Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Tiensuu-tarjonta jatkuu herkullisena
Suomalaisista huippusäveltäjistä Jukka Tiensuu on jostain syystä jäänyt maailmalla Lindbergin, Saariahon ja Rautavaaran varjoon. Minä en ymmärrä miksi. Toki Tiensuu on leimallisesti modernisti, herra paratkoon, mutta hänen modernisminsa ei tarkoita yleisön karkottamista itsetarkoituksellisella kryptisyydellä. Tiensuu on aina musikanttinen, hauska ja koskettava. Hän tarjoaa riittävästi tarttumapintaa rivikuulijalle ja ylettömästi yksityiskohtia syventyjälle.
Minun Tiensuu-innostukseni on voimistunut viime vuosina sitä mukaa kun hänen orkesteriteoksistaan on saatu loisteliaita levytyksiä. Kiitos kuuluu etenkin Alballe, mutta uudella levyllä myös Ondine on tullut apajille, ensi kertaa sitten Puro-konserton.
Helsingin kaupunginorkesteri aloittaa levyn tilaussävellyksellään, orkesterikonsertolla Vie vuodelta 2007. Meno on raikasta ja elävää, mutta jotenkin tuntuu, että John Storgårds ei saa puristettua Tiensuun musiikissa keskeisiä intonaatioita ja rytmejä aivan yhtä tiukoiksi kuin Susanna Mälkki sai Alba-levyillä Avanti!n ja Tampereen kaupunginorkesterin kanssa. Lisäksi äänitys tuntuu kuivalta; kirpeä musiikki kaipaisi enemmän tilaa, että soinnit sulautuisivat houkutteleviksi. Nyt Vien harmonisesti pelkistetty mutta soinnillisesti kiinnostava repetitio-osa ei toteudu kovinkaan elävästi. Loppupuolen bassomörähtely ja sarjakuvallinen kohellus kuitenkin pelastavat kappaleen.
Missa klarinetille ja orkesterille vuodelta 2007 on onnistunut paremmin. Tiensuu annostelee taivaallista helinää ja arkaaisia sävyjä runsaalla kädellä. Messun ikiaikaisten osien sisällöt tulkitaan modernismin hengessä, perinnettä epäillen ja rajoja kokeillen, mutta kertaakaan Tiensuu ei sorru ivallisuuteen. Kari Kriikku myötäelää Missan mietiskelevät sävyt yhtä luontevasti kuin bravuurinumeronsa Puro-konserton riehakkaan pulppuilun. Kriikun läsnäolo tuntuu vapauttavan myös orkesterin sointia. Agnus Dein äärimmäisen vaativia kaikuefektejä olisi silti voinut hioa täydellisemmiksi.
Levyn päättävä False Memories orkesterille vuodelta 2008 todistaa, ettei edes Tiensuu ehdi täydellisesti uudistamaan ilmaisuaan joka vuosi. Mutta mitäpä siitä että ensiosan harmoniat ja etenkin kaikuefektit tuntuvat kierrätetyiltä, tuttuuden tunne antaa kuulijalle rohkeutta etsiä myös uutta. Ja hitaan osan linjakkaassa sointiväritutkimuksessa Tiensuu kulkee taas aivan omia polkujaan, hitaasti ja huolellisesti.
Kare Eskola
Levyn tiedot:
Jukka Tiensuu: Vie; Missa; False Memories I-III. - Kari Kriikku, klarinetti, ja Helsingin kaupunginorkesteri, joht. John Storgårds. (Ondine, ODE-1166-2)
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
