![]() |
|
||||||
|
|
|
||||||
| Yleinen keskustelu: 86 aihetta | |||||||
|
|||||||
|
1 2 3 4 5 6 7 8 9 Näytä kaikki listana
28.09.2008 - 02:11 | Virtanen, Espoo yhdessä ja parlamentaarisen edustuksellisen enemmistön mukaan päätetty asia on oikein. Että ihmisten järki ja hyvyys ja oblektiivisesti yhteisen hyvän kannalta katsottava kompromissi toteutuvat? Entä jos näin ei olekaan. Jos valta on keskittynyt yhdelle puolueelle, puolueelle, joka halveksii kunniaa, joka lähtee rehellisyydestä ja oikeamielyydestä ja nauraa hyvän omantunnon puolestapuhujille. Entä jos valta keskittyy sellaiselle ryhmittymälle, jolle oikeus, totuus ja kohtuus ovat ns. postmodernin totuuskäsityksen alaisia, kuten Arja Alho asian ilmaisi. Tieto ja touus oli hänen katsannossaan suhteessa tulkinnan tarkoituksellisuuteen valtakoneiston näkökulmasta? Tuosta surrealistisesta Kafkamaisesta totuuskäsityksestä ei liene pitkä matka mielivaltaisuuteen? Josta viimeksi kuulleeni Jaakko Laakson haastattelusta kuulin hänen naurahtavan, että kaikki keskeiset positiot valtakunnassa yhtä lukuunottamatta on nyt Suomessa sen aktivistiryhmittymän hallussa, joka oli radikaaliryhmänä 1970 -luvulla. Jos joku puolue, joka nimittää itsensä demokraattiseksi puolueeksi, on saanut haltuunsa kaikki ylimmät virkapositiot ja monopolisoidun nimitysoikeuden kyseisiin virkoihin. Miten nimittäjä toimii? Pyrkiikö hän varmistamaan, että tilanne säilyy entisellään vai puhuuko demokratiasta yms. vain silloin, kun sen avulla valtajärjestus voidaan saavuttaa ja muuten käyttää yksinvaltaisesti nimitysoikeuttaan. Onko tässä ristiriita ja uhka kansakunnalle, oikealle oikeudelle, kansalaisten yhdenvertaiselle kohtelulle, vapaudelle jne. jne.? Vai ei. Jos valtiossa ja kunnissa on ylin johto yhden puolueen hallussa, nimittääkö se alempiin virkatehtäviin ja valmistelijoiksi saman puolueen mandaatilla aina viimeistä sihteeriä myöten. Mikä tuon prosessin suhde on vallankäyttöön maassa? Kun koneisto on hyvin omilla rasvattu, silloin ei tarvita sensuuria, eikä yöllisiä pidätyksiä, ei poliittisia pidätyksiä, eikä muitakaan sen suuntaisia toimia. Valvotaan vain, että nimitysoikeus ja vallan positiot pysyvät oman poliittisen ryhmän hallussa. Jos joku tieto on haitallinen oman ryhmän kannalta, se salataan. Jos noin paha tilanne olisi, se olisi omiaan herättämään pelkoa ja koettua uhkaa eri yhteiskunnallisissa piireissä monelta eri kantilta ja suunnalta kaikissa vallankäytön suunnissa ja portaissa. Suomea on pidetty monipuoluejärjestelmän maana. Mihin konsensusajattelun ja toiminnan lähtökohdat perustuvat? Yhteiseen käsitykseen hyvästä? Manipuloituun tulkintaan vallitsevista oloista? Pelkokertoimiin? Vai mihin. Käsitykseni mukaan asioiden valmistelulla päätöksentekoa varten ja julkisuuden antamalla kuvalla käytännön päätöksiin vaikuttavista seikoista on konsensushakuisuuden ja konformistisen suuntautumisen kannalta hyvin keskeinen merkitys. Siksi: Jos yksi puolue pääsisi hallitsemaan esim. Yleisiä julkisia tiedotusvälineitä, sen toimitusjohtajan, hallituksen ja hallintoneuvoston tärkeimmiltä paikoilta sekä tiedottamista valvovien ylimpien virkamiesten ja poliitikkojen osalta, olisi tiedottamisen suunta, siältö ja tavat jo etukateen tiedossa. Ne pönkittäisivät yhden totuuden mallia. Totuus puolestaan olisi se, joka on sen yhden puolueen totuus? Mitä muita olisi oltava yhden puolueen hallussa, jotta homma toimisi ja valta pysyisi yhden puolueen hallussa. Demoratiaa voitaisiin kuitenkin kuin klisheetä pitää retoriikassa ja hämäykseksi mukana puheissa? Kansalaisten oikeusturvan ja kansalaisvapauksien nimissä olisi julkaistava isolla ja selkeästi sekä etukäteispainotteisesti kaikki keskeiset poliitiset positiot niin virkapaikkojen poliittisten mandaattien osalta, kuin poliittisten elimien osalta sekä kunnissa, että valtakunnassa. Samalla olisi julkaistava niiden suhde asioiden valmisteluun sekä valmisteluesitykset julksiksi, joilla poliittisia päätöksiä on tehty. Lisäbonuksena olisi se, että eri poliittisten henkilöiden kytkökset toisaalta esim. pörssiyhtiöihin ja korkean statuksen yhtiöihin julkaistaisiin, jotta voitaisiin tarkkailla kyseisen toimijan henkilökohtaisen edusn kanavoiminen ja hänen intressippiirinsä hyödyn ja intressien kanavoituminen? Se selkiyttäisi kansalaisille toiminnan ja päätösten motiivien taustoja? En nyt mene enempää yksityiskohtiin aj yksittäisiin tapahtumiin. Mutta nyt kun Kauhajoen ja Jokelan draamat puhututtavat, on jälleen noussut keskusteluun valvonnan kiristäminen. Se lienee tarpeellista? Mutta syihin koettujen tunteiden; masennuksen, vihan, turhautumisen, osattomuuden, koetun eriarvoistamisen, mitättömyyden, elämän tarkoituksettomuuden, vallankäytöllisten vääryyksien, kiusatuksi ja syrjityksi tunteminen, jne. jne. jne. jne. jne. eivät pilkkanaurattaisi enempää ketään hyväosaista samalla kun kiistäisimme ongelmien olemassaolon osana kansallista kulttuuria, sen tulkinta- ja toimintamalleja, toteamalla ongelmat vain joidenkin marginaalien itse hankituiksi ongelmiksi. Valvonta ei ole ratkaissut noita ongelmia missään päin maailmaa. Valvonnan ja sanktioimisen ja koston kierteet ovat päättymättömiä kierteitä. Yksi tämän ilmiön ääriesimerkkitapauksia ovat käsittääkseni olleet Kalininkradin puolustus toisen maailmansodan aikaan ja vastakohtainen esimerkki jatkuvasti lisääntyneet ei konventionaaliset purkaukset ja mielenilmaukset ympäri maailmaa. Ihmisten tietoisuuden lisääntyessä emansipatorinen tiedonintressi tulee osaksi koettua totuus-ja tomintaympäristöä sekä koettua yhteiskuntakäsitystä, minäkyvaa ja maailmankuvaa. Pakkovallalla ei ole enää mahdollista kansakuntia hallita. Siksi esim. Niinistön ja Kataisen viimeaikaiset aloitteelliset puheet ovat älykkyyden helmiä, joihin on syytä todella suhtautua vakavasti. Me todella olemme yhtä porukkaa tällä avaruudessa kiitävällä pienellä pallolla. Opetellaan pahan sijasta hyvää ja kuunnellaan hyvän tiedon lähteitä, niin selviydymme. Yhteisvastuu lähtee jokaisesta meistä ja siitä, että meillä jokaisella on paikkamme yhteisissä pöydissä ja niissä askareissa ja ideoissa, jotka ovat rakentavia. Maslowin tarvehierakiassa olemme "kansakuntana" saavuttaneet jo alimmat materialistiset tasot. Kaikkialla maapallolla ei ole asiat aivan yhtä hyvin. Mutta materiaakin tärkeämpiä asioita on. Ihmiset saattavat uhrata vaikka henkensä tärkeimmiksi kokemiensa asioiden ja ilmiösuhteiden korjaamiseksi. Näin on ollut aina. Mutta nyttemmin se suuntaus näyttää lisääntyneen maailmalla entisestään. Meidän on opeteltava kansakuntina ja globaalilla tasolla kaikkialla paljon uutta. Ei pelkästään materialistisessa, vaan ensisijaisesti henkisessä mielessä. Suvaitsevaisuus, siinä katsannossa, jossa suvaitsevaisuuden polttopiste ja suunta on materialistinen, sosialistinen, pakanallinen ja kaiken hyväksyvä hedonistinen, on hylättävä ja etsittävä uusi suunta kohti aitoa ja oikeaa ja hyvää. Se kuulostaa utopialta? Mutta sanokaa mikä muu vaihtoehto olisi järkevä, hyvä ja mahdollinen? Edellinen oli vain mielipidekirjoitus. Se ei ollut suunnattu ketään vastaan. Se oli tarkoitettu pohdintaa varten alustukseksi aiheeseen. Hyvää sunnuntaita kaikille lukijoille tasapuolisesti!
|
|||||||
| |
|||||||