Selviytymistarina

Vaikka Ville Vallgren tunnetaan iloisen elämän apostolina, mahtui hänen elämäänsä monia vastoinkäymisiä ja vaikeita tilanteita. Vallgrenin elämää voi kutsua jopa selviytymistarinaksi – siinä määrin kovasti kohtalo hänen kanssaan välillä mitteli. Yksi kovimpia koettelemuksia oli hänen ensimmäisen vaimonsa Antoinetten kuolema ja nopea epäonninen avioliitto oopperalaulaja Madeleine Imbertin kanssa.

Myös Vallgrenin tuotannossa kulkee vakavampi juonne. Kuolema, suru ja menetys olivat keskeisiä aiheita 1800-luvun lopulla muotiin nousseessa taidesuunnassa, symbolismissa. Elämän ja modernin kokemuksen perussävy oli melankolia. Tämän taidesuunnan pariin ajautui myös Pariisiin kotiutunut suomalainen kuvanveistäjä.

Tuhkauurnista tavaramerkki

Realistisuus ja arkisuus väistyivät hiljalleen Vallgrenin töistä 1890-luvulla. Viittauksia uudesta nähtiin jo vuonna 1890 Ateneumissa järjestetyssä Vallgrenin näyttelyssä. Muotokieli oli vielä uskollinen realismille, mutta tunteet ja sielun liikkeet nousivat esiin vahvoina. Esillä Ateneumin näyttelyssä oli mm. Kristuksen pää, jossa nämä uudet ulottuvuudet upeasti tulivat esiin.

Pariisissa Vallgrenin ensimmäinen todellinen menestys oli osallistuminen symbolistien Rose+Croix -salonkiin vuonna 1892. Tämä oli symbolismin ensimmäinen yhteinen näyttäytyminen ja tavoitteena oli uuden taiteen suunnan määrittely. Salonki sai osakseen runsaasti huomiota. Ranskan valtio osti Vallgrenilta pronssisen tuhkauurnan. Tuhkauurnista tuli Vallgrenin tavaramerkki.

Vallgrenin tekemien kyynelpullojen ja uurnien kohdalla nousi esiin eroottissävyinen surumielisyys. Ne heijastivat symbolistista vuosisadan lopun ideaa ihmisen katoavaisuudesta tai kaipuusta johonkin. Kuten tuhkauurnat, viittasivat kyynelpullotkin hautausperinteisiin.

Surun merkitys

Vallgren ei omaksunut symbolismia sellaisenaan vaan otti siitä töihinsä romanttisuuden ja tunteellisuuden. Vallgrenin elämänasenteessa oli tukeva annos kustavilaisuutta tai eurooppalaisittain rokokoohenkeä. Riehakkuus ja ilonpito kantoivat mukanaan tietoisuutta kuoleman läheisyydestä, ja toisaalta surussa oli mukana viesti siitä että elämästä on nautittava kun vielä voi.

Vallgrenin hyvin pieniksi tehdyt tuhkauurnat kertovat omalla tavallaan taiteilijan suhtautumisesta menetyksen ja surun tematiikkaan. Tuhkauurnissa epätoivoinen nuori naisfiguuri suree uurnan kaulaa vasten painautuneena menetettyä rakastaan. Pieneen tuhkauurnaan on kietoutunut uurnaakin pienempi surijahahmo. Vallgren on näissä teoksissaan oivaltanut surun koon ja merkityksen. Menetyksen merkitys paisuu ihmismielessä. Vallgren on materialisoinut psykologisen mielentilan ja yhdistänyt sen kukkiin. Tässä kaikessa on vahvasti läsnä elämän kiertokulku – kasvaminen, kukoistus ja kuolema.

Vallgrenin kyynelpulloissa puolestaan sulottaret itkevät ikäväänsä. Sekä kyynelpullot että tuhkauurnat olivat oman aikansa muodikkaita lahjoja ja muistoesineitä. Esinetaide oli suosittu ilmiö 1800-luvun lopulla.

Vallgrenin ura ei ole lainkaan samanlainen kuin muilla symbolistitaiteilijoilla - esimerkiksi saksalaisella Max Klingerilla tai norjalaisella taiteilijamestari Edvard Munchilla. Heidän naishahmonsa olivat enemmän verenimijä- ja viettelijä-tyyppiä. Vallgren haki aiheensa lähempää elämästä tarinoiden sijaan. Hän otti asian ja suodatti sen oman mielensä ja tekemisensä kautta. Mytologisia aiheita hänellä oli vähän aikakauteen nähden ja uskonnolliset aiheet tulivat vasta myöhemmin.

Tyhjän päällä

Vallgrenin Ranskan vuosikymmenet päättyivät henkilökohtaiseen ja taloudelliseen katastrofiin vuonna 1913. Epäonninen avioliitto laulajatar Madeleine Imbertin kanssa päättyi surkeasti. Taiteilija on kirjannut ABC-kirjaansa version tapahtumista. Vallgren kertoo paenneensa aamuyöstä kotinsa ikkunasta ”yllään kaksi päällystakkia, mukanaan isältä peritty hopeanuppinen kävelykeppi ja taskuissaan pari pienoisveistosta.” Vallgren menetti omaisuutensa ja paluu Suomeen merkitsi lähes tyhjästä aloittamista. Vallgrenin keskeisin tuotanto oli pääosin takanapäin, eikä paikan löytäminen suomalaisessa taide-elämässä käynyt tuosta vain.

Vallgren kuitenkin selvisi vaikeissa olosuhteissa, sopeutui ja pystyi taas elämään omalaatuisen taiteilijaluonteensa mukaisesti.