Suomi express

	Etusivu \| Ohjeet \| Blog \| Arkisto \| Liity jäseneksi »
	Käyttäjätunnus: Salasana:

Yleinen keskustelu: 86 aihetta

Suomi express
Suomi express on Yleisradion ylläpitämä keskustelusivusto. Näillä sivuilla esiin nousevia aiheita käsitellään joka viikko televisiossa Suomi express –ohjelmassa. Osallistu keskusteluun!
Suomi express TV2:ssa keskiviikkoisin klo 19.20.
Lue lisää »

Yleinen keskustelu

Ohjelmakeskustelu

Toimittajat
Toimittajat valvovat keskustelua, laativat siitä yhteenvetoja ja nostavat esiin erilaisia aiheita ja näkökulmia. Toimittajat osallistuvat keskusteluun aina omalla nimellään.
Tutustu toimittajiin »

Juttuvinkki
Vinkin voit lähettää rekisteröitymättä.
Lähetä vinkki »

Ajankohtaista
Lue lisää »

Sähköpostilista
Suomi express-sähköpostilista on avattu.
Lue lisää »

1 2 3 4 5 6 7 8 9 Näytä kaikki listana

Olen samaa mieltä. Tähän mennessä nähtyjen peliesitysten perusteella järjestys voi ollaa juuri tuo, mutta...
17.05.2008 - 08:44 | Virtanen, Espoo

toisaalta on myös niin, että seuraavat mitalipelit voivat olla todella jännittäviä. Erityisesti Kanadan ja Venäjän välinen loppuottelu tulee olemaan jännittävä.

Mutta tuli tuossa muutakin mieleen. Nimittäin ollette ihmetellyt mihin Virtasen uskonnolliset aamunavaukset ovat loppuneet. No minäpä kerron.

Syitä on toki monia, joista vähäisin ei ole tämän palstan "informatiivinen identiteetti". Samoin, kuin siunaus ja kirous eivät oikein hyvin istu samaan suuhun, eivät herkähköt ja syvälliset uskonnolliset kirjoitukset sovi hyvin alatyylisten herjojen kanssa samaan informaatioyksikköön tai -kanavaan. Toisaalta Raamatussa kyllä kehoitetaan saarnaamaan sekä sopivalla, että sopmattomalla ajalla.

Vasta-ajatuksena edelliselle on kaksi tosiasiaa. Ensinnäkin se, että olen ilokseni huomannut, miten herkkävaistoista ja henkisesti korkeatasoista porukkaa suomalaiset ovat. Ihan kategorisesti voidaan sanoa, että he ottavat asiat syvälliseen pohdintaan ja miettivät mitä kirjoitettu Jumalan sanakin merkitsee heille ja koko kansalle. Toisaalta on myös olemassa paljon ihmisiä, joille uskon kysymykset ovat avautuneet elämän merkityksellisimpinä tunnon rauhaa ja sekä sisäistä, että ulkoista eheyttä ja turvaa luovina elämän perusteina. Kun synti alkaa ahdistamaan ja painamaan ihmisen sisimmässä ja rauha Jumalan kanssa on järkkynyt, siinä ei poppakonstein voida ihmistä auttaa. Usko ei ole myöskään kollektiivinen tila vaan henkilökohtainen. Jokainen on oman elämänsä kanssa henkilökohtaisessa vastuussa tulisilmäisen tuomarin edessä kun tilinteon hetki koittaa. Kun elämän tilikirjat avataan ja kullekin maksetaan hänen töittensä jälkeen, olivatpa ne hyvät taikka pahat. Tuon tiedostaminen saa viisaan ihmisen ahdistumaan ja etsimään armoa ja lohdutusta ja hoitoa synnin haavoittamalle sielulle. Suomessa on siis tilaa ja tarvetta rehelliselle uskon keskustelulle. Evankeliumin hyvä sanoma, sanoma syntien sovittamisesta ja anreeksisaamisen mahdollisuudesta on katuvalle syntiselle todellista taivaan mannaa.

Mutta:

Miksi sitten en kirjoita enää useinkaan tästä aiheesta? Syitä on todella monia. Nimittäin pitkään rakennettu kansallinen hegemonia on toisaalta jakanut kansamme moniin kulttuurisesti vastakohtaisiin leireihin.

Kerron esimerkin hegemonian rakentamisesta yhteiskunnassa:
Yliopistolla opiskelin hiukan myös musiikkia. Eräällä melodiadiktaattikurssilla opettaja lohkaisi mielenkiintoisen lausahduksen, joka tarttui silloin mieleeni todella merkitykselliseksi tien näyttäjäksi tässä asiassa. Nimittäin musiikin lehtori sanoi: "On vanha totuus, jonka mukaan: Sillä, jolla on musiikki, sillä on valta". Tuo, ensinäkemältä ehkä merkityksettömältä kuulostava lausahdus kertoo eräältä kantilta asiaa tarkastellen erittäin oivaltavasti siitä todellisuudesta, jossa yhteiskunnallista hegemoniaa tietoisesti ja tiedostamatta rakennetaan. On nimittäin niin, että kaikkien kulttuurien hegemonian rakentamisessa hallinnon yksi keskeisimmistä omaa kulttuuria ja valtaa pönkittävistä ja siihen tarpeeseen suunnitelluista hegemonian rakennuskeinoista on juuri musiikki.

Ajatelkaa itse eri kulttuureja. Eikö musiikki ole korostetusti esillä kulttuuria leimaavana piirteenä. No niin ovat tietysti myös pukeutuminen ja muu taide, kuten teatteritaide ja kuvataide sekä juhllien protokollat. Juhlien protokollissakin on useita piiloviestejä. Enää emme tarvitse palvoa Baalia tai kultaista vasikkaa tai kuninkaan määräämää kuninkaan symbolia, jota on kumarrettava tunnustaen protokllistisesti siten kuninkaan jumaluus, ei vaan tavat ovat paljon sofistikoituneempia. Esimerkiksi maljan nostamiseen liittyy maallisen kunnioiottamisen perinne, joka alistaa maljan nostajat tai ikäänkuin yhdistää samaan tunnustukselliseen kulttuuriseen hegemoniaan jne. Moni ei edes tajua televänsä näin, sillä he ovat mukautuneet, samastuneet ja sisäistäneet valtakulttuurin osaksi omaa identiteettiään.

No entä sitten. Nyt tulemmekin tärkeän kysymyksen äärelle. Kansalaisille opetetaan lähtökohtaisesti, että elämän kontekstit niin ilmiöiden, esineiden, asioiden jne. muuttujaryhmär ovat ikäänkuin valmmiden tulkintakontekstien alsisia elämän premissejä, paradigmoja ja invariansseja. Kontekstit on vain opeteltava tietämään ja niihin mukautumaan,... Tosipuheessa moni kulttuurihegemoniallinen piirre on luotu tukemaan valtaeliitin tarpeita. Kansalaiset ikäänkuin indoktrinoidaan sen perusteella, ketkä kuuluvat sosiaalipsykologian käsitteillä ilmaistuna "meihin ja muukalaisiin". Ketkä ovat sisäpiiri ja ketkä ulkopiiriä vallan, atraktion ja kommuniaation areenoilla.

Pitkään on Suomessakin rakennettu kansalaisten keskuuteen hegemoniallista kulttuuria, jonka juurien alkuperä on tavoitteellisesti astetuissa poliittisissa suuntauksissa. Hallitsevaksi ovat nousseet ne piirteet, jotka populismin yms. keinoin tyyppiä "leipää ja sirkushuveja kansalle" tuovat kansaliset lähelle polliitista demokraattiseen määräenemmistöön nojaavaa (näennäisesti) enemmistövaltaa. Kuvaavaa on, että vaalien välillä päättäjän ei tarvitse kuulla kansaa samaan tapaan kuin vaalien alla. Ns. mallioppimisen vahvistavat ja sammuttavat, klassisen ehdollistumisen avoimet ja piilomuuttujamenetelmät, ovat luoneet ateistista ja uskontokielteistä sekä maallistumista, sosialismia ja kaikkea sitä tukevaa kulttuurihegemoniaa. Keinoina on ollut kannustaa ihmisiä sellaiseen musiikkielämään ja taide-elämään, joka tukee em. tavoitteita säilyttää poliittinen hegemonia-alusta äänestyskäyttäytymiselle.

Esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa se erikoinen seikka, joka on yleisessä tiedossa, että jos yksilöllä alkaa mennä taloudellisesti ja henkisesti hyvin yhteiskunnassa, niin mitä hänen poliitiselle katsantokannallleen tapahtuukaan? Käytännössä tiedetään, että hän oikeistolaistuu ja oikeisto alkaa saada enemmän ääniä. Samoin on kulttuurihegemonian suhten. Kun muut, kuin sosialistiseen kulttuurihegemoniaan kuuluvat piirteet ja niiden harjoittajat indoktrinoidaan yhteiskunnasta, sen päätöksentekoportaiden ylimmästä johdosta ja ns. viiteryhmäkonteksteista niin. muodollisilla kuin informaalisillakin alueilla, saadaan säilytetyksi maassa se kulttuurihegemoniallinen konteksti, joka valmiiksi annettuna ainoana käyttäytymisen muodollisesti ja sosiaalisesti hyväksyttynä doktriinina ohjaa kansalaisyhteiskuntaa suuntautumaan tiettyyn poliittiseen suuntaukseen.

Tuolla keinoin Suomea ja suomalaisia on pidetty sosialismin ikeen ja hegemoniapyrkimysten alla pitkään. Se on luonut epämääräistä ja selittämätöntä pahoinvointia maahamme. Ihmiset eivät ole tajunneet mistä naruista pässejä vedetään punaisia viivoja vetelemään. (HUOMAA MISSÄ ROOLISSA "PUNAINEN VIIVA" KULTTUURIESITYSKIN ON OLLUT. Se todistaa, että kyse on ollut tietoisesta poliittishegemoniallisesta kansalisten ajattelua suuntaavasta toiminnasta.

Mitä tapahtuu jos suuntaus muuttuu, kuten nyt on käymässä. Me alamme tulla entistä tietoisemmaksi. Runsas kiitos siitä kuuluu myös rehellisille ja reippaille toimittajille. Kukkia heille!!! Mutta myös teille kaikille, jotka olette avanneet silmät näkemään totuuden. Miksi kansaliset pitää pitää tyytymättöminä, virastoissa huonostu kohdeltuina ja kuten eräs sosialistinen "tutkija"päättäjä totesi viralliseksi kannakseen ja legitimoiduksi faktakseen, että Suomessa on tapana ja yhteiskunnallisena muotona, että julkinen sektori toimii valvojana ja sanktioijana suhteessa kansalaisiin ja kansalisyhteiskuntaan. No siksi pitää tyytymättömänä, että tyytymättömät kansalaiset voidaan saada etsimään syyllisiä pahalle ololleen ja ongelmilleen ja sosialistiset tahot saavat enemmän ääniä ja pysyvät vallassa. Tätä pitää verrata esim. siihen näennäiseen järjestelmään, joka oli soisalistisessa Neuvostoliitossa, jossa ns. "proletariaatti", ehkä noin 12 miljoonaa kommunistisen puolueen jäsentä hallitsi tiukin ottein "proletariaatin äänenä" kansalisia solzenitsynin kertomilla menetelmillä.
Suomessa toimita oli hienovaraisempaa ja DDR:stä koulutuksen saanutta?

Mutta nyt olen hiukan pohdituttanut. Pari asia vielä siitä, miksi olen lakannut kirjoittamasta uskonnollisia kirjoituksia. Ensinnäkin uskontoa ja politiikkaa on sekoittunut liikaa tänne samoihin kirjoituksiin, joka on omiaan sekoittamaan niitä keskinäiseen sopppaan, joka ei puolestaan sovi yhteiskunnallisen keskustelun pohjaksi. Jumala on antanut meille terveen järjen ja harmintakyvyn toteuttaa yhteiskunnallista elämämme. Rationaliteetti ja empiiriset evidenssit sekä yhteiskuntafilosofia mm. valistusfilosofian hengessä ovat omiaan tuottamaan sopua ja järjestystä sekä keskinäistä ymmärrystä. Uskontoja on paljon. Niiden erilaiuutta on turha kiistää. Niiden sekoittaminen politiikkaan tuottaa helposti väärinymmärrystä ja ristiriitoja. Siksi niiden käsitteleminen politiikan yhteydessä on ongelmallista.

Mutta tärkein syy on kuitenkin kolminainen. Ensinnäkin olen havainnut, että kun uskonnollisista asioista on enemmän nykyisin keskusteltu, se on luonut yleisesti ottaen kansalaisten keskuudessa positiivista asennoistumista ja ymmärrystä uskonnollista elämänkatsomusta kohtaan. Enää uskovaisille ei niin hanakasti ja tavoitteellisesti pilkkanaureta muiden, kuin kaikkein ajattelemattomimpien tai pahan motivoimien tahojen suunnista. Mutta samalla on käynyt ilmi, että ihmiset eivät tahdo etsiä aina raamatun esittämää kaitaa tietä uskonsa perustaksi ja luopua synnillisestä menostaan tai edes katua tekemiään syntejä ja pyytää niitä enteeksi, vaan he ottavat uskonasiat kuin lisukkeeksi oman vanhurkautensa vaatteiksi. Se ei ole raamatun mukaista.

Olen myös havainnut, että raamatun ennustukset ilmestyskirjasta näyttävät toteutuvan. Ihmetyttää suorastaan, kuinka kirjaimellisesti asiat ja ilmiöt etenevät Raamatun esitäämällä tavalla. Otan muutaman esimerkin.

Jeesus sanoi kerran pari erikoista kommenttia, joita olen usein mietinyt. Ensimmäinen oli: "Kukaan ei tiedä päivää, eikä hetkeä, jolloin maailmanloppu tulee ja Jeesus tulee kunniassan toisen kerran maan päälle" (Omin sanoin kuvailtuna). Toinen kommentti oli vielä kiinostavampi: "Kun te näette sen päivän lähestyvän ...pitäkää entistä enemmän yhteistä ja veljellistä rakkautta ja tukekaa toinen toistanne ..." (omin sanoin kuvailtuna). Raamatun mukaan siis uskvaiset näkevät tuon päivän lähestyvän ja osaavat päätellä ajan merkeistä ...?!

Ilmestyskirjassa kuvataan sotia ja luonnonmullistuksia ja tauteja ja taivaankappaleiden liikeitä ja hengen leposijaa pohjammaan korvessa maailman myllertäessä. (Tsunameineen, maanjärisyksineen...?)

Mutta voi kurjuus. Tätä en ottanut alunperin huomioon kun aloin kirjoittaa näitä uskonnollisiakin kirjoituksia: Ajan mekrkkeinä ovat ilmestyskirjaan ja muualle raamattuun kirjoitettu myös seuraavat profetiat ja ennustukset:

Kuu muuttuu kokonansa vereksi ja aurinko muuttuu kuin karvasäkiksi. Tuota kehitystä on ollut valitettavasti havauttavissa. (jolla korva on kuulla...) Se saa säälin ja surun empatiansävyttämän itkun palan nousemaan Virtasenkin kurkkuun. Jeesukselta tuntui varmaan joskus samalta kun hän itski ja suri Israelin kansan kohtaloa.

Toinen seikka, joka kieltämättä hämmentää mieltä, on se raamatun ennustus lopun ajalta, jossa todetaan: "Seitsemän
vaimoa keittää yhdessä suuressa kattilassa ruokaa, joka ei ketään ravitse. (Jolla korva on kuulla ...)

Nuo seikat ovat saaneet minut miettimään kirjoitusten jatkamisen merkitystä ja seurausilmiöitä. Jumala, joka on a ja o ensimmäinen ja viimeinen, tulisilmäinen tuomari mutta uskovaisille rakas isä ja uskon lahjoittaja, ohjatkoon tämän rakkaan maankin kohtaloita pitkämielisyydellä ja suunnattomalla kärsivällisyydellään ja hvyydellään.

Onko ylläoleva keskustelun kommentti mielestäsi sääntöjen vastainen? Kerro asiasta toimittajalle.