Karuselli-tuoli

Sisustusarkkitehti Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolin tullessa tuotantoon vuonna 1965 Suomi oli halpatuotantomaa. Nykyistä luxuskalustetta valmistettiin käsityönä vuosittain tuhansia. Suomen taloudellisen aseman parantuessa tuolien hinnat nousivat ja nykyisin niitä valmistetaan vuodessa jokunen sata. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka paljon tuoleja on maailmalle myyty.

Yrjö Kukkapuro sai inspiraation kokovartalotuoliin vuonna 1958 Olli Borgin fysiologian luentoa kuunnellessaan. Borg oli tutustunut Ruotsissa tohtori Åkerblomin tuolifysiologisiin tutkimuksiin. Ne olivat lajissaan maailman ensimmäisiä. Tutkimuksissa selvitettiin esimerkiksi, miten tuoli voi vaikuttaa selkäkipujen syntyyn. Luento löi lukkoon Kukkapuron urasuuntauksen.

Luennon aikana hän oivalsi, mikä on tuolin juju. Sen jälkeen hän on tehnyt kaiken fysiologian perusteella ja mitoittanut ihmisestä kaiken.

-Nyt mä tiedän, miksi teen tuoleja! Tai miten mä voin tehdä tuoleja. Aikaisemmin se oli vain sellaista piirtämistä. Kautta aikojen tuoleja vain piirrettiin, kuvailee Kukkapuro muutosta suunnittelussa.

Ergonomian ymmärtäminen muutti Kukkapuron tavan mitoittaa tuoli. Hän alkoi kiinnittää huomiota selkänojan muotoiluun ja siihen, että käsinojien korkeudet ja syvyydet ovat ihmiselle hyvät.

-Ergonominen tuoli oli koko ajan mielessäni luennon jälkeen. Mutta kesti varmasti ainakin nelisen vuotta, ennen kuin aloin veistää sitä, muistelee Kukkapuro.

Katiskaverkkoa ja kipsin veistämistä

Kukkapuro veisti tuolin kipsistä. Karuselli-tuolin runko syntyi niin, että Yrjö Kukkapuro ripusti katiskaverkon vanhan nojatuolin päälle ja istui verkkoon. Katiskaverkon hän valitsi siksi, että notkeana materiaalina katiskaverkkoa on helppo muotoilla kolmiuloitteisiin muotoihin. Kukkapuro litisteli verkkoa vartaloaan vasten ja sai siten syntymään vartaloa myötäilevän ja tukevan mallin.

-Nostin mallin pöydän päälle ja huomasin heti, että tuossahan se tuoli on. Se oli ihan juuri tuo, sanoo Kukkapuro Karuselli-tuolia osoittaen.

Syntyneen rautalankamallin Kukkapuro ripusti tukien varaan ja alkoi latoa mallin päälle kerroksittain säkkikangasta ja kipsiä. Viimeistelyn hän hoiti veistämällä.

-Se oli suuren työ tulos. Veistin sitä varmaan pari vuotta kunnes se viimein valmistui, paljastaa Kukkapuro.

Ihmisen terveyden vaarantaja: tuolisuunnittelija

Tuolisuunnittelijan uravalinta on tuonut Yrjö Kukkapurolle myös moitteita. Hän on saanut kuulla tekevänsä ihmisen terveydelle vaarallista työtä.

Eräissä juhlissa Kukkapuron luo tuli ortopedi, joka kertoi tuolien tekemisen olevan paha juttu, koska tuolit aiheuttavat ihmisille selkävaivoja. Kukkapuro kertoi tiedostavansa asian ja että hän on tutustunut aihetta koskeviin tutkimuksiin.

-Kerroin ortopedille tehneeni kokovartalotuolin, jossa olen ottanut huomioon ergonomian ja fysiologian. Se myös vähän pyörii ja keinuu eli se on aktiivinen, muistelee Kukkapuro keskustelua.

Ortopedi halusi nähdä tuolin ja tuli katsomaan sitä Yrjö Kukkapuron ateljeehen. Hän istuutui Karuselli-tuoliin ja myönsi sen olevan aktiivinen ja rentouttava. Myöhemmin kyseinen ortopedi tilasi tuolin itselleen.

Karuselli ja helikopteri

Karuselli-nimi tuli tuolille Yrjö Kukkapuron tyttäreltä. Tuolin prototyypin ollessa lattialla Kukkapurojen tytär istui tuolissa ja pyöri kovaa ympäri todeten:” Tämä on hyvä karuselli.” Tuolin nimeksi jäi Karuselli.

Pari vuotta sitten professori Kukkapuron ollessa luennoimassa yksi kuulijoista tuli kertomaan hänelle, että Karuselli-tuolista on ollut perheessä iloa esimerkiksi helikopterina.

- Pojat pistivät tuolin aina alasuin ja jalan pyörimään. Sitten se oli helikopeteri, nauraa Kukkapuro ilahtuneena tuolinsa monimuotoisesta käytöstä.

Syntymälahjana tuolisuunnitteluun sopiva vartalo

Yrjö Kukkapuro sanoo menestyksensä tuolisuunnittelijana perustuvan hänen omaan vartaloonsa. Hän sai vanhemmiltaan syntymälahjana perussuomalaisen vartalomallin eli pitkän selän ja lyhyet jalat.

-Siitä on se hyöty mulle koko tämän ammatin ajan, että erehdyn harvoin tekemään liian syviä istuimia tuoliin. Teen tuoleja itselleni. Kokeilen niitä aina ensimmäiseksi itse, sanoo Kukkapuro.

Pienet ihmiset voivat istua tuoleissa, koska istumasyvyys ei ole liian suuri. Pitkän selkänsä ansiosta Kukkapuro tekee tuoleihinsa aina automaattisesti korkean ja hyvin tukevan selkänojan. Isoille ihmisille tuolit sopivat, koska he mahtuvat väljiin selkänojiin. Nykysuunnittelijoille oikean mitoituksen löytäminen ei ehkä olisikaan itsestään selvyys, sillä Kukkapuron mukaan nykyisin ihmisillä on pitkät jalat ja lyhyet selät.

-Jos olisin ollut 1950-luvulla uraa aloittaessani pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen niin olisinkohan pystynyt harjoittamaan tätä ammattia. Epäilen, että en olisi pystynyt toteuttamaan näitä toimintoja oikein. Nyt ne ovat tulleet automaattisesti oikein, pohtii Kukkapuro.

Hyvässä tuolissa on pieni istuinosa

Väärin mitoitettu tuoli on haitaksi varsinkin pienille ihmisille. Liian syvässä istuinosassa pieni ihminen ei saa tukea selkänojasta. Selkäranka alkaa taipua kuperaksi kuten riippumatossa, joka on Kukkapuron mukaan pahin mahdollinen istuin maailmassa. Selän pullistuessa taaksepäin nikamat alkavat työntää välilevyä sisään ja lopulta seurauksena on elinikäinen iskiasvaiva.

-Pitkän ihmisen jalat eivät kärsi lainkaan lyhyestä istuinosasta. Päinvastoin on melkein parempi, että jalat ovat vapaina.

Kukkapuron mielestä istuimen pitäisi olla lyhyt, jotta reisilihakset eivät joutuisi puristuksiin. Silloin ei syntyisi myöskään suonikohjuongelmia. Istuimen tulisi Kukkapuron mukaan olla oikeasti hyvin pieni. Hyvin pienen istuimen tekemisen este on kuitenkin ihmisten ennakkoluulot. Sellainen tuoli näyttäisi hassulta.