Saamelaisten kansallispäiväksi 6.2.

Saamelaiset ehtivät tänne ensin

Helmikuun 6. on saamelaisten kansallispäivä, joka yhdistää Suomen, Norjan ja Ruotsin saamelaiset Saamenmaan lipun alle.

Päivä juhlistaa ensimmäiseen pohjoismaisen saamelaiskokouksen alkua 6.2.1917 Norjan Trondheimissa. Siitä alkoi rajat ylittävä yhteistyö saamelaisten välillä.

Yhteistyön kannustimena on ollut halu säilyttää mahdollisuudet perinteisiin elinkeinoihin ja elinoloihin sekä alkuperäiskansojen kasvanut tietoisuus omasta erityisestä identiteetistä. Saamelaiset ovat EU:n ainoa alkuperäiskansa.

Saamelaisia lähes 100 000

Saamelaisia on kaikkiaan lähes 100 000: Norjassa 60 000 - 70 000, Ruotsissa 20 000, Suomessa 6 000 ja ja Venäjällä 2 000. Saamelaisuuden määrittely ei ole ihan yksiselitteistä, sillä alle puolet puhuu enää äidinkielenään saamelaiskieliä. Saamelaisasutus keskittyy etenkin Norjan Finnmarkiin, Ruotsin ja Suomen Lappiin sekä Venäjällä Kuolan niemimaalle.

Suomessa saamelaisalueen muodostavat Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylän pohjoisosa. Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, Inari puolestaan ainoa nelikielinen kunta: Inarissa voi asioida viranomaisten kanssa suomen lisäksi myös pohjoissaameksi, inarinsaameksi sekä koltansaameksi.

Saamelaiskielten tilkkutäkki

Saamelaiskielet kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kielihaaraan, mutta ne ovat kaukaisempaa sukua suomelle kuin viro. Kaikkiaan saamelaiskieliä on vielä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Kaksi on jo sammunut kokonaan, ja kolme on välittömässä vaarassa, esimerkiksi uumajansaamea puhuu enää vain 20 ihmistä.

Yhteensä äidinkieleltään saamelaisia on 30 000-40 000, joista 80 % puhuu pohjoissaamea.Usein saamella tarkoitetaankin nimenomaan pohjoissaamea, joka on myös Suomessa yleisin, noin 2 000 saamelaisen äidinkieli. Suomen kolme saamelaiskieltä ovat niin etäällä toisistaan, että eri ryhmien pitää opetella toistensa puhetta kuin vierasta kieltä.

Suomalaisten invaasio

Ennen suomalaisten saapumista saamelaiset asuttivat suurinta osaa nykyistä Suomea. Eräelinkeinoista elantonsa saaneet saamelaiset väistyivät vähän kerrallaan tulokkaiden tieltä kohti pohjoista.

Lappiin suomalaisasutus alkoi tunkeutua 1600-luvulla jokivarsia pitkin, kun peltoja raivattiin rantatörmille. 1700-luvulla asutus eteni sivuvesistöjen varsia.

1800-luvulla Lapin suomalaistumista nopeutti metsätalous etenkin Kemijoen vesistön alueella. 1900-luvulla metsäsaamelaisuus katosi kokonaan, kun saamelaiset joutuivat vetäytymään Lapin pohjoisosiin.

Poronhoito: saamelaiset suojatta

Saamelaisten asema on Suomessa oleellisesti heikompi kuin Norjassa ja Ruotsissa jossa mm. oikeus poronhoitoon on varattu vain saamelaisille, sillä poronhoidon katsotaan olevan keskeinen osa identiteetin ylläpitoa.

Suomessa poronhoito on lainsäädännön silmissä puhtaasti taloudellista toimintaa ilman kulttuurillista lisäarvoa. 1900-luvun alussa säädetty paliskunta-järjestelmä on luotu alunperin suomalaisten poroisäntien tarpeisiin.

Poronhoito on elinkeinona käymistilassa,sillä ylilaidunnusongelmat ovat ratkaisematta. Pudotuspelissä saamelaisten uhka on jäädä paliskunnissa suomalaisenemmistön mielivallan armoille.

Alkuperäiskansa ilman oikeuksia

Suomen saamelaistan heikkoa asemaa kuvaa, ettei Suomi ole halunnut ratifioida YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimusta alkuperäiskansoista. Ongelmana on etenkin saamelaisten oikeus maahan, jota Suomi ei halua tunnustaa.

Suomen saamelaiskäräjien mahdollisuus vaikuttaa lausuntoja antaen on lähinnä näennäinen. Mutta Norjassa saamelaisparlamentilla on oikeaa valtaa myös maankäytön suhteen. Se mm. nimeää puolet jäsenistä elimeen, joka edustaa Finnmarkin lääniä maanomistajan roolissa.

Suomessa valtion suhtautuminen saamelaisiin muistuttaa siirtomaaisäntien ylimielistä ja tylyä asennetta.

Matti Rämö

Julkaistu: 07.02.2012

[an error occurred while processing this directive]
Muualla Yle.fi:ssä