Tässä ovat vuoden 2011 mielenkiintoisimmat levyt

Musiikkitoimittaja Janne Koskinen valitsi itsevaltiaan tavoin vuoden 2011 aikana ilmestyneistä kotimaisista taidemusiikkilevyistä mielenkiintoisimmat. Mukaan pääsi myös dokumenttielokuva Carlos Kleiberista, sillä hän on ”melkein suomalainen, koska on kapellimestari”. Vuoden henkilöksi Koskinen valitsi säveltäjä Ilkka Kuusiston, jonka uuden oopperan Kansallisooppera tammikuussa hyllytti.

Yksilölajeista valituiksi päätyivät tänä vuonna levyn julkaisseet alttoviulisti Ulla Soinne, cembalisti Anna-Maaria Oramo ja urkuri Jan Lehtola. Kuorolevyistä esiin nousi turkulainen Key Ensemble, ja vuoden oopperalevytapaus on Einojuhani Rautavaaran Kaivos. Klassisen Emman saanut Sebastian Fagerlundin ”Isola” on ohittamaton.

1)
Robert Schumann: Sonaatti viululle ja pianolle nro 1 a-molli; Märchenbilder. Toru Takemitsu: A bird came down the Walk. Ludwig van Beethoven: Notturno D-duuri. - Ulla Soinne, alttoviulu, ja Ursula von Lerber, piano.
(Transmusica, TM001)

”Resitaaleja kuulee nykyään niin harvoin konserteissa, että harkitut, kokonaisuutena kuunneltavat levyt tulevat tarpeeseen. Pianisti Ursula von Lerberin soitto on alttoviulun rinnalla mukavan erottelevaa ja kirkasta. Kaksikon yhteispeli sujuu loisteliaasti, juuri niin kuin voi kahdelta kokeneelta, kunnianhimoiselta ja tarkalta muusikolta odottaa.” Kare Eskola 5.5.2011.

2)

Antonio Soler: Sonaatteja. - Anna-Maaria Oramo, cembalo.
(Alba, ABCD 328)

”Anna-Maaria Oramo onnistuu välttämään nämä karikot. Hänen soittonsa suuntautuu niin vahvasti eteenpäin, ettei musiikin kantikkuutta huomaa. Elastisuus ei kuitenkaan unohdu - Oramon diskanttilinjat elävät rytmisesti sopivan itsenäistä elämää vahvasti virtaavan säestyksen päällä. Solerin sointivärileikkeihin Oramo ryhtyy aina kun mahdollista.” Kare Eskola 29.9.2011.

3)

Historical Organs and Composers 5: Jugend – Art Nouveau. – Jan Lehtola, urut.
(ABCD327)

”Ahkerasti levyttävä urkuri Jan Lehtola on julkaissut vuoden kenties kiinnostavimman suomalaisen taidemusiikkilevyn. Levyllä ei ole ainoastaan korkeatasoisia esityksiä, vaan myös perusteelliset ja hyvin kirjoitetut esittelyt kunkin soittimen historiasta. Jan Lehtolan julkaisemalla levyllä yhdistyvät korkeatasoiset esitykset, vahva kulttuurihistoriallinen näkemys ja aiheen ainutlaatuisuus.” Janne Koskinen 8.9.2011.

4)

Einojuhani Rautavaara: Kaivos. - Hannu Niemelä, baritoni (Simon), Johanna Rusanen-Kartano, sopraano (Ira), Jorma Hynninen, baritoni (Komissaari), Jaakko Kortekangas, baritoni (Pappi), Mati Turi, tenori (Marko), Petri Pussila, basso (Vanha), Tuomas Katajala, tenori (Kaivosmies), ja Lari Halme, puhe, sekä Tampere Filharmonia ja Kaivos-kuoro/Hannu Lintu.
(Ondine, ODE 11742)

”Ison ja vaativan teoksen konserttiäänitys on aina riski, mutta tällä kertaa se kannatti ottaa. Hannu Lintu on saanut joukkonsa sekä motivoitua että harjoitettua, ja orkesteri kaivaa ihailtavasti musiikkiin värikkyyttä.” Kare Eskola 1.12.2011.

5)

Ilkka Kuusisto ja Jarmo Papinniemi: Sävelten siivilä – Musiikillisia kohtaamisia.
(Otava 978-951-1-23016-8)

Ilkka Kuusisto: Sinfonia nro 1; Concertino improvvisando; Kun talo alkaa soida. - Lahden KO/Jaakko Kuusisto, sekä Pekka Kuusisto, viulu, ja Jorma Hynninen, baritoni.
(BIS-CD-1847)

Ilkka Kuusisto on vanhanaikainen säveltäjä, mutta myös kanttori, oopperanjohtaja, tv-ohjaaja, sovittaja, kuoronjohtaja, toimittaja ja niin edelleen. Hei hipsterit, tiesittekö että jazz-pianisti Bill Evans teki tv-ohjelmaa Ilkka Kuusiston Lauttasaaren-kodissa vuonna 1969?

Ilkka Kuusistoa on halveksitty, koska hän säveltää ilman modernistista taustaa. Hänen teoksensa eivät saa vaikutteita keskiaikaisesta kuvakudoksesta, vaan vaikapa keittokirjasta nimeltä ”Tulkaa meille”.

Jarmo Papinniemi on kirjoittanut Ilkka Kuusiston muistelukset kirjaksi, joka on yksi parhaista lukemistani musiikkikirjoista. Suhteestaan Taneli-isään Kuusisto avautuu hämmentävän avoimesti.

Viimeinen luku on omistettu Kuusiston uusimmalle takaiskulle: Kansallisoopperan taiteellisen johtajan Mikko Franckin päätökselle jättää vasta sävelletty ooppera Aino Acktésta esittämättä. Päätös on mahtanut tuntua hirmuiselta. Mutta ei, Kuusisto ei vaikuta katkeroituneelta. Hän kirjoittaa, että ”entisenä oopperanjohtajana olen sitä mieltä, että oopperanjohtaja voi tehdä myös tuollaisia päätöksiä. Niitä tekemään johtaja on palkattu, eikä sellaiseen lähdetä kevein perustein”. Franck hyllytti oopperan, koska ei ollut tyytyväinen sen tekstiin. Kuusisto kertoo kysyneensä, mitä Franck oli pitänyt libreton ranskankielisistä osuuksista. Oli käynyt ilmi, että Franck ei osaa ranskaa. Suomenkieltä on libretossa alle kolmasosa, ja Kuusiston mukaan suuri osa dramatiikasta piilee nimenomaan ranskankielisissä kohtauksissa.

Ilkka Kuusiston musiikki pääsi myöhemmin vuodesta esille Lahden kaupunginorkesterin hienolla levyllä, jolla orkesteria johtaa poika Jaakko ja viulusolistina soittaa nuorempi poika Pekka.

”Ilkka Kuusiston orkesterimusiikkia sisältävää uutuuslevyä ei voine määritellä säveltäjälevyksi, koska hän ei pidä itseään säveltäjänä vaan musiikin käsityöläisenä. Tämä on osoitus terveestä itsetunnosta mutta myös vähättelyä. Ilkka Kuusisto jos kuka tietää, miten orkesterin saa soimaan”, kirjoitti Kare Eskola 1.12.2011.

6)

"Missa Baltica", säv. Sven-David Sandström, Ingvar Lindholm, Jan Sandström, Igor Stravinsky, Joonas Kokkonen, Krzysztof Penderecki, Arvo Pärt, Einojuhani Rautavaara, Mikko Heiniö ja Henryk Górecki. - Key Ensemble/Teemu Honkanen.
(FUGA-9302)

”Key Ensemblessa riittää taitoa teknisesti vaativaan musiikkiin. Sointi on täyteläinen ja täysijänteinen, ja muutama sopraano hämmentää menoa jopa vibratolla - onneksi ei liikaa. Bassojen napakan, jopa terävän soinnin päälle rakentuu tasalaatuinen kokonaisuus, josta erottuu lähinnä tenoreiden keveys.” Kare Eskola 29.9.2011.

7)

Carlos Kleiber: Traces to Nowhere (Eric Schulz).
(Arthaus Musik 101553)

”Erich Schulzin filmi on suurenmoinen musiikkidokumentti. Valaisun ja kuvauksen eteen on nähty vaivaa. Haastateltavat on saatu puhumaan vapautuneesti, ja kasvoille ilmestyville tunteille annetaan aikaa. Kuvakerronta seuraa Kleiberin viimeistä matkaa rakkaaseen vuoristokylään, jossa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoon hän seitsemän vuotta sitten ajoi kuolemaan. Kleiberin viimeisen ajomatkan varrelle Eric Schulz on pystyttänyt tämän koko elämän. Katsojasta tulee ikään kuin Kleiber itse – ajamassa autolla kohti kuolemaa, muistelemassa elämänsä kulkua.” Janne Koskinen 24.11.2011.

7)

Sebastian Fagerlund: Klarinettikonsertto, Partita, Isola. – Christoffer Sundqvist, klarinetti, ja Göteborgin sinfoniaorkesteri, joht. Dima Slobodeniouk.
(BIS-SACD-1707)

”Fagerlundilla on poikkeuksellinen kyky tuntea musiikin dramaturgiset mahdollisuudet. Kaikkea Fagerlundin kirjoittamaa leimaa jonkinlainen musiikillinen hedonismi ja pidättelemätön monipuolisuus.” Janne Koskinen 8.9.2011.

Lähetä: