Surun merkitys
Vallgren ei omaksunut symbolismia sellaisenaan vaan otti siitä töihinsä romanttisuuden ja tunteellisuuden. Vallgrenin elämänasenteessa oli tukeva annos kustavilaisuutta tai eurooppalaisittain rokokoohenkeä. Riehakkuus ja ilonpito kantoivat mukanaan tietoisuutta kuoleman läheisyydestä, ja toisaalta surussa oli mukana viesti siitä että elämästä on nautittava kun vielä voi.
Vallgrenin hyvin pieniksi tehdyt tuhkauurnat kertovat omalla tavallaan taiteilijan suhtautumisesta menetyksen ja surun tematiikkaan. Tuhkauurnissa epätoivoinen nuori naisfiguuri suree uurnan kaulaa vasten painautuneena menetettyä rakastaan. Pieneen tuhkauurnaan on kietoutunut uurnaakin pienempi surijahahmo. Vallgren on näissä teoksissaan oivaltanut surun koon ja merkityksen. Menetyksen merkitys paisuu ihmismielessä. Vallgren on materialisoinut psykologisen mielentilan ja yhdistänyt sen kukkiin. Tässä kaikessa on vahvasti läsnä elämän kiertokulku – kasvaminen, kukoistus ja kuolema.
Vallgrenin kyynelpulloissa puolestaan sulottaret itkevät ikäväänsä. Sekä kyynelpullot että tuhkauurnat olivat oman aikansa muodikkaita lahjoja ja muistoesineitä. Esinetaide oli suosittu ilmiö 1800-luvun lopulla.
Vallgrenin ura ei ole lainkaan samanlainen kuin muilla symbolistitaiteilijoilla - esimerkiksi saksalaisella Max Klingerilla tai norjalaisella taiteilijamestari Edvard Munchilla. Heidän naishahmonsa olivat enemmän verenimijä- ja viettelijä-tyyppiä. Vallgren haki aiheensa lähempää elämästä tarinoiden sijaan. Hän otti asian ja suodatti sen oman mielensä ja tekemisensä kautta. Mytologisia aiheita hänellä oli vähän aikakauteen nähden ja uskonnolliset aiheet tulivat vasta myöhemmin.