Juhannuskuusesta mallassaunaan

Juhannusyötä, vuoden lyhintä yötä, on pidetty vaarallisena. Noidat ja demonit olivat liikkeellä. Metelöimisen ja juhannustulien tarkoituksena oli torjua pahoja voimia.

Juhannusillan kokko on tunnetuimpia juhannusperinteitämme. Alun perin se oli itäsuomalainen tapa, joka n yleistynyt 1800-luvulta lähtien. Kokon polttamisella on uskottu olleen puhdistava ja pahoja voimia karkottava vaikutus.

Pahojen henkien uskottiin säikähtävän myös talonpoikien ammuskellessa pyssyillään ilmaan. "Kun vene palo oikee riemakasti, ammuttii pyssylä - sol semmosta riemunnostoo." (Konnevesi, 1936)

Silkoinen juhannuskuusi kiipeilyyn

Harvinaisempiin perinteisiimme kuuluu korkea juhannussalko, joka muistuttaa laivan mastoa raakapuineen. Maistongiksi kutsuttu salko koristellaan lehvillä, seppeleillä ja köynnöksillä. Ruotsissa maistonkiperinne on syrjäyttänyt kokon. Suomessa juhannussalko on suomenruotsalainen perinne.

Juhannuskuusta puolestaan ei moni enää tunne. Kyseessä on kymmenmetrinen kuusi, joka on karsittu alaosastaan, mutta jätetty tupsulatvaiseksi.

Mahlaisena kuorittu kuusen runko kuivui kiiltävän luistavaksi, ja soveltui aikoinaan nuorukaisten mielestä mainiosti kilpakiipeilyyn. Kuusi jätettiin paikoilleen seuraavaan juhannukseen asti.

Mallassaunaan olutta ja olkia

Tärkeä osa juhannusperinnettä on puhtaus: juhannusta edeltävä suursiivous ja aaton juhannussauna.

"Sauna se oli entisajan ainoa huvipaikka. Niinpä juhannusyökin vietettiin mallassaunoissa. Saunan lattialle oli tuotu olkia. Niitten päällä he istuivat ja joivat olutta. Saunanuunissa naisväki paistoi "huutilasta" ja perunoita." (Orimattila, 1935)

Saunaan liittyi monia taikoja, jotka saattaisivat nykyäänkin ainakin lisätä juhlan tuntua: "Juhannussaunassa kylvettiin sellaisella vihdalla, joka oli tehty yhdeksästä lajista kasveja. siinä oli koivua, leppää, katajaa, juhannuskukkaa ja jos jotakin." (Loimaa)

Villikukkia kotiin, ulos koivumaja

Perinteitä noudattavat pyrkivät juhannuksena luontoon, maaseudulle tai rantamökeille. Kaupungeissakin järjestetyt huvit sijoitetaan usein puistoihin. Vehreyttä tuodaan myös sisälle.

Tapana on ollut rakennusten, pihojen, kulkuneuvojen ja karjan koristelu puunlehdillä ja kuusen oksakerkillä. Omien hiustenkin koristeiksi voi punoa kukkaseppeleitä voikukista ja apiloista.

"Juhannusaattona pannaan porstuan eteen oven molemmin puolin koivut, pihaan tehdään koivumaja, koivun ja pihlajan oksia pannaan ikkunoiden yläpuolelle ja sivuihin, koivut nurkkiin, lattialle pannaan haavan lehtiä." (Alavus, 1935).

Kärpäsentoukkia osattiin välttää

Kukkivia pihlajan- ja tuomenoksia sekä syreeneitä ja luonnonkukkia - etenkin kieloja - on myös perinteisesti kerätty kotien kaunistukseksi.

Oikea ajoitus oli tärkeä: "Ennen juhannusta ei saa tuoda lehväksiä tupaan. Jos tuo niin tulee paljon kärpäsiä koko kesäksi"... "Lapset jos tuovat, niin pian pitää viedä ne jälleen ulos, sillä niiden mukana tulee kaikki paha, syöpäläiset, kärpäset, pitkänenät ja kaikki." (Virrat/Vuonninen)

Yle Teksti-TV
Lähteet:
Suuri perinnekirja, toim. Satu Aalto (Karisto 1999)
Vanhat merkkipäivät, toim. Jouko Hautala (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Gummerus 1986)
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto (Otava 1994)

Julkaistu: 21.06.2012

[an error occurred while processing this directive]
Muualla Yle.fi:ssä