Uuden orkesterimusiikin pelastaja

Anders Hillborgin teos Eleven Gates alkaa parin minuutin siirtymällä yhdestä äänestä D-duuriin. Jo siinä on läsnä kaikki se, minkä perusteella ruotsalaisessa Hillborgissa on ainesta modernin konserttimusiikin pelastajaksi. Katkelma on aineksiltaan yksinkertainen mutta toteutukseltaan rikas, helposti hahmottuva mutta kiinnostava, taiturillisesti orkestroitu mutta musiikkiin keskittyvä, sisällöltään metafyysiseen kurkottava mutta pelkästään korvalle tehty.

Sanalla sanoen, menkää äkkiä ostamaan BIS-levy-yhtiön julkaisema levy, jolla Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri soittaa neljä Anders Hillborgin orkesteriteosta.

Hillborgin potentiaali on hänen musiikkinsa aidossa monipuolisuudessa, enkä tarkoita kaikista ilmeisintä pluralismia eli monityylisyyttä, vaan myös sitä, että tällainen musiikki vetoaa kaikkiin tahoihin yhtä aikaa. Teoksissa on aavistus ambient- ja pop-estetiikkaa, jonka luulisi kiinnostavan uusia yleisöjä, mutta yhtä lailla ne ovat nimenomaisesti perinteistä orkesterimusiikkia, ja sopivat kausikorttilaisten paatuneille korville. Muusikoille lienee palkitsevaa toimia osana Hillborgin luontevaa ja orgaanista orkesterityyliä, ja säveltäjäkollegat ja muut musiikkiammattilaiset arvostavat jos eivät muuta niin ainakin Hillborgin suurta käsityötaitoa.

Avausteos King Tide on levyn kappaleista pitkälinjaisin ja rakenteeltaan yksinkertaisin. Kauniit, korvaa koukuttavat sointipinnat aaltoilevat kirkkaina mutta voimakkaina kuin valtameren aallot, eikä dramaturgia jää minimalistiseksi vellonnaksi vaan huumaa kuulijan jatkuvilla yllätyksillä ja tehokkaalla loppuratkaisulla.

Exquisite Corpse on dynaamisempi, särmikkäämpi ja modernistisempi teos, mutta siinäkin korostuu plastinen orkesterinkäsittely. Hillborg siirtyy soinnista ja rytmistä toiseen luontevammin ja ennen kaikkea vetävämmin kuin keskimääräinen Suomi-modernisti.

Parikymmenminuuttinen Dreaming River on liikaa jopa Hillborgin plastisuudelle. Välillä se tuntuu venytetyltä, välillä epäloogiselta, ikään kuin ajatus olisi katkennut teoksen eri jaksojen välillä. Tarjolla on silti vangitsevaa conganläpsytystä ja todella tummia adagio-sävyjä.

Eleven Gates, josta edellä kuultiin avausosa, on sitten varsinainen ilotulitus, joka jatkuvilla yllätyksillä ja sointi-innovaatioilla taistelee itselleen oikeuden olla rakenteeltaan rapsodinen. Osien humoristiset otsikot eivät haittaa, koska niiden toteutus ei ole ennakoitavissa.

Tukholman kuninkaallinen orkesteri tuntuu nauttivan Hillborgin haasteista täysin siemauksin, ja tekee innoittunutta mutta tarkkaa jälkeä sekä soinnillisesti että rytmisesti. Kolmesta kapellimestarista Oramo ja Salonen vetävät pidemmät korret kuin Alan Gilbert.

Anders Hillborg: King Tide; Exquisite Corpse; Dreaming River; Eleven Gates. - Tukholman kuninkaallinen FO/Sakari Oramo, Alan Gilbert ja Esa-Pekka Salonen.
(BIS-SACD-1406)

Lähetä: