Torstaisin klo 11.00 - 11.58
Valoa muttei linjaa
Laulajilla on yksi ainoa tapa tehdä Bach-levy - he valikoivat kantaateista ja aarioista parhaiten äänelleen ja tyylilleen sopivia paloja, ja tulos vaihtelee sillisalaatista staattisuuteen. Sopraano Elizabeth Watts ja The English Concert -barokkiorkesteri ovat tehneet aiheesta ehkäpä kauneimman ja tasapainoisimman version mitä toistaiseksi olen kuullut - ja olen kuullut niitä paljon.
Ohjelmiston pääpaino on valoisalla, kevääseen sopivalla musiikilla, mutta tilaa jää myös paastonajan sävyille ja hiljaiselle mietiskelylle. Kaksi kokonaista kantaattia, synkkä "Mein Herze schwimmt im Blut" ja riemullinen "Jahczet Gott in allen Landen", saattavat vaikuttaa vastakohdilta, mutta tunnelmaa tasoitetaan yksittäisillä, kauniilla aarioilla.
Muutenkin levyn perusasiat ovat kunnossa, mikä varmasti ilahduttaa uraansa aloittavaa laulajaa. Harry Bickettin johtama The English Concert soittaa äärimmäisen sielukkaalla, valonhohtoisella soinnilla. Yhtye korostaa elegantisti niitä kohtia, joissa Bach reagoi tekstiin musiikillisilla keinoilla. Esimerkiksi avausaarian sointi on toteutettu suorastaan nerokkaasti - oboe, pehmeät urut ja sellojen pizzicatot luovat täydellisen pastoraalitunnelman, johon sopraanon kelpaa tulla mukaan. Erityiskiitos täytyy antaa oboisti Katharina Spreckelsenille linjakkaista obligatoista.
Elizabeth Watts on moninkertainen kilpailuvoittaja ja häntä kehutaan uuden sukupolven kauneimmaksi brittiääneksi. Periaatteessa kaikki on kunnossa myös vaativaan Bach-ohjelmistoon. Vibrato on heleä, rekisterit erittäin tasaiset ja äänessä riittää sekä kirkkautta, keveyttä että voimaa. Synnintuntoa ja sielun kärsimystä Watts ilmaisee siivosti kuin kuorotyttö, mutta kokenut orkesteri korjaa silloin tilanteen.
Mutta yksi Wattsilta puuttuu ja sen mukana kaikki - häneltä puuttuu linja. Hitaissa osissa orkesteri ja oboe punovat pitkää, sitkasta linjaa, mutta Watts ei pysty samaan. Hän paisuttelee, sytyttelee ja sammuttelee ääniä, asettelee konsonantteja paikoilleen, epäröi hetken ennen laajoja intervalleja. Ymmärrän hyvin ettei ääntämyksen selvyyttä tai intonaatiota sovi uhrata melodiselle linjalle, mutta silti toivoisin Wattsilta tässä suhteessa enemmän. Luulen että kyse ei ole teknisestä ongelmasta vaan siitä, että joku pedagogi vain kiinnittäisi seikkaan huomiota.
Johann Sebastian Bach: Kantaatit "Mein Herze schwimmt in Blut" BWV 199 ja "Jauchzet Gott in allen Landen!" BWV 51 sekä aarioita kantaateista BWV31, 57, 105 ja 84. - Elizabeth Watts, sopraano, ja The English Concert/Harry Bicket.
(Harmonia Mundi, HMU 807550)
On levyllä toinenkin kauneusvirhe. Olen usein tässä ohjelmassa purnannut, että viisikanavaisten SACD-levyjen stereomiksaukset tuntuvat etäisiltä, ja niin nytkin. SACD-muodossa levy tulvii valoa ja sointia kuin aurinkoinen kevättalviaamu, mutta stereomiksaus kuulostaa epämääräiseltä tavalla, jota hifistit ehkä sanoisivat vaihevirheiseksi.
Sekä Wattsin linjakkuuden että äänityksen suhteen kyse on vain pikkuriikkisistä mutinoista. Yleisesti ottaen levy tarjoaa täsmälleen oikeaa Bachia suomalaiseen maaliskuuhun.
Lähetä:
Maailman paras ja ainoa suomenkielinen taidemusiikin levykritiikkiohjelma.
Ilmiöitä, innostumista ja kuluttajapalvelua, toimittajina Kare Eskola ja Janne Koskinen.
