: Kuusi sonaattia sellolle ja continuolle. - Sebastian Hess, barokkisello, ja Axel Wolf, luuttu ja teorbi.
(Oehms Classics, OC 794)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
