Tuttua Savall-estetiikkaa rauhanomaisin maustein

Jordi Savall joukkoineen on viime vuosina ottanut tavakseen tehdä järkälemäisiä CD-kirjoja, joissa tiettyä teemaa valotetaan tuplalevyllisellä musiikkia, sivistyneellä esseistiikalla ja kuvilla. Lajin uusin edustaja kantaa otsikkoa Mare Nostrum, ja se sisältää entistä pontevamman rauhanviestin. Kulttuurisesta näkökulmasta tämä on hyvä asia.

CD:n alkusanoissa Savall esittää, että Mare Nostrum (Meidän meremme) eli Välimeri on muuttunut yhdistävästä merestä erottavaksi mereksi, esteeksi joka erottaa pelokkaan pohjoisen ja epätoivoisen etelän toisistaan taloudellisesti ja kulttuurisesti. Tätä rajaa vastaan Savall on käynyt taistoon kokoamalla levylle tasa-arvon ja kunnioituksen hengessä musiikkia Välimeren kaikilta rannoilta. Soolo-osuuksista huolehtivat Savallin edesmennyt puoliso Montserrat Figueras sekä israelilainen laulaja Lior Elmaleh. Muusikoita on Savallin ydinpiirin lisäksi rekrytoitu Turkin ja arabimaiden huipuista.

Savall on retkeillyt pitkin Välimerta jo vuosikausia, ja tämäkin levy sisältää paljon, oikeastaan liian tuttua materiaalia. Myös tyyli ja ote tuntuvat varsin kotoisilta. Levollisesti etenevä, pidättyväinen, tarkoissa rajoissa improvisoitu ja kauttaaltaan kaunissointinen musiikki pysyy tunnelmaltaan muuttumattomana musiikin alkuperämaasta riippumatta. Savallin faneille ja muille tällaisiin CD-järkäleisiin investoiville lienee tärkeää tietää mitä saa, mutta monikulttuurisuuden puristaminen yhteen esteettiseen formaattiin ei välttämättä viesti oikealla tavalla maailman monimuotoisuudesta.

Sinänsä levy tukee rauhan sanomaa - sitä kuunnellessa jopa kaltaiseni länsimainen, korkeakulttuurinen snobi havaitsee, että islamilainen, juutalainen tai muuten vaan vieras kulttuuri ei välttämättä tarkoita väkivallan uhkaa vaan hienostunutta kauneutta. Rohkenen silti toivoa, että Savall jatkossa laajentaisi perspektiiviään oman formaattiradionsa ulkopuolelle. Klubikulttuuri, hikinen yökerhojazz, ehta pelimannimusiikki tai synkkä väkivaltametalli olisivat omiaan uudistamaan Savallin jämähtynyttä estetiikkaa, ja paljon rohkeampia vetoja kuin tällainen rauhantoivottelu.

Levyn kirkkain valopilkku on Montserrat Figueras. Nuorempana hän vielä oli klassisen taustansa vanki, mutta näissä hänen elämänsä viimeisissä tulkinnoissa kuuluu poikkeuksellista rohkeutta ja vapautta. Figueras uskaltaa aidosti antautua omalaatuisen äänenvärinsä vietäväksi eikä enää pelkää hengityksiä tai muita hälyääniä.

Levyn ansiot liittyvät toki myös käyttöliittymään. Mukavan jämäkästä, kauniista kirjasta on miellyttävä selailla esseitä kaikilla sivistyskielillä, myös turkiksi, arabiaksi ja hepreaksi, samalla kun taustalla soi sielukas musiikki.

"Mare Nostrum", musiikkia Välimeren rannoilta. - Montserrat Figueras ja Lior Elmaleh, laulu, sekä Hespèrion XXI/Jordi Savall.
(AliaVox, AVSA 9888A+B)