Mikkelinpäivä juhlistaa sadonkorjuun päätöstä

Tänä vuonna mikkelinpäivää vietetään sunnuntaina 30.9.

Mikkelinpäivä oli aikoinaan syksyn suuria kirkollisia juhlapäiviä. Sitä vietetään nykyään Mikon päivää seuraavana sunnuntaina eli syyskuun 29. päivän jälkeen.

Päivä omistettiin jo 400-luvulla arkkienkeli Mikaelille, jota kutsuttiin keskiaikaisissa saarnoissa paratiisin päämieheksi ja henkien ruhtinaaksi. Muistopäivän ajankohta on määrätty arkkienkelille omistetun vuoritemppelin vihkiäisjuhlasta, joka pidettiin 29.9. Etelä-Italiassa paikalla, jossa enkeli oli ilmestynyt. Suomalaisessa kalenterissa päivästä tuli liikkuva jo 1774.

Mikkelinpäivästä tuli sittemmin kaikkien enkelien päivä, ja sitä sanotaankin myös enkelien sunnuntaiksi.

Satokausi kesti mikkelinpäivään

Mikkelinpäivä merkitsi myös sadonkorjuun loppua; se "tyhjensi pellot ja lukitsi riihet". Viimeistään silloin piti "nauriiden olla kuopassa, akkojen tuvassa". Lehmät siirrettiin laitumelta navettaan, ja paimenetkin pääsivät taas käymään kirkossa.

Itä-Suomessa oli tapana uhrata jo keväällä valittu pässi. Sen verta ja sisälmyksiä vietiin talon uhripuun juurelle tai sen pää ja jalat pantiin metsään tietyn lähteen äärelle. Uhrilla kiitettiin vuodentulosta ja taattiin kotieläinten hyvinvointi.

Länsi-Suomessa mikkelinpässi ei ollut yleinen perinne, mutta sielläkin on ollut erityisiä juhlaruokia kuten mikonvelliä ja mikkelikaalia.

Pohjanmaalla puolestaan kylän nuoret keräsivät rahaa ja ostivat lampaan, joka sitten teurastettiin ja syötiin mikkelinpäivän jälkeisenä maanantaina. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä suunnitellaan mikkelinpäivän viettoa muiden muassa rommin, nahkiaisten ja sillin kera.

Vapaaviikon juhlia ja uskomuksia

Aikoinaan mikkelinpäivä oli palvelusväen vuotuisjuhla, jonka jälkeen oli runtuviikko eli vapaa viikko. Silloin oli aikaa tansseihin ja vierailuihin. Vähävaraiset viettivät silloin häitään.

Vapaaviikkoa saattoi seurata muutto uuteen palveluspaikkaan. Vuonna 1664 määrättiinkin, että palvelusväen oli saatava vapaata "seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää". Vuonna 1816 vapaa siirrettiin marraskuun alkuun.

Suomessa talonpojat ennustivat syyssäitä mikkelinpäivän sään mukaan: jos oli kylmää, kevät tuli varhain. Englannissa puolestaan uskottiin, että Mikon päivänä paholainen noituu mustikat myrkyllisiksi. Jos joku kuoli outoon mahavaivaan, syy tiedettiin.

Yle Teksti-TV
Lähteet: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Ajaston vanhat verkkosivut, Helsingin kaupunginmuseon vanhat verkkosivut

Julkaistu: 28.09.2012

[an error occurred while processing this directive]
Muualla Yle.fi:ssä