Olet tässä

Kuuntelijoiden lähettämät kuvat

julkaistu 14.4.2010 klo 15:55, päivitetty 8.5. klo 10:29
Sammakot olivat Vapunpäivänä 2012 hauen kimpussa ja pitivät sitä tiukasti otteessaan. Kuvaushetkellä hauki oli jo kuollut. Sammakot tuntuivat kilpailevan siitä kuka pääsee puristamaan haukea. Välillä sammakoita oli niin paljon, ettei 30 cm. pituisesta kalasta näkynyt mitään. Onko tavallista, että sammakot käyttäytyvät tällä tavalla.

Sammakot olivat Vapunpäivänä 2012 hauen kimpussa ja pitivät sitä tiukasti otteessaan. Kuvaushetkellä hauki oli jo kuollut. Sammakot tuntuivat kilpailevan siitä kuka pääsee puristamaan haukea. Välillä sammakoita oli niin paljon, ettei 30 cm. pituisesta kalasta näkynyt mitään. Onko tavallista, että sammakot käyttäytyvät tällä tavalla.

Kuva: Kari Kylliäinen

Kuvagalleriaan julkaistaan kuuntelijoiden lähettämiä luontokuvia.

Valitettavasti Luontoillan väki ei voi vastata kuuntelijoiden netissä näkyviin kuvallisiin kysymyksiin kirjallisesti, mutta useita kuvia käsitellään Luontoillan lähetyksissä.

Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Tämä "sikari" löytyi linnunpöntön katonrajasta 9.4.2012. Rakennelman pituus alunperin noin 10 cm, tehty oletukseni mukaan koivun lehdistä mutta enpä ole ihan varma. Pönttö on koivussa. Pöntössä ei ole pesinyt lintuja edellisenä kesänä. Taivasti kokoonkääritty paketti, jonka sisällä jonossa lieriön muotoisia noin 10 mm pitkiä savukkeen filtterin kaltaisia koteloita. Kuvassa yksi kotelo avattuna. Kotelon läpimitta noin "lyijykynä". Kotelot usean erittäin tiiviin lehtikerroksen sisällä ja kuten kuvasta näkyy kotelon kantena tarkasti mitoitetut lehtikerrokset. Keltainen aineksen koostumusta mietin, siitepöly tuli mieleen mutta liekö sitä vai "sitä itseään" eli toukan ulosteita? Jokin pistiäislaji ehkä kyseessä?Sijoitin jäljelle jääneen "sikarin"rakennuksen hirrenrakoon ja odottelen josko sieltä vielä jotain putkahtaisi lentoon kevään kuluessa. Kuva: Jyrki Luukkonen, Ylöjärvi
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Tässä kuva harvinaisesta tunturipöllöstä. Pöllö oli varmaan tavallisella tähystyspaikallaan kuusen latvasta havainnut jäniksen ja tähtäys oli osuvaa. Taistelu oli ollut rankkaa, koska jänis oli yrittänyt kaivautua lumeen ainakin viiden metrin matkalta, pöllö varmaan oli kiinni koko ajan jäniksessä. Viimeisessä kaivannossa oli sitten verijälkiä, muuta havaintoa jäniksestä ei ollut. Pöllö oli varmaan sulattelemassa saalistaan tien penkalla, koska päästi meidät muutaman metrin päähän ennen kuin nousi siivilleen. Mukavia kohtaamisia viikon ajan kyseisen pöllön kanssa. Kuva: Raija Niemelä
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Sunnuntaina 15.5. puolenpäivän jälkeen koin melkoisen yllätyksen kun olin korvasieniä keräämässä. Takaani alkoi kuulua raapivaa ääntä ja ääntelyä, kun katsoin oli karhu n. 40 metrin päässä pystyssä mäntyä vasten. Tuuli tuli karhun takaa ja tästä syystä se ei havainnut minua aikaisemmin. Katsoimme jonkin, noin minuutin, aikaa toisiamme karhu näytti toiminnallaan kiipeäisikö mäntyyn turvaan vai mitä tehdä. Otin kuvan ja soitin petoyhdyshenkilölle jonka aikana karhu lähti pois. Jäljen leveys oli 12 cm. Halutessaan karhu olisi voinut yllättää minut täysin mutta onneksi ei tehnyt niin vaan varoitti pitämällä ääntä. Ei onneksi tarvinnut painia karhun kanssa. Kuva: Olavi Kietäväinen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olin jo monena iltana seurannut, kun mäyrä oli käynyt imuroimassa pihasta oravalle tarjottuja pähkinöitä. Niin kuvausiltanakin. Katsoin ikkunasta, kun mäyrä tuli taas pähkinäaterialle, avasin hiljaa oven ja hiivin lähemmäs, toisessa kädessäni digipokkari ja toisessa fikkari. Pääsin noin metrin päähän mäyrästä, kun pensaan läpi lyllersi herkkujen toivossa kaksi lihavaa supikoiraa. Supikoirat jäivät kunnioittavan matkan päähän mäyrästä odottamaan vuoroaan. Ehdin ottaa muutaman kuvan, mutta kun kyykistyin paremman kuvakulman toivossa, otukset säikähtivät. Kuva ei ehkä ole valokuvaustekniikan helmi, mutta siinä tilanteessa ei olisi ehtinyt juuri muuta, ja äkkiä käteen otettava, kevyt pokkarikamera oli tähän tarkoitukseen paras mahdollinen väline. Silmät kiiluvat, mutta haitanneeko tuo. Ilta oli pimeä, mutta valoa kuvaan tuovat kameran salama, fikkari ja takaani tulevat terassin valot. Kuva: Merja Suomela
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Olisin kiitollinen, jos kertoisitte mielipiteenne pihani "komistuksesta". Syötän talviaikana lintuja, joilta jokunen herkkupala putoaa myös tämän kaverin ja pesueensa suihin, vaikka pidänkin syöttöpaikan puhtaana ja siirrän yöajaksi osan ruoista pois hiirten ulottuvilta. Onnistuin saamaan otuksesta kuvia valoisan aikaan. Otuksen häntä ei mielestäni ole suomuinen, kuten rotalla kerrotaan olevan. Kokonsa puolesta tämä voisi olla pienehkö rotta tai suurikokoinen metsähiiri. Ulkoilutan kissojani flexin kanssa tällä takapihallani. Onko vaaraa, että ne saavat jonkin tartunnan kulkiessaan näiden jyrsijöiden jälkiä pitkin? Laitan liitteeksi kuvan, jotta näette otuksen mahdollisimman tarkkaan. Kuvat otettu ikkunan läpi, joten laatu ei valitettavasti ole paras mahdollinen. Kuva: Raija Hamu
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Oudon näköinen lehtipuu osui silmääni 11.02.2012 Varsinais-Suomessa pienen joen rannalla. Puun juurella oli lastuja ja kuorenkappaleita ja runkoa oli järsitty. Nähtävästi asialla on ollut rusakko? Asumme niin lähellä taajamaa että metsäjänis se ei ainakaan voi olla. Oudoksi asian tekee se että kyseinen rusakkoyksilö on nähtävästi oppinut kiipeämään puun yläoksille asti Tarzanin tapaan. Osasivatko asiantuntijat kertoa mistä on kysymys. Puun ympäriltä ei löytynyt muita kuin rusakon jälkiä sekä jätöksiä. Tältä samalta paikalta taannoin raportoin naukuvasta oravasta, jota ohjelmassanne silloin aikoinaan kommentoitiin. Kuva: Mika Huhtala
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Juttelitte 14.12.2011 lumikon ravinnosta ja valokuvaamisesta. Pihapiiriimme muutti asustelemaan kyseinen veijari luonnonkivikasan onkaloihin tämän syksyn syys-lokakuussa. Aikaisemmin tapasimme vuonna 2006 jolloin se vietti koko talven, kiitäen kerstehangella hiirulainen/myyrä suussaan. Silloin bongasin pesäkolon aukkoja peltotienpenkassa/lehti-risukasassa, joihin meni suoranainen jälkien 'highway'. Eipä tarvinnut kaveria syöttää, löysi itse ravintonsa, seurasimme että 5-10 'kauppareissua' jonka jälkeen painui koloon, eikä näkynyt päiviin jälkeäkään. Peto, mutta pyydystää ilmeisesti sen mitä kuluttaa, ei hamstraa, vai kerääkö ns. talvi/huononkelin varastoo? Laitan tältä syksyltä kuvan, kun seurasin kaveria kivikasan vieressä n.3 metrin etäisyydeltä puolisen tuntia, sain paljon kivoja kuvia, oli muuten melko utelias ja peloton. Nyt kun meillä on täällä Päijänteen itäpuolellakin lunta, näyttäis asustelevan ja pyydystelevän edelleen pihapiirissämme ja jäljet johtavat kivikasaan. Kuva: Tapsa
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Minulla ja puolisollani on ollut ilo jo toista talvea peräkkäin ruokkia kahta metsäkaurista tässä ihan asutusalueella Paltamon keskustan tuntumassa. Meistä tuntuu, että on kyse samasta pariskunnasta kuin viime talvenakin. Olemme ristineet ne Paavoksi ja Railiksi . Ne ovat kesyyntyneet melkoisesti, koska voimme pihassa touhuta ihan vapaasti ja ne ruokailevat tekemästämme kaukalosta kaikessa rauhassa noin 15 metrin päässä . Olen seurannut niiden ruokailua ja ihmettelen suuresti niiden vaihtelevaa käytöstä ruokapaikalla: toisinaan ne syövät sulassa sovussa toinen kaukalon toisessa päässä ja toinen toisessa päässä. Joskus kuitenkin tämä Paavo on hyvin äreä eikä päästä Railia kaukalolle ollenkaan, vaan siinä suorastaan sarvet ojossa ajetaan Raili pois. Kysymys kuuluu, mikä moisen käytöksen saa aikaan? Onko antamassani ruuassa joskus sellaista herkkua, että Paavo haluaa nälissään omia sen kokonaan vai onko kyse vain siitä, että Paavo on noussut niin sanotusti väärällä jalalla. Raili toimii yhtä äreästi silloin, jos jänis erehtyy kaukalolle yhtäaikaa. Meillä on puolison kanssa ollut hyvin hauskoja hetkiä seuratessamme tätä luotonäytelmää. Kuva: Sirpa Heikkinen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Lähetän kuvan erikoisesta ampiaispesästä, jota kuvasin 4.7.2011 Tohmajärven Onkamossa. Pesä oli rakennettu klapikatoksen kattoon ja erikoista siinä oli se, että pesän rakenteeseen kuului n. 30 cm pitkä putki, joka tuli pesän alareiästä suoraan alaspäin. Asukkaat eivät käyttäneet putkea kulkemiseen, vaan liikenne tapahtui putken ja varsinaisen pesärakennelman väliin jätetyn raon kautta. Mielestäni ampiaiset poikkesivat "tavanomaisista" ampiaisista ensiksi siten, että niiden siivet eivät olleet vartaloa vasten vaan sojottivat hieman vartalosta ulospäin, toiseksi näyttivät hieman pienemmiltä. Viikkoa, kahta myöhemmin putki oli pudonnut ja pesän koko kaksinkertaistunut. Mikä tuon putken merkitys mahtoi olla, onko harvinainen ja olivatko tavallisia ampiaisia? Jaakko Kullberg vastaa: Kyseessä on pensasampiaisen pesä, joka alkuvaiheessa on varustettu vastaavalla putkirakenteella. Miksi tuo putkirakennelma on pesässä ei ole minulle täysin selvää. Mahdollisesti kyseessä saattaa olla pienen pesän lämpötalous, koska pesät sijaitsevat usein tuulisella paikalla eikä pieni pesä vielä pysty säätelemään työläisvoimin lämpötilaa, kuten myöhemmässä vaiheessa. Työläiset ovat itseasiassa samankokoisia tai hiukan suurempia kuin tavallisella ampiaisella, mutta selvästi tummempia. Kuningatar taas muistuttaa hiukan herhiläisen työläisiä, sillä se on selvästi punertava. Siipien levälläänpito viittaa siihen, että ampiaiset ovat aktiivisia ja valmiina puolustautumaan. Kuva: Ahti Laasonen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Viime vuoden kesäkuun alkupäivillä ilmestyi pienen plutoonan verran eli arviolta noin 150 pikkuisia hämähäkkejä autotallimme viereen. Ne olivat siinä pari päivää vaille kaksi viikkoa paikoillaan. Uskalliammat seikkailivat sinä aikana noin 30 cm päähän tuosta porukasta, mutta pidemmälle kukaan ei uskaltanut lähteä. Kysyisin missä olivat poikasten vanhemmat, kuka tai miten ne ruokkivat itsensä sinä vajaan parin viikon aikana, minkä ne siinä olivat? Mitä hämähäkkilajia nuo mahtoivat edustaa? Eräänä aamuna, kun olin taas menossa katsomaan niitä, niin ristinsieluakaan ei enään ollut paikalla. Kuva: Juha, Turku
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Kuvasin sunnuntaina 16.10. pihallani Kirkkonummella männyn juurella sammalessa kasvavan punakukkaisen mansikan, tai siltä se ainakin näyttää. Se on kukkinut nyt muutaman viikon ajan. Kukat ovat saman kokoisia kuin ahomansikalla ja ympärillä kasvaa runsaasti ahomansikkaa, mutta mitkään muut niistä eivät kuki tähän aikaan, enkä koskaan kesällä ole huomannut punakukkaista muotoa. Hauska yllätys tähän aikaan vuodesta. Mistähän moinen värimuutos johtuu? En ole löytänyt mistään tietoa. Täytyy ensi kesänä tarkkailla kukkiiko jo kesällä punaisia kukkia. Olisi hauska kuulla onko tällaisia löytynyt muualta päin. Kuva: Seija Wilen
Kuuntelijoiden lähettämät kuvat Syyskuun 18. päivä Espoossa, Nöykkiössä, kadulla käveli vastaan (sivuttain) aivan käsittämätön näky, tällainen iso RAPU, jota en ole ikinä Suomessa ennen nähnyt. Liekö karannut jonkun keittiöstä, terraariosta? Ari Saura vastaa: Kuvassa on villasaksirapu. Alunperin Aasian itärannikolta peräisin oleva laji on levittäytynyt laivaliikenteen mukana Eurooppaan. Suomessa sitä tavataan säännöllisesti, pääasiassa Suomenlahden rannikolla.Villasaksirapu elää suurimman osan elämästään makeassa vedessä joissa tai järvissä, mutta vaeltaa kutemaan meriin. Lisääntyminen edellyttää vähintään 26 promillen suolapitoisuuden, joten Suomen merialueilla (suolapitoisuus korkeintaan 10 promillea) se ei pysty lisääntymään. Pystyy muiden taskurapujen tavoin liikkumaan pitkiä matkoja myös kuivalla maalla. Teoriassa rapu on voinut mönkiä Espoonlahteen laskevaa puroa pitkin Nöykkiöön ja jalkautunut kuivalle maalle, mutta todennäköisemmin se on jäänyt Espoonlahdessa jonkun nöykkiöläisen kalamiehen verkkoon ja kuljetettu Nöykkiöön, jossa se vikkelänä otuksena on karannut tai tarkoituksellisesti vapautettu. Kuva: Petra Wager

  Kuuntelijoiden aikaisemmin lähettämiä luontokuvia

Muualla Yle.fi:ssä