Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Suomessa ei ole Nordheimin veroista modernistiklassikkoa
Täällä Suomessa on ja on ollut säveltäjiä moneen lähtöön, mutta kellään ei ole samaa asemaa kuin Arne Nordheimilla oli Norjassa. Meillä modernismi oli joukkoliike mutta Norjassa Nordheim joutui yksinään siivoamaan kansallisromantiikan jätteet ja raivaamaan tilaa uudelle. Simax-yhtiön uutuuslevylle on koottu tämän modernistitaistelijan orkesteriteoksia kuusikymmentäluvulta 2000-luvulle.
Olen ollut Nordheim-fani siitä lähtien kun kuulin uudelleenmasteroinnin hänen lempeästä, nerokkaan muunnelmamuotoisesta ja äärimmäisen abstraktista nauhateoksestaan Dodeka. Se palautti uskoni nauhamusiikkiin, mikä on outoa, koska Dodeka oli alan varhaisia edustajia.
Uutuuslevyn orkesteriteokset edustavat aivan yhtä tinkimätöntä modernismia, mutta eroavat keskieurooppalaisesta Darmstadt-perinteestä edukseen. Väkivahvoina vellovat soitintehot ja intensiivinen operointi äänenväreillä säveltasojen sijaan tekee musiikista kiitollista tai ainakin vaikuttavaa kuultavaa. Ja vaikka Arne Nordheim yli kaiken inhosi kansanomaisia tai kansallisia vaikutteita, levyn teoksissa voi kuulla vuonomaan jyrkät mutta kauniit piirteet.
Levyn teokset ulottuvat laajalle ajalle mutteivät eroa radikaalisti toisistaan. Nordheim valitsi tiensä ja pysyi sillä, mikä hänen tapauksessaan tarkoitti samojen musiikillisten motiivien ja eleitten perinpohjaista tutkistelua. Vaihtelua ei onneksi puutu, sillä nauhaa käyttävä Epitaffio sekä pasuunakonsertoksi hahmottuva Fonos jäsentävät tavanomaisempia orkesteriteoksia. Levyn päättävä Adieu, Nordheimin viimeisiin kuuluva teos, on koskettavan melodinen, syrjään vetäytyvä jäähyväiskappale.
Oslon filharmoninen orkesteri asustaa Nordheimin musiikissa kuin kotonaan, ja vaikka äänitys tuntuu etäiseltä ja kolealta, forte-kohdissa on riittävästi rähinää ja yksityiskohdat erottuvat kuulaasti. Musikaalinen soitto ja ajan kuluminen yhdessä paljastavat, että tinkimätön modernisti oli kuin olikin ihmisläheinen kaunosielu.
Arne Nordheim: Monolith; Epitaffio; Canzona; Fonos; Adieu. - Oslon FO/Jukka-Pekka Saraste ja Rolf Gupta, sekä Marius Hesby, pasuuna.
(Simax, PSC1318)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
