Teemagalleriaa varten on haastateltu kolmea taiteen asiantuntijaa. Tällä sivulla on tarjolla katkelmia noista haastatteluista. FM Marja Jalava ja FT Liisa Lindgren kertovat Havis Amandan värikkäistä vaiheista. Leena Ahtola-Moorhouse puolestaan valottaa Ville Vallgrenin elämää ja teoksia.
Mistä oli kysymys Helsingin kulttuuripiirejä vuonna 1908 kohtauttaneessa Havis Amanda -polemiikissa? Tutkija Marja Jalavan haastattelu. Kesto 16:31. Kuuntele
Vallgrenilla oli ongelmia Suomen taideyhdistyksen kanssa muun muassa teosten hinnoista. Vallgren oli niittänyt kansainvälistä mainetta ja odotti innostuneempaa vastaanottoa Suomessa. Hänen taiteensa ei kuitenkaan edustanut vuosisadan alussa Suomessa muodissa ollutta kansallista linjaa.
Vallgren oli aktiivinen kirjoittaja. Varsinkin palattuaan Suomeen 1910-luvulla hän oli jatkuvasti lehtien palstoilla – ei haastateltava – vaan kirjoittajana. Vallgren otti kantaa kaikkiin mahdollisiin asioihin - taiteesta ja mitaleista ruokakysymyksiin saakka.
Vallgren oli kansallisen taiteen projektin ulkopuolella. Meneillään oli kansallisen identiteetin rakentamisen aika, eikä Vallgren ollut siinä mukana parista kalevalaisesta aiheestaan huolimatta.
Esinetaiteen esiintulolla oli yhteiskunnallinen tausta. Elämäntyyli muuttui. Ylempi keskiluokka oli vaurastunut ja tahtoi taidetta koteihinsa. Näin oli etenkin Ranskassa. Syntyi esinetaide. Vallgrenkin työsti esinetaidetta ja sopi sen asettamiin vaatimuksiin joutumatta luopumaan omasta taiteestaan.
Vallgren oli Pariisin-vuosinaan antelias ja hyväsydäminen, mutta toisinaan melko vähävarainen. Vallgren ja hänen ensimmäinen vaimonsa Antoinette Råström tulivat toimeen vähällä. Ravintoloissa ei tarvinnut käydä sillä Ville oli erinomainen kokki. Hän keräsi einekset Pariisin toreilta.
Ilonpito liittyi osaksi Vallgrenin ilmaisua talonpoikaisen bretagnelaisen kulttuurin kuvaamisen kautta. Kuuntele miten Vallgren kääntyi tuotannossaan elämäniloisempaan suuntaan.
Pohjoismaiset taiteilijat perustivat Jeesus Syyrakin veljeskunnan Pariisissa 1800-luvun loppupuolella. Leena Ahtola-Moorhouse kertoo lisää yhteisön synnystä, toiminnasta ja nykytilasta.
Ville Vallgren halusi kuvata vapaata liikkumisen riemua, mutta myös henkisiä puolia naishahmoissaan. Vallgren oli naimisissa kolme kertaa ja suhtautui vaimojensa taiteilijuuteen kannustavasti.
Ville Vallgrenia pidettiin ulkomailla aina suomalaisena, mutta Suomessa hänen teoksensa eivät myyneet hyvin. Kuvanveistäjän elämässä oli vaikeutensa: oli saatava hyviä tilauksia. Edes Ranskassa Vallgrenille myönnetyt palkinnot eivät edistäneet hänen uraansa Suomessa. Pariisin Rose+croix –näyttely kuitenkin tuotti hänelle tilauksia ulkomailta.
Ranskan kansalaisuuden ottaneen Vallgrenin toinen nopea avioliitto Madeleine Imbert-Rohanin kanssa Pariisissa oli onneton ja Vallgren suorastaan pakeni takaisin Suomeen. Leena Ahtola-Moorhouse kertoo millainen oli Villen ja Madeleinen yhteinen matka Pariisista Suomeen tapaamaan Vallgrenin sukulaisia. Ahtola-Moorhouse kertoo myös millaisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä vanhaan kotimaahansa palannut Ville kohtasi.
Villellä ja hänen kolmannella vaimollaan Viivi Vallgrenilla, oli lemmikkeinään Leppävaarassa possuja. Koirista Ville ei pitänyt lainkaan. Ei ainakaan sen jälkeen kun Leppävaarassa naapurina asuneen Akseli Gallen-Kallelan koirat jo ensimmäisenä syksynä söivät suihinsa Vallgrenien lemmikkipossut.
Vallgren tunnetaan seuramiehenä ja ilonpitäjänä, ja Suomessa vuonna 1919 voimaan tulleen kieltolain ankarana vastustajana. Kuuntele miten Vallgren selvisi kieltolaista.
Teokset on suojattu tekijänoikeuslain perusteella. Teosten kopiointi kovalevylle, levykkeelle, paperille, kalvolle tai muulle materiaalille on kiellettyä. Teosten edelleen levittäminen, esittäminen ja näyttäminen yleisölle sekä muu saattaminen yleisön saataviin on kiellettyä ilman erillistä lupaa tekijänoikeuden haltijoilta. Kaikki oikeudet pidätetään.
