Mistä vihamielisyys tulee?
Tuoreessa Helsingin yliopiston väitöksessä perehdytään vihamielisyyden syihin ja seurauksiin 27-vuotisen seurannan tiedoilla.
Päivi Merjonen havaitsee marraskuussa 2011 tarkastetussa psykologian väitöstutkimuksessaan uusia geneettisiä ja varhaiseen kotiympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka mahdollisesti vaikuttavat vihamielisyyden taustalla.
Väitös on osa pitkittäistutkimusta, jolla selvitetään sepelvaltimotaudin riskitekijöitä. Tutkimus aloitettiin 1980 ja siihen osallistui 3596 tyttöä ja poikaa, jotka olivat alussa 3-18-vuotiaita. Seuranta kesti 27 vuotta.
Uutta tietoa mm. imetyksestä
Merjonen selvitti vihamielisyyden kehittymistä tutkimalla geneettistä perustaa, varhaisia ympäristötekijöitä ja näiden yhteisvaikutusta. Toisena tavoitteena oli selvittää vihamielisyyden yhteyttä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin.
Merjonen havaitsi, että vihamielisyydellä voi mahdollisesti olla geneettistä taustaa. Eniten yhteyksiä löytyi kyynisyyteen ja epäluuloisuuteen.
Uusi ympäristötekijöitä koskeva löydös on, että rintaruokinta ennustaa lapsen vähäisempää vihamielisyyttä aikuisena. Tulos tukee kansallisia imetyssuosituksia, 4-6 kuukauden täysimetystä ja osittaisimetystä vuoden ikään saakka.
Vihamielisyys on terveysriski
Merjosen väitöksestä ilmenee myös, että lapsen vähäinen emotionaalinen merkitys äidille ennustaa lapsen vihamielistä asennetta aikuisuudessa.
Vihamieliset asenteet puolestaan ennustavat mm. myöhempää metabolista oireyhtymää naisilla, mutta ei miehillä. Sukupuolieron taustalla voivat olla sekä hormonit että erot odotuksissa - vihamielisyyden kokeminen voi olla naiselle monin tavoin kuormittavampaa.
Lapsuuden sosioekonomisella asemalla havaittiin yhteyttä varhaiseen valtimonkovettumatautiin, jopa niin, että vähän kouluttautuneiden vanhempien lasten vihaisuus oli yhteydessä paksumpaan kaulavaltimon sisäseinämään.
Ennaltaehkäisyllä suuri merkitys
Heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa kasvaneilla lapsilla voi tutkimuksen mukaan olla vähemmän mahdollisuuksia oppia rakentavia vihanilmaisukeinoja. Tämä voi lisätä vihan terveysriskejä.
Vihamielisyyden kehittyminen ja sen liittyminen sydän- ja verisuonitauteihin on monimutkaista. Myös muut kuin nyt tutkitut tekijät vaikuttavat kehitykseen. Se ei kuitenkaan sulje pois varhaisten ympäristötekijöiden ja geenien merkitystä.
Ennaltaehkäisy on tärkeää; yksilöllisiin ja jopa geneettisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa oikealla tiedonannolla ja yhteiskunnallisia olosuhteita parantamalla.
Yle Teksti-TV
Lähde: Helsingin yliopisto
Julkaistu: 22.11.2011
Twiittaa