Whittall osaa sointimagiansa

Eipä aavistanut pianisti Risto-Matti Marin mitä saisi kun tilasi Matthew Whittallilta hieman musiikkia. Suomalaistunut kanadalainen päästi mielikuvituksensa valloilleen, ja syntyi reilun tunnin mittainen pianojärkäle Leaves of Grass, kaksitoista preludia Walt Whitmanin runojen mukaan. Tämän mittakaavan sooloteos on harvinainen nykyaikana, mutta vielä harvinaisempaa on se, että teos kokonaisuudessaan toimii.

Kuten asiaan kuuluuu, Whittallin teos kunnioittaa soolopianoteosten perinnettä. Vaikutteet rönsyilevät Chopinistä impressionistien kautta Reichin minimalismiin. Whittallin oma ääni kuitenkin erottuu selvästi. Hän rakastaa modernismin parhaita paloja muttei pelkää romanttista paatosta; hän leikittelee pop-estetiikalla mutta janoaa syvällisyyttä. Whittall painottaa sointivärejä ja atmosfäärejä, ja siksi pianopreludi on hänelle erittäin sopiva ilmaisumuoto. Tuoreen kuuloinen sointimagia pianolla ei ole helppoa, mutta Whittall osaa asiansa. Suomalaisen pianomodernismin harmoniapainotteisesta, harmaasta perinteestä teos poikkeaa rajusti mutta edukseen.

Vaikka Whittallin preludit varmasti toimivat itsenäisinä tunnelmapaloina, teos avautuu parhaiten kokonaisuutena. Esimerkiksi loppupuolen lunastuksellinen, pitkällinen tunnelmointi valkoisilla koskettimilla on helpointa ymmärtää nimenomaan osana jatkumoa.

Whittallin preludeille on vaikea kuvitella osuvampaa tulkkia kuin Risto-Matti Marin, jolla on napakka kosketus, romanttinen väriaisti ja laaja kokemus pianomusiikin kulta-ajasta. Levytyksen ainoa epäilyksen aihe on kova ja etäinen äänikuva. Viisikanavamiksauksessa katedraalimainen akustiikka luo jotensakin ymmärrettävän ympäristön sointuisalle pianotunnelmoinnille. Stereona musiikki kuitenkin kolisee ihan liikaa, etenkin kun järisyttäviä fortissimoita riittää yllin kyllin. Intiimimpi äänitys voisi mukavasti korostaa Whittallin Debussy- ja Chopin-yhteyksiä.

Matthew Whittall: Leaves of Grass, 12 preludia pianolle Walt Whitmanin mukaan. - Risto-Matti Marin.
(Alba, ABCD 333)

Lähetä: