Maanantaisin klo 11.00 - 11.58, uusinta lauantaina klo 14.00
Vivaldi aakkosjärjestyksessä
Pitkän linjan Vivaldi-tutkija Michael Talbotin uutuuskirja The Vivaldi Compendium on näennäisen tylsä, aakkostettu, tiivistetty hakuteos kauan sitten kuolleesta säveltäjästä. Samalla se on innostava kirja, jonka sirpalemainen tieto tarjoaa lukijalle mahdollisuuden itse rakentaa lukemattomista yksityiskohdista merkitysten tarkentuva verkko ja kattava kokonaisnäkemys. Kaiken läpi kuultaa tutkijan innostus ja ilo uuden tiedon äärellä. Vaikuttaa kirjalta, joka Välilevyissä pitää käsitellä, etenkin kun asiaan liittyvästä musiikista ei ole pulaa.
Kaikella on määrähetkensä
Alku, keskikohta ja loppu. Synty, kukoistus ja kuolema. Länsimainen ihminen yrittää luoda kaoottiseen maailmaansa järjestystä hahmottamalla ilmiöt kaareksi. Sekä jylhä Saarnaaja että monisanainen Oswald Spengler aikanaan saarnasivat, että kaikella on määrähetkensä, ilmeisesti myös musiikilla. Myyttistä alkua ja kukoistavaa kulta-aikaa seuraa nykyhetken merkityksetön, tyhjä, ironinen taide. Ihme kyllä tilanne on ollut sama kaikkina historian nykyhetkinä.
Musiikin reunaehdot
Mitä musiikki välttämättä tarvitsee, mitä ilman se nääntyy kuoliaaksi? Välilevyissä tätä kysymystä ei kysytä taloudellisten leikkausten kohdentamiseksi vaan musiikin voiman ylistykseksi. Musiikki selviää ilman tilaa, rahaa, koulutusta, perinnettä, kuulijoita - ilman jopa meitä ihmisiä. Tämä on lohdullinen ajatus aikana jolloin musiikkia uhkaa milloin mikäkin puutos ja muutos.
Mistä niitä sikiää?
Nimittäin suomalaisia kitaralevyjä? Välilevyjen toimitus on ihmetellyt sitä jo kymmenkunta vuotta. Maa on täynnä toinen toistaan parempia kitaristeja, jotka levyttävät minkä kerkeävät. Miksi? Ehkä heillä ei ole muuta tekemistä. tai ehkä se on pakollinen riitti. Joka tapauksessa elämme poikkeuksellista aikaa: Vielä hetken aikaa tämä liikakoulutettujen joukko tuottaa musiikillista iloa.
Ei uskoisi että kaiken tämän aloitti venäläinen basisti.
Väärään aikaan
Anakronismi on sitä, kun keskiaikaelokuvassa syödään perunamuusia. Perunat ovat väärässä ajassa. Musiikin historia on täynnä anakronismeiksi miellettäviä asioita, ilmiöitä jotka ovat edellä aikaansa tai jäljessä siitä. Mutta kuinka erottaa kertaustyyli jäänteestä, harppaus kehityksestä, kokeilu umpikujasta ja ylipäänsä vanha uudesta? Ajan akanvirroissa pulikoi kirjavaa väkeä 1300-luvun huuruveikoista Uljas Pulkkisiin.
Kaksin usein kaunihimpi
Kaksin on kaunihimpi, etenkin musiikissa, kun kaksi muusikkoa täydentää toisiaan mutta myös ynnäilee osiensa summaksi liikaa. Mutta miten sen ihanteellisen duokumppanin löytää? Kestävätkö muidenkin sisarusten kuin Labequeien sisarusduot? Voivatko isä ja tytär laulaa lemmenduettoa puhtaan ammatillisesti? Olivatko isä ja poika Oistrah sittenkin vain maatuskanukkeja? Miksi klassisen musiikin menestyksekkäin työ- ja lemmenpari ei mennyt naimisiin?
- Kulttuurivuosi 2011 - politiikkaa ja populismia
Vuosi 2011 antoi kulttuuriväelle Musiikkitalon ja mittaamattoman paljon Sibeliusta. Perussuomalaisten retoriikka "post-modernista tekotaiteesta" palautti kulttuurin polittisen keskustelun keskiöön ja vaiherikkaiden käänteiden jälkeen Suomi sai kulttuuriministeriksi koripalloa ja rap-musiikkia rakastavan vasemmistolaisen populistin (Los Angeles Timesin käyttämä ilmaisu).
Sanomalehtien kulttuurisivujen popularisoinnin ja viihteellistämisen pitkän kehityksen päätteeksi taidekritiikki käytännöllisesti katsoen hävisi suomalaisen printtimedian sivuilta. Vuoden myönteisin uutinen oli Yleisradion rahoitusmallin ratkeaminen, mutta jääkö Yle yksin vastaamaan kaiken ei-kaupallisen kulttuurin näkyvyydestä suomalaisessa todellisuudessa? - Mitä Grammyt kertovat?
Amerikkalainen musiikkiammattilaisten yhdistys NARAS väittää jakavansa levyalan arvostetut Grammy-palkinnot puhtaasti laadullisin perustein, ottamatta huomioon kaupallista menestystä. Uskokoon ken haluaa, mutta tämän vuoden klassisen puolen kategorioiden ehdokkaat sisältävät monta yllätystä. Miten Rautavaaran tiukka Kaivos-ooppera on juonittu mukaan? Ovatko uudet kiinalaiset nokkahuilukonsertot muodissa? Kuka on tämä sangen erinomainen säveltäjä Poul Ruders? Kertooko Grammyjen ehdokasasettelu uusien tuulien raikkaasta tuiverruksesta?
Grammyt jaetaan vasta helmikuussa, mutta jo nyt Välilevyt julistaa yhden varman voittajan.
- Sivusoitinlisä
Orkesterimuusikoille maksetaan sivusoitinlisää, jos he rohkenevat soittaa muuta kuin pääsoitintaan. Sivusoittimista kertyy lisäarvoa myös musiikille. Väärän instrumentin soittaminen ei ole poissa muusikon ydinosaamisesta vaan parhaimmillaan lisää sivistystä ja vapauttaa luovaa potentiaalia. Päivän Välilevyissä kuullaan sivusoittimiaan räpeltämässä mm. Bachia, Paganinia, Perkolaa ja Kuusistoa.
- Se jokin - livenä ja levynä
Välilevyjen toimitus on vääristänyt musiikillisen horisonttinsa kuuntelemalla liikaa levyjä ja liian vähän konsertteja. Vääristänyt siksi, että joku toimii levyllä, joku mystisesti ei, ja sellainen kai pitäisi ottaa huomioon. Karismaa on vaikea määritellä ja vielä vaikeampi taltioida.
- ...paratiisit jotka olemme menettäneet...
Nostalgian voimaa ei voi väheksyä - madeleine-leivoksen ja lehmuksenkukkateen herättämä tunnemyrsky voi tuottaa satoja ja taas satoja sivuja romaania. Välilevyissäkin etsitään kadonnutta aikaa, ihmetellään kohdistuuko nostalgia sittenkin tulevaisuuteen ja kerrotaan miksi musiikki tekee nostalgiasta vielä tavallistakin suloisemman tunteen.
Ohjelma on uusinta viime tammikuulta. - "Most beautiful woodwind adagios"
Hidas musiikki ei ole rauhoittumista tai pakoa vaan liikettä. Pitkä linja virtaa eteenpäin myös sen jähmeän mustan mönjän läpi, jota marraskuuksi sanotaan, ja kuljettaa kuulijaa mukanaan.
Mutta onhan tämä toisaalta myös tunnelmakokoelma kaunista musiikkia puupuhaltimille - mutta markettien musiikkitiskeillä Copland, Stravinsky, Ibert ja Berkeley eivät ehkä ole myyvimpiä nimiä.
- In darkness let me dwell
Itse asiassa pimeydessä asumista ei suomalaisen tarvitse erikseen pyytää, se tulee sen kuuluisan lottovoiton mukana. Otsikon mukaisessa John Dowlandin laulussa kuvaillaan myös pimeydessä asumisen marraskuinen seuraus, kaamosmasennus, jota ohjelmassa ei yritetäkään parantaa.
- Aluksi
Kaksikymmentäneljä esipuhetta ei tee kirjaa, mutta kaksikymmentäneljä preludia on pianoteos. Onneksi Chopin vapautti preludit fuugista, ja onneksi hän määritteli sopivaksi annokseksi korillisen eikä enempää.
Mutta kuka voittaa kilpailun runollisimmasta preludiotsikosta? Ja miksi säveltäjät suhtautuvat sävellajisuhteisiin intohimoisemmin kuin ihmissuhteisiin?
- Pyhäinpäivänsankarit
Viettäkää rauhallista pyhäinpäivää. Älkää hermostuko vaikka kaupat ovat kiinni. Älkää ajatelko hautakynttilöiden ekologisuutta. Älkää murehtiko, jääkö kukaan kaipaamaan kun itse kuolette. Kuunnelkaa renessanssipolyfoniaa ja ihmetelkää, ketä oikeastaan pitäisi muistella ja millaisia tekstejä outoon hybridijuhlaan liittyy.
- Lisää ilmaa!
Viime viikolla Välilevyissä ylistettiin monisanaisesti hankalia ja rajoittuneita barokkipuhaltimia. Journalistisen tasapuolisuuden nimissä nyt annetaan modernien puhaltimien puolustautua. Happirikas musiikkimatka etenee pitkähuilusta vanerisen rakennussarjan kautta torvihumppaan.
- Puhalletaan hiljaisuutta
Keskellä syksyä lehtipuhaltimien valitus kaikuu taajamissa, ja tuntuu että vain volyymilla pärjää. Vastalääkkeeksi ja sielunhoidoksi Välilevyissä tarjoillaan kattaus hiljaisia, samettisia ja pehmeitä barokkipuhaltimia, joiden äänessä on enemmän hiljaisuutta ja kuiskausta kuin sydän kestää.
- Sonaatteja eikun sonetteja
Sonetin muoto on yhtä yksinkertainen kuin sonaattimuoto, mutta Välilevyissä sen ei anneta hämätä. On typerää takertua riimikaavoihin, kun kieli virtaa. Sonetin brändi on 800 vuodessa kehittynyt niin vahvaksi, että se toimii myös ilman varsinaista tuotetta, siis ilman sanoja.
- Kuuro nykymusiikkimesenaatti
Amerikkalainen leskirouva Elizabeth Sprague Coolidge (1864-1953) oli yksi 1900-luvun modernin musiikin merkittävimmistä mesenaateista, joko siitä syystä tai siitä huolimatta ettei kuullut juuri mitään. Kun eräs nuori kuvataiteilija kysyi, miksi rouva Coolidge tuki nykymusiikkia eikä modernia kuvataidetta, rouva vastasi: "Nuori mies, minä saatan olla kuuro mutta minä en ole sokea!"
Ohjelma on toiveuusinta elokuulta 2009.
- Liikaa Sibeliusta - voiko olla?
Viime viikolla Välilevyjen toimitus sulloi traagista maailmanväsymystä tuntien cd-soittimeen levyn, joka oli "taas yksi" - taas yksi alku Sibeliuksen orkesteriteosten kokonaislevytykseksi. Suomalaisilla kapellimestareilla on niitä menossa viisi. Onko se liikaa?
Samaa ihmetteli Kalevi Aho, ja lisäsi, että liikaa Sibeliusta kuullaan myös kotimaisten orkesterien ulkomaankiertueilla.
Mutta haluaisitteko asua maassa, jossa joku määrittelisi sen, paljonko Sibeliusta on sopivasti?
- Väärässä vireessä
Viulu pitää virittää kvintteihin G D A E, muuten se särkyy tai ainakin soi huonosti. Paitsi että ei säry. Eikä soi huonosti vaan eri tavalla. "Scordatura", sanovat klasarit. "Avoviritys", sanovat pelimannit. Ja virittävät viulunsa palvelemaan musiikkia - ja muusikkoa.
- Antiikin runoutta pelkäämässä
Turha kuvitella, että antiikin Kreikan runoja voisi ymmärtää. Esteenä on kauhua herättävät kaksituhatta vuotta kulttuurista muutosta. Taide, yksilö, kulttuuri, kieli - kaikki on muuttunut niin rajusti, että hetkelliset ymmärryksen välähdykset ovat itsepetosta. Vai ovatko? Ja vaikka olisivat, saako niistä silti iloita?
Hämmentävää kyllä, muinaisrunouden kohtaamista voi helpottaa nykymusiikilla.
- Englannin gambayhtyemusiikin historia
Välilevyissä kuullaan tällä viikolla syväluotaava katsaus Englannin gambaconsort-musiikin nousuun, kukoistukseen ja hiipumiseen. Toimittajana Olli Virtaperko.
- ...johon me yhä etsimme sanoja / joka päivä, turhaan
Sittenkään kun minulle ojennettiin kynä ja häthätää repäisty paperi, en saanut mitään aikaan; musiikin ja sanojen välillä ei ollut yhteyttä.
Näin runoili Bo Carpelan, ja runoili totta. Silti suomalaiset runot ovat täynnä musiikkia: viittauksia, lainauksia, muunnelmia, kunnianosoituksia.
Ohjelma on uusinta lokakuulta 2010.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Jarmo "Korkki" Korhonen
Kuinka voi soittaa fagottia turkulaisessa virkamiesorkesterissa kolmekymmentä vuotta ja pysyä järjissään? Jarmo "Korkki" Korhonen sanoo, että se on asennekysymys. Korkin puheista käy ilmi, että myös itämaiselle filosofialle on ollut käyttöä. Joka tapauksessa nämä turkulaiset Välilevyt julistavat kaksoisruokolehtisoittimien ilosanomaa, koska niin tekee myös Korkki.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Tommi Saalas
Toimittaja Kare Eskolan kolmas uskalias kulttuuripääkaupunkimatka verestää vanhoja muistoja - vieraana on Eskolan opiskelukaveri, nykyinen Turun konservatorion yhteyspäällikkö Tommi Saalas. Saalas on syntyperäinen turkulainen, joten tarjolla on aitoa puheenpartta ja paikallista näkökulmaa kulttuuripääkaupunkivuoden touhotukseen.
Ohjelmassa ihaillaan Turun tyylikkäintä rakennusta, kävellään Kakolaan pitkin punaista mattoa ja ihaillaan konservatorion barokkiurkuja jopa ennen kuin Risto Nordell ennättää paikalle.
- Kulttuuripääkaupunkivuosi Välilevyjen ja Mäntän vinkkelistä
Välilevyissä puntaroidaan Euroopan kulttuuripäkaupunki-instituution elinvoimaisuutta, luodaan katsaus juhlavuoden etenemiseen ja pohditaan, miten kulttuurivuosi heijastuisi Turun tulevaisuuteen. Lisäksi Välilevyt vierailee kulttuuripääkaupunkiutta tavoitelleessa Mäntässä kysymässä ajatuksia Turku 2011 -projektin onnistumisesta.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Tero-Pekka Henell
Ex-intendentti, tennisvalmentaja, säveltäjä ja Suomen musiikkielämän pisimmälle viskaava idealinko Tero-Pekka Henell on asunut Turussa jo vuosikymmenen. Hän tietää mihin Turussa kannattaa istua kahville jos haluaa kuvitella olevansa Euroopassa. Hän tietää miten Turun kulttuuripolitiikka eroaa muista. Ja kun Sampsa Oinaala Hesarissa valittaa, että "raskaan organisaation ohjaama kulttuuripääkaupunki tuottaa spektaakkeleita ja elitististä kulttuuria", Henelliltä on hyvä kysyä kommenttia, koska hän on tuottanut Turkuun spektaakkeleita ja elitististä kulttuuria.
- Välilevyjen kulttuuripääkaupunkivieraana Anneliina Koskinen
Unohtakaa Turun tauti ja kulttuuripääkaupunkikritiikki. Sopraano Anneliina Koskinen muutti Itä-Suomesta Turkuun, koska Turussa on hyvä olla keskiaikaan erikoistunut ja monialainen laulaja. Turussa siis oikeasti arvostetaan historiaa!
- Ai kui?
Heinäkuussa Välilevyjen valpas toimitus tekee viisi uskaliasta matkaa Pasilasta Turkuun ja yrittää jäljittää kulttuuripääkaupungin musiikin mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.
Oppaina turuilla, toreilla ja levyhyllyjen välissä on joukko rutinoituneita turkulaisia musiikki-ihmisiä, mutta muuten ohjelman pitäisi olla oma asiallinen itsensä.
Toimittajina Kare Eskola ja Olli Virtaperko.
- Salakirjoitusta sävelin
Musiikillisilla salakirjoituksilla tai nimiaiheilla on pitkät, oikeinkirjoituksen ja logiikan sääntöjä rikkovat perinteet. B-A-C-H on helppo ymmärtää mutta vaikea upottaa fuugaan. D-Es-C-H:nkin tunnistaa, koska se on niin hyvä. Mutta miten Haydnista tulee Haddg ja Ferraran herttuasta D-C-D-C-D-F-E-D? Se on joka tapauksessa selvää, että säveltäjät ovat kuin pojanviikareita - aina salaa kaivertamassa nimiään ja sydänkäpystensä nimiä joka paikkaan, onneksi lähinnä partituureihin.
- Raskasta kuin veturi
...tuumivat monet Arthur Honeggerin musiikista. Mutta ei se sellaista ole, paitsi silloin kun tarvitaan. Aliarvostetun Honeggerin musiikissa on enemmän jazzia kuin Gershwinillä, vaaran tunnetta, voimaa ja liikettä, mutta myös ja ennen kaikkea kontrapunktia, joka yltää pintatasolta aina musiikin syviin merkityksiin saakka.
- Mitä internet tekee aivoillemme?
Nicholas Carrin kirja "Pinnalliset - mitä internet tekee aivoillemme" selittää, kuinka liikainformaatio, työmuistin kuormittuminen ja reaaliaikainen yhteys koko maailmaan muuttavat ajattelumme syviä rakenteita. Jotain outoa tapahtuu - myös siinä miten musiikkia kuunnellaan.
Ohjelma on toiveuusinta tammikuulta.
- Sisävesiristeily
Välilevyjen kesäisen sisävesiristeilyn kohteina ovat Roine, Luonteri, Längelmävesi, Vesijärvi, Saimaa sekä Vättern, ja risteilyohjelmaan kuuluu pohdintoja siitä, kuka mokoma piirusti kaihoisan järvimaiseman suomalaiseen sieluun - ja miksi niitä järviä pitää kiivetä katsomaan "oksalle ylimmälle". Risteilyn aikana Topeliuksen sanat osoittautuvat tosiksi:
"Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet, niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet."
- "Pyöräile iloa elämään!"
"Pyöräile iloa elämään!" on meneillään olevan valtakunnallisen pyöräilyviikon teema. Jostain syystä viikon järjestäjä, Pyöräilykuntien verkosto ry, ei teeman alla puhu eikä pyöräilyn ilosta vaan kakkostyypin diabeteksesta, ylipainosta ja tuottavuudesta.
- Kuninkaalliset häät
He saivat toisensa, mutta Välilevyjen toimitus ei katsonut sitä televisiosta vaan sulkeutui Yleisradion kelmeään levystöön, turvaan mediapommitukselta, viettämään laatuaikaa turvallisesti, historiallisen häähumun parissa.
On sitä ennenkin hoveissa naitu ja aina on soinut musiikki.
- Lyyrisiä Välilevyjä
Välilevyissä heittäydytään lyyrisiksi, mitä se sitten tarkoittaakaan - ainakaan se ei tarkoita lyyran säestyksellä esitettyä runoutta kuten entisvanhaan. Lukuisia ihastuttavan lyyrisiä kappaleita tarkastellessa käy selväksi, että lyyritön musiikki on mahdottomuus. Silti lyyrisyyttä hävetään - yhden lyyrisen sarjan vastapainoksi on syytä säveltää lyyritön sinfonia.
- Emme ole rasisteja
...nimittäin me sivistyneet taidemusiikin harrastajat. Paitsi joskus ennen, vähän ja vahingossa. Kuten silloin kun Marian Anderson joutui esiintymään ulkoilmassa Constitution Hallin sijaan. Tai silloin kun "mulattinousukas" Joseph Saint-George ei päässytkään Pariisin oopperan johtajaksi.
Rotuennakkoluulot ovat typeriä myös musiikissa, sen vääntää rautalangasta mm. ukrainanjuutalainen säveltäjä Mikhail Goldstein, maailman parhaan musiikkivedätyksen tekijä. Harmi että hän vedätti neuvostoviranomaisia.
- Humalassa oopperassa
Välilevyissä luodataan suomalaisten traumaattista alkoholisuhdetta oopperoiden kautta - ja kyllä, se on yksiselitteisen järkevä tulokulma asiaan, koska oopperaan kuuluu juomalaulu tai pari, ja niiden sävystä voi päätellä yhtä ja toista. Viinanhöyryisessä ohjelmassa Pacius, viinikauppiaan poika, aloittaa juopottelun keskieurooppalaisessa hengessä, Daniel Hjort herättää epäilyksiä kieltäytymällä rohkaisuryypystä ja Jorma Hynnisellekin tarjotaan, mutta hän ei näytä humaltuvan...
- Ei mutta nämähän ovat ihan ok
Musiikin ammattilaiset kuvittelevat hyljeksivänsä puhki soitettuja ikivihreitä. Todellisuudessa he hyljeksivät sitä, että ikivihreitä soitetaan niin huonosti, mikä taas johtuu niiden suosiosta.
Välilevyissä yritetään räjäyttää lika pois barokin kuluneimmista klassikoista ja kuunnella niitä uusin korvin. Lopputulemana on, että Kare Eskola toivoo hautajaisiinsa Albinonin Adagiota. Mutta ei sentään SITÄ Albinonin Adagiota. Joku raja.
- Saraseenit tulevat!
Ajankohtainen keskustelu islamin ja Euroopan vuorovaikutuksesta ansaitsee myös musiikillisen sivuhuomautuksen. Saraseenit, maurit, turkkilaiset, ottomaanit, muslimit ynnä muut ovat vaikuttaneet länsimaiseen taidemusiikkiin mm. hylkäämällä lyömäsoittimia Wienin edustalle ja tulemalla muotiin.
Ohjelma on uusinta viime vuoden tammikuulta.
- Näistä tulee kulttuurivaalit!
Ei vaiskaan. Välilevyjä haluaisi vannoa journalistisen tasapuolisuuden nimiin ja pureskella myös muiden kuin perussuomalaisten vaaliohjelmien kulttuurilinjaukset, mutta niitä ei juuri ole. Suurennuslasin avulla sentään selviää, kuka tukee kulttuurisia kokeiluja, kuka haluaa säilyttää taiteilijat elossa ja kuka aikoo tuhota kansallisen kulttuurin kansainvälisyysstrategialla - ja usein yllätytään.
Tasapuolisen viistoilun lomassa soitetaan musiikkia, joka mm. "tukee eettisen ymmärryksen kehittymistä" ja "suuntautuu rauhan ja kansojen välisen ystävyyden vahvistamiseen."
- Kulttuuripolitiikkaa perussuomalaisittain
Lasketaan koulutustasoa. Annetaan poliitikoille valta päättää taiteen sisällöstä ja rahoituksesta. Manipuloidaan koulujen historianopetusta. Mielipidevalta kunniaan! Näilläkö mennään?
- Minne musiikki menee?
Yleensä musiikki menee sinne, missä sitä on jo ennestään. Sitä ei voi hajasijoittaa. Se tiivistyy kuin painovoiman vetämänä ja sitten katoaa. Musiikinhistorian kaupunkimaantiedettä ei voi ennustaa.
- Järki, Tunteet ja muita laulajia
Barokkimusiikki on täynnä kantaatteja ja oratorioita, joissa eläväisiä aarioita laulavat joko isolla kirjaimella kirjoitetut abstraktiot tai hyvinkin konkreettiset asiat. Näissä Välilevyissä esiintyvät mm. Ikuisuus, Kosto, Seine-joki, Kulta-aika sekä tietysti Järki ja monta Tunnetta, puhumattakaan viekoittelevasta Nautinnosta.
Selvät nimilaput ja rautalangasta väännetyt allegoriat tekevät musiikista yksinkertaista seurata - ainakin yksinkertaisempaa kuin arkielämän tunnesotkuista.
- In the musicals
Välilevyjen toimitus ei yllättäen käynytkään Musica Novassa vaan musikaalissa. Sitäkin oli riittävän vaikea ymmärtää. Vieraantuneisuuden tunteeseen löytyy selityksiä. Ei ole helppoa punoa yhteen puhedraamaa ja laulua, sen ovat muutkin huomanneet, mutta viimein syntyi musikaali!
- Pyytämättä ja yllättäen
Musiikkitoimittajat ovat sikäli oudossa ammatissa, että heille lähetetään levyjä. Monenmoisia levyjä tulee postiluukusta pyytämättä ja yllättäen kuin Jäätteenmäen faksista, ja parhaita ovat ne, jotka menevät väärälle henkilölle. Ei nimittäin pidä kuunnella vain musiikkia josta pitää, vaan myös musiikkia, josta ei vielä tiedä pitävänsä.
- Vuoden levyjä ja piiloviestejä
Tulevana tiistaina Suomen Yleisradio julkistaa Vuoden levy -tunnustuksen saajan, ja ensimmäistä kertaa yleisökin saa äänestää. Sillä ei tietenkään ole valintaan mitään vaikutusta, mutta äänestäkää silti täällä: http://yleklassinenmusiikki.posterous.com/41619627.
Palkitseminen ei ole tunnustuksen antamista hyvin tehdystä työstä vaan palkitsijan keino ottaa itselleen valta määritellä mikä on hyvää, mitä muidenkin tulee kannattaa. Siksi Välilevyissä sekä esitellään ehdokkaat että tulkataan, mitä ehdokkuudella halutaan viestiä.
- Mitä internet tekee aivoillemme?
Nicholas Carrin kirja "Pinnalliset - mitä internet tekee aivoillemme" selittää, kuinka liikainformaatio, työmuistin kuormittuminen ja reaaliaikainen yhteys koko maailmaan muuttavat ajattelumme syviä rakenteita. Jotain outoa tapahtuu - myös siinä miten musiikkia kuunnellaan.
- Musiikki ja ihminen
Ajasta, paikasta ja kulttuurista riippumatta musiikki on aina ollut tärkeä osa ihmisen elämää. Charles Darwin otaksui aikaa ja voimavaroja kuluttavan musiikillisen taidon omaksumisen olevan riikinkukon pyrstön kaltainen turhake, jonka tehtävänä on osoittaa vastakkaiselle sukupuolelle osaajansa geenistön ylivertaisuutta.
Seksuaalivalintaa korostava näkemys on sittemmin kuitenkin haastettu nykypäivän kognitiotieteilijöiden ja neurobiologien tutkimustuloksilla, jotka osoittavat kiistatta musiikin laajemman merkityksen ihmisen aivotoiminnan kehittäjänä.
Toimittajana Olli Virtaperko.
- Eläimellistä musiikkia
Eläinten ääntely innostaa säveltäjiä - kaipa se on mimesistä puhtaimmillaan. Olivier Messiaen vapautti eläinmusiikin koristeen roolista musiikin raaka-aineeksi, mutta paljon olisi vielä tehtävää. Koska eläimille aletaan maksaa tekijänoikeuskorvauksia?
Ohjelmassa selviää myös, milloin toimittaja Kare Eskola ensimmäisen kerran nolasi itsensä radiossa, ja että hänen kissoillaan on puhevika.
Ohjelma on uusinta viime vuoden tammikuulta.
- Välilevyjä special: Pyörällä päästään konserttisaleissa.
Armon vuonna 2011 valmistuu Helsinkiin kauan odotettu Musiikkitalo. Tämän vuoden alkamisen kunniaksi Välilevyissä kuullaan erikoisohjelma - neljän salin, kolmen polkupyörän ja rikkaan historian kierros syksyisessä Helsingissä. RSO:n pianisti Jouko Laivuori, kulttuuripoliitikko Hannu Oskala ja toimittaja Kare Eskola ajavat kohti uutta Musiikkitaloa.
- Oi suurta ihmettä!
Oi suuri salaisuus ja ihmeellinen sakramentti, eläimet näkivät Herran seimessä makaamassa.
Ei ihme, että joulupäivän matutinan viidennen responsorion teksti on inspiroinut säveltäjiä - se on jouluaiheinen, kristillisen sanoman universaalisti ilmaiseva kaunis runo. Kaikki muu saakin sitten olla ihmeellistä.
Toimittajana Kare Eskola.
- Tarjan soittolista
Itsenäisyyspäivän vastaanotolla määritellään Suomen tasavallassa seremoniakäyttöön hyväksytty musiikki. Tämän toimeksiannon rajoissa tehdään myös musiikkipolitiikkaa, paitsi että kaikki katsovat pukuja eivätkä kuuntele.
Välilevyjen toimituskaan ei kuunnellut, mutta sai onneksi Kaartin soittokunnalta Linnan juhlien soittolistan. Sen myötä pääsemme pohtimaan, miten Venäjän suurlähettiläs suhtautuisi sanoitettuun versioon Jääkärimarssista, miten Suomen ainoaksi jazz-yhtyeeksi pääsee ja kuinka Konsta Jylhää lobattiin.
Soittolistalta selvisi myös, että kohutut homoparit julkesivat tanssia mm. sellaisten kappaleiden tahtiin kuin Vanhoja poikia viiksekkäitä ja Humppakakkonen...
- Sipulikupolin alla
Ortodoksiset kirkkokuorot laulavat hartaasti mutta huonosti, pakanakuorot laulavat hyvin mutteivät tunne perinnettä. Kuka sitä ortodoksista kirkkomusiikkia sitten saa laulaa?
Välilevyjen toimituksella on asiasta sisäpiirin näkemys, koska se on vuosien varrella soluttautunut lukuisiin ortodoksikuoroihin laulamaan alavireistä kakkostenoria. Monitahoista kysymystä selvitettäessä selviää myös, miksi Karibianmeren arkkipiispalle laulettiin siunausta Kolhossa ja miltä osin ortodoksiveisujen tekstit muistuttavat englanninkielistä popmusiikkia.
- Elokuvasäveltäjien taidemusiikkipyrintöjä
Välilevyjen toimitus ei ole perillä visuaalisesta kulttuurista. Siksi ohjelmassa uskalletaan soittaa elokuvasäveltäjien musiikkia vain silloin kun nämä syystä tai toisesta hankkiutuvat taidemusiikkisäveltäjien tontille.
Nämä ekskursiot paljastavat yllättäviä asioita - Nino Rotan musiikkia ei säveltänyt Mikki Hiiren sukulainen, Ennio Morricone on todellisuudessa piinkova serialisti, Korngold ei kuulosta elokuvamusiikilta vaan päinvastoin...
- Varmat voittajat
Välilevyissä jännitetään Sibelius-viulukilpailua niin kovasti, että uskalletaan kuunnella vain varmoja voittajia, niitä jotka ovat jo selvillä. Jälkiviisauden kirkkaassa valossa tutkitaan, mitä menneistä menestyjistä kehkeytyi. Samalla selviää, mitä Oleg Kaganilta kysyttiin Turussa, miten viulukilpailunvoittajan levytysura etenee "oikein" ja mitä tapahtuu viulistien ykkösdivarissa.
Mutta minne unohtui vuoden 1990 kilpailun ylivoimainen voittaja, ranskalainen viulutaiteilija Pas Attribué?
- Ilman turvaverkkoja
Yksi muusikko, yksi soitin, yleisö tai mikrofoni. Ei mitään ennalta mietittyä, ei turvaverkkoja, vain luottamus siihen, että musiikkia syntyy. Sooloimprovisaatio on paljas, puhdas musiikin muoto, inhimillisen luovuuden ja leikin ylistystä - kuulostaa Välilevyiltä.
- Vain kaksi moodia - ja muita musiikkipoliittisia linjauksia
Mitä valtio voi tehdä, kun kerran melodia ja rytmi ovat liian vaarallisia aseita jätettäviksi taiteilijoiden päätäntävaltaan? Musiikkipolitiikka on herkkä aihe, ja siksi Välilevyjä ottaa linjauksiinsa oppia historiasta.
Historia opettaa, että Venetsian luovan talouden nousu perustui musiikin tuontiin eikä vientiin, ja nykyisyys opettaa, että populismi on helppoa.
- Kaikkien pyhien päivä - ei kai kukaan unohtunut?
Pyhäinpäivän juurten kunniaksi Välilevyissä vietetään kaikkien pyhien päivää, mikä on hyvin käytännöllistä. Pyhimyksiä on paljon eikä protestanttinen tapakristitty pysy heidän yksittäisistä toimenkuvistaan selvillä. Ohjelmassa kuullaan, kuinka herkullisesti Arnold Bax kuvailee Pyhän Antoniuksen kiusauksia, miten käännösvirhe vaikutti musiikin suojeluspyhimyksen juhlintaan ja että Hildegard Bingeniläisen kanonisointi on ollut vireillä vasta kahdeksansataa vuotta.
- Kymmenen konstia väkevämpään kulttuuriin
Kiistakirjoituksia ole Suomen kulttuurissa liikaa, luultavasti siksi että yhden totuuden maassa ne vaietaan kuoliaiksi tai hymistellään mukaan valtavirtaan. Välilevyjä yrittää kuitenkin osallistua arvokeskusteluun käsittelemällä Antti Järven ja Tommi Laition tuoretta kiistakirjoitusta Saa koskea - 10 konstia väkevämpään kulttuuriin. Myönnettäköön että kulttuuripolitiikka kuivaa suuta, mutta mehevä musiikki virvoittaa.
- Paljon rahaa turhuuteen
Miksi rikkaat ihmiset ovat kuluttaneet niin paljon rahaa musiikkiin? Tutkivan Välilevy-journalismin perusteella musiikin mesenaattina toimiminen vaikuttaisi pidentävän ikää. Toista selitystä voi kysyä riikinkukoilta, kolmatta rikkailta leskirouvilta.
- "Vihdoinkin valtakunnankansleri, joka on kiinnostunut taiteesta!"
Näin sanoi Richard Strauss, kun Hitler nousi valtaan. Strauss iloitsi turhaan. Jos diktaattori on kiinnostunut musiikista, siitä ei seuraa musiikille mitään hyvää. Ei edes niissä harvoissa tapauksissa kun diktaattorilla on hyvä musiikkimaku.
Yksinvaltiaiden levyhyllyjä tonkivassa ohjelmassa selviää myös Vladimir Putinin suosikkimusiikki koko kauheudessaan.
- Kaiken se kestää, nimittäin Bach
Elipä olipa kauan sitten Saksassa köyhä eikä edes kovin hyväsydäminen säveltäjä. Henkensä pitimiksi hän sävelsi ja sävelsi, ja sävelsikin niin hienoa musiikkia, että kaikki halusivat sitä soittaa. Halusivat niin kovasti, ettei juuri välitetty, oliko kädessä viulu, alttoviulu vai sello, ja kokeiltiinpa musiikkia paljon oudommillakin soittopeleillä.
- ...johon me yhä etsimme sanoja / joka päivä, turhaan
Sittenkään kun minulle ojennettiin kynä ja häthätää repäisty paperi, en saanut mitään aikaan; musiikin ja sanojen välillä ei ollut yhteyttä.
Näin runoili Bo Carpelan, ja runoili totta. Silti suomalaiset runot ovat täynnä musiikkia: viittauksia, lainauksia, muunnelmia, kunnianosoituksia.
- Rämpyttämisen historiaa
Kitaranmuotoisten soittimien rämpyttäminen on universaalia toimintaa, joka on vahvasti koodattu jos ei geeneihin niin kulttuuriin. Välilevyissä luodataan kitaroiden ja luuttujen moninaisuutta oudista dekakordiin ja annetaan myös terveysvinkki pikkupoikien ihottumista huolestuneille. Vatsan kutinaan ei aina auta kortisoni vaan kitara.
- Oikukasta taidetta
Paganinin kapriiseille on tapahtumassa jotain kummaa. Niitä on opittu soittamaan niin hyvin, että teknisten kikkojen alta paljastuu jotain muuta - villi, rohkea, uutta luova muusikko, joka oli mestari herättämään mielikuvia.
Välilevyissä kuunnellaan paholaismaisen viuluviikarin hengentuotteita uusin korvin. Jos Paganini kerran oli "pelkkä virtuoosi", miksi viimeisen kapriisin teema ei vieläkään lakkaa riivaamasta?
- Toiveloma, osa 2
"Mitä tein kesälomalla?" Välilevyissä jatkuu ainekirjoitus toivelomamatkasta suoraan etelään, nyt ollaan jo Kroatian rannikolla. Ohjelmassa selviää, miksi hyvän matkamuistomusiikin ostaminen on mahdotonta, mutta sitä kuullaan silti. Lisäksi käydään Venetsian takapihoilla ja mietitään millä edellytyksillä Seurasaaresta saisi yhtä elävän kuin keisari Diocletianuksen palatsista.
- Toiveloma, osa 1
Ala-asteen äidinkielentunneilla piti syksyn alussa kirjoittaa aine siitä, mitä teki kesälomalla. Välilevyjä ottaa otsikon vakavasti ja kertoo mitä tapahtuu jos pyöräilee suoraan etelään niin kauan, että tulee Välimerelle. Musiikillisten assosiaatioiden myötä selviää satulan ja minimalismin yhteys, kuinka sininen on Tonava ja torvihumpparajan sijainti Euroopan kartalla.
Edes Välilevyjen toimitus ei ehdi polkupyörällä Euroopan läpi 58 minuutissa, joten jatkoa seuraa ensi viikolla.
Levyhyllyjen ja tyylilajien väleistä löytyy musiikkia, joka ansaitsee tulla kuulluksi; musiikin seasta löytyy kulttuuria ja tarinoita.
Välilevyjä loksauttelevat paikoilleen musiikkitoimittaja Kare Eskola sekä tarvittaessa säveltäjä Olli Virtaperko.
