![]() |
|
||||||
|
|
|
||||||
| Yleinen keskustelu: 86 aihetta | |||||||
|
|||||||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 Näytä kaikki listana
17.11.2007 - 09:41 | citizen, Porvoo Seuraavassa supistettu näkemykseni mielipiteen tiivistymisestä Suomalaisessa demokratiassa. Vaaleissa puolueiden päämääränä on saada mahdollisimman paljon ehdokkaita läpi eduskuntaan. Tämän turvaamiseksi puolueet asettavat mahdollisimman paljon ehdokkaita sekä tekevät mahdollisesti vaaliliittoja. Kansa äänestää henkilöä. Ensimmäinen tiivistymä tapahtuu suhteellisessa vaalijärjestelmässämme, jossa kansan ääni tiivistyy suhteellisesti eniten ääniä saanneiden "laariin". Mihin laariin mikäkin ääni "tipahtaa" on monelta osin mysteeri. Toinen tiivistyminen tapahtuu eduskunnassa puoluekurin nimissä. Ymmärrän toki, että ennen varsinaista ryhmäpäätöstä on luonnollisesti erilaisia keskusteluja. Valitettavasti uskon näiden keskustelujen olevan kuitenkin vahvasti symbolisen väkivallan ohjaamia. (Tarkempi näkemykseni symbolisesta väkivallasta löytyy kirjoitusessa "Sairas arvomaailma - sairaat teot" ja sieltä kommentti "...ja lopussa dialogi - toivottavasti".) Eduskuntatyöskentelyn avainpaikoille valikoituvat ymmärtääkseni puolueen "hallitsevaa käsitystä" parhaiten argumentoivat edustajat, jotka suurelta osin ohjaavat ryhmäpäätöksen muodostumista. Globalisoituvassa maailmassa "hallitseva käsitys" tuntuu olevan puolukannasta (valtapuolueet) riippumatta "täytyy sopeutua globalisaatioon" ja sitä kautta "kansantalouden kilpailukyvyn turvaaminen". Avainpaikoille pääsevät siis ne, jotka parhaiten ovat omaksuneet kilpailukyvyn puolesta argumentoinnin sekä kykenevät rakentamaan ehyimpiä ja loogisesti kestävimpiä kokonaisuuksia kilpailukyvyn turvaamisen puolesta. Parhaimmat välineet "kilpailukyvyn argementointiin" löytyvät puolestaan talousteorioista, jotka ovat monelta osin saaneet lähes "luonnonlain" aseman. Tällä tarkoitan: Kun keskustelussa käytetään perusteluna talousteorioiden syy-seuraus suhteita, ovat ne itsessään riittäviä. Teorioita ja niiden takana olevia ihmis- ja/tai maailmankuvia ei kyseenalaisteta - ne ovat ns. de facto. Tiedottaminen hallitus- ja eduskuntatyöskentelystä tapahtuu median kautta. Tässä symbolista väkivaltaa tehdään reilusti "hallitsevaa näkemystä" vastaan argumentoiville. Opposition argumentaatio kuuluu vielä ns. "hallitsevan käsityksen" sisään. Tämän seurauksena ymmärtääkseni aidot vaihtoehdot kategorisoituvat "väärien kysymysten asettelujen" ryhmään ja tipahtavat sitä kautta mediasta. Summa summarum: Edellä kuvatun perusteella vaikuttaa siltä, että äänestimpä miten tahansa olen antanut ääneni "kansantalouden kilpailukyvyn turvaamiselle", jota puolestaan ohjaa talousteoriat. Eli mihin se ääni viimekädessä meni? Wikipedia määrittelee demokratian seuraavasti: "Demokratia on hallitusmuoto, jossa politiikasta päätetään enemmistön mielipiteen mukaan päätöksentekomenetelmässä, joka on avoin kaikille tai useimmille kansalaisille." Onko Suomalaisessa demokratiassa käynyt niin, että enemmistön mielipide on (näennäisesti) "talousteoria", joka itseasiassa on "luonnonlaki" ja valtion tehtäväksi on jäänyt "kilpailukyvyn turvaaminen"? Voisikohan tästä löytyä selityksensiementä kiinostuksen laimenemiseen politiikkaa kohtaan?
|
|||||||
| |
|||||||