Värivirtuoosi Osmo Palmu

Osmo Palmun uusi levy Recital Español sisältää melko perinteisen, kitaran kulta-ajalla hekumoivan kattauksen Turinaa, Torrobaa, Tarregaa ja de Fallaa, sekä renessanssimausteena de Milánin luuttusävellyksiä. Kattaus on ehkä perinteinen, mutta sen säihke ainutlaatuinen.

Vuosien mittaan olen lukemattomissa arvioissa ylistänyt suomalaisten kitaristien taitotasoa. Osmo Palmu erottuu joukosta vielä tavallistakin huolitellumpana sointivärien käyttäjänä. Oikeastaan huoliteltu väärä sana, koska Palmun sointiosaamisessa on kyse virtuositeetista ja ilottelusta. Hän saa Espanjan värit hehkumaan, mutta aurinko ei ole armoton vaan skandinaavisen sävykäs.

Avausteos Turinan Fandanguillo vuoroin hehkuu ja kimmeltää, vuoroin tummenee kuin Välimeren yö. Sama intensiivinen värileikki jatkuu läpi koko levyn, eikä koskaan itsetarkoituksellisesti vaan musiikkia palvellen. Teokset eivät jää yleisespanjalaiseksi chorizo-makkaraksi vaan erottuvat toisistaan. Myös kitaramusiikille ominainen juonikas monikerroksisuus hahmottuu, koska Palmulla on taitoa ja halua erottaa kerrokset toisistaan soinnillisesti.

Ohjelmiston renessanssiharhapolku de Milánin luuttukappaleisiin näyttää paperilla oudolta mutta kuulostaa käytännössä luontevalta. Palmu pitää intensiteetin yllä muttei romanttisin soinnein tukahduta luuttuminiatyyrejä, vaan antaa niiden hengittää.

Äänityksen on tehnyt Palmun monitaitoinen kitaristikollega Pekka Vesanen, jonka näkemys kitaran soinnista asettuu hyvin lähelle omaa ideaaliani. Musiikki ei tunge korvanjuureen eikä jää kylmäksi, vaan elää tilassa lämpimästi. Stereokuva jää kylläkin hämäräksi.

"Recital Español", säv. Joaquin Turina, Manuel de Falla, Federico Moreno Torroba, Luis de Milán ja Francisco Tárrega. - Osmo Palmu, kitara.
(Alba, ABCD 321)

Lähetä: