Sex'n'Pop
Maanantaina alkaen 14.7.2008 klo 21.55
Heinakuun helteiden aikaan starttaa Sex'n'Pop -sarja.
Janet Jacksonin rinnan vilahtaminen USA:n televisiossa ja sen aiheuttamana suunnaton kohu on yksi esimerkki seksuaalisuuden voimasta mediassa. Viisiosainen musiikkidokumenttisarja syväluotaa seksin merkitystä pop/rock-musiikissa. Kuinka sukupuolipiirteet ja -roolit, seksuaaliset suuntautuneisuudet, kulttuurierot, sensuuri tai häveliäisyyden rajat ovat vaikuttaneet siihen, mitä ja miten musiikkia tehdään ja miten sen ympärillä pyörivä bisnes toimii? Ja mihin vedetään rajat? Sarjassa haastatellaan kymmenittäin artisteja ja muita alan asiantuntijoita performanssitaiteilijoista sosiologeihin.
Osa 1 "Justify My Love" - Naiset, seksi ja pop-musiikki.
Seksuaalisuus alkoi vapautua 1960-luvulla.Sen jälkeen Janis Joplin, Jane Birkin,Yoko Ono, Donna Summer, Patti Smith, Annie Lennox, Nina Hagen, Samantha Fox, Madonna ja Christina Aguillera ovat vain muutamia esimerkkejä artisteista, jotka ovat kuvastaneet naisen muuttuvan roolin ja feminismin ja seksuaalisuuden merkitystä. Ohjaus: Simone Owczarek.
Osa 2 "Sexual Healing"- Mustan musiikin seksuaalisuus
Blues ja gospel pohjustivat mustan musiikin menestystä. Elviskin olisi voinut olla musta. James Brown sai kaikki villiksi. Aretha Franklinin ääntä jumaloitiin. Marvin Gaye, Tina Turner, Michael Jackson ja Prince saivat suuria aikaan. Nykyään rap- ja hip hop musiikkia syytetään halventavan naiskuvan luomisesta. Silti rap-videokuvauksiin tulvii vähäpukeisia naisia, vaikka musta kulttuuri on perinteisesti yhdistänyt alastomuuden häpeälliseen orjuuteen. Mistä on kyse?
Ohjaus: Jean-Alexander Ntiviyhabwa.
Osa 3 "It ain't necessarily so"- Homoseksuaalisuus ja pop
Stonewall-baarin mellakka New Yorkissa v. 1969 nähdään homoseksuaalisuuden avautumisen alkusoittona. Homot alkoivat saada ääntään kuuluville 1970-luvun glam-rockin ja discomusiikin myötä. Loud Reed ja David Bowie olivat tunnettuja bi-seksuaaleja.1980-luvulla listoja hallitsivat Boy Georgen, Jimmy Sommervillen tai Marc Almodin tyyliset artistit. Freddie Mercurystä tuli ikoni. Nykyään myös Scissor Sisters tai T.A.T.U. menestyvät. Siltikin homofobia elää edelleen. Ohjaus: Frank Ilgener.
Osa 4 "Spice up your Life" - Musiikkia tytöille ja pojille
1990-luvulla 10-16 -vuotiaille nuorille alettiin entistä systemaattisemmin työstää myyvää musiikkia hyvännäköisten ja -kuuloisten poika- ja tyttöbändien ja sooloesiintyjien avulla. Malliesimerkkeinä N'Sync, Backstreet Boys, Spice Girls, Christina Aguillera, Britney Spears, Take That ja Robbie Williams. Ohjaus: Jürgen Schindler.
Osa 5 "This is Hardcore" - Viimeiset tabut (K15)
Saako sanoa penis? Saako sen näyttää? Saako sen valaa kipsiin? Voidaanko ruumishuoneella kuvata videota? Saako veri lentää edes huumorimielessä? Entäs S/M? Jotkut musiikintekijät ja muut taiteilijat ovat esityksissään toteuttaneet ilmaisuvapauttaan tavoilla, jotka ovat hiponeet hyväksyttävyyden rajoja tai joutuneet sensuurin hampaisiin. Minne yksilöiden ja yhteiskunnan pitäisi vetää raja? Dokumenttisarjan päätösjakson nimiä ovat mm. Sex Pistols, Prince, Marilyn Manson, Rammstein, Frank Zappa, Nine Inch Nails, Justin Timberlake, The Rock Bitch, Foetus ja Die Ärzte.
Ohjaus:Tom Theunissen.
Tuotanto: MME ja ZDF/ARTE, Saksa (2004).
Kaikki YLEn populaarikulttuuri samasta paikasta: yle.fi/pop