Blogi

Kiipeily: edistyminen pysähtyy

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeen edistyminen oli aluksi helppo
huomata, mutta sitten kehitys tuntui pysähtyvän. Se taas vaikutti motivaatiooni.

Seinäkiipeilyn alkeiskurssista on pian vuosi. Pääsääntöisesti olen käynyt kiipeilemässä kerran viikossa. Loppusyksyllä ja talvella tuli pari useamman viikon taukoa sairastelun takia. Ei siis ole ihme, ettei edistystä tapahdu.

Kaikki tuntemani lajin harrastajat käyvät seinällä monta kertaa viikossa. Se olisi ihanteellista, mutta elämäntilanteessani mahdotonta. Minä kun haluan harrastaa muutakin kuin kiipeilyä.

Edistyneemmiltä hyviä vinkkejä


Vuoden harjoittelun jälkeen alkaa nähdä, missä asioissa tarvitsisi opastusta. Haluaisinkin tietää, kuinka kokeneiden kiipeilijöiden elegantin etenemistyylin voisi oppia, sillä itse kiipeän räveltäen. Alkeiskurssilla kiipeilytekniikasta ei puhuttu mitään.

Kokeneemmilta kiipeilijöiltä olen saanut paljon hyviä näkökulmia ja vinkkejä. Eräs tuttu muun muassa totesi, että kiipeämistä ei voi opettaa, sitä oppii vain ahkerasti kiipeämällä.

Parasta kiipeilyseuraa olisi joku itseä edistyneempi, jota katsomalla oppisi uutta. Kurssilta löytynyt kiipeilypari on ollut samantasoisuudessaan hyvää seuraa, mutta emme voi juurikaan oppia toisiltamme.

Putoamiseen pitäisi tottua


Kiipeilyn keskeisimmän periaatteen - kiipeile jaloillasi, älä käsilläsi - opin myös aika myöhään. Tarkoitus on olla väsyttämättä käsiä ja saada jaloilla hyvä tuntuma seinästä tai otteesta.

Alussa kiipesin nimenomaan käsilläni. Tarrasin epätoivoisesti otteisiin, etten vain tipahtaisi seinältä - siis tietysti köyden varaan.

Putoamista minun pitäisikin harjoitella, jotta pelko sitä kohtaan vähenisi. Eräs kiipeilyä pitkään harrastanut sanoi, että treenikerta on sitä parempi, mitä useammin putoaa. Toinen taas kertoi tipauttelevansa ystäviensä kanssa toisiaan jättämällä köyteen löysää.

Pelot kohdattava aina uudestaan

Pelko kuuluu kiipeilyyn, mutta toki tavoitteena on pystyä hallitsemaan sitä. Pelon määrä myös tuntuu vaihtelevan kiipeilykerrasta toiseen. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miltä seinällä kulloinkin tuntuu.

Pelkoa siis joutuu työstämään kerta toisensa jälkeen. Kiipeilyssä onkin palkitsevaa se, kun tekee jotain, mihin ei vielä seinälle ryhtyessään uskonut pystyvänsä.

Parhaimmillaan kiipeilyssä ei ehdi pelätä: kiipeämiseen keskittyessä pää tyhjenee, sillä mitään muuta kuin seuraavaa liikettä ei ole aikaa ajatella. Seinämeditaatioharjoitukseni siis jatkukoon, vaikkakin verkkaisesti.

Nina-Kaisa Nieminen
Yle Teksti-TV

Julkaistu: 26.06.2014

Kaikki kuntoliikunta/muu liikunta - alueen artikkelit

Kiipeily: pieniä ihmeitä

Seinäkiipeilyssäni on tapahtunut selvä edistysaskel, vaikka olen edelleen harjoitellut epäsäännöllisesti ja päämäärättömästi.

Kiipeily: takaisin seinälle

Viimeisen puolen vuoden aikana olen seinäkiipeillyt hyvin epäsäännöllisesti. Palattuani kerran viikossa -rytmiini huomasin, että olen silti edistynyt, vähän.

Kiipeily: edistyminen pysähtyy

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeen edistyminen oli aluksi helppo
huomata, mutta sitten kehitys tuntui pysähtyvän. Se taas vaikutti motivaatiooni.

Kiipeily: pelkojen voittamista

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeiset kokemukset seinällä ovat vaihdelleet lamaannuttavasta pelosta mielettömään onnistumisen iloon.

Kiipeily: vaikeuksista voittoon

Ensimmäinen omatoiminen kiipeily alkeiskurssin jälkeen sai tunteet myllertämään.

Kurssin kautta kiipeilemään

Seinäkiipeilyn alkeiskurssi keskittyy turvalaitteisiin ja niiden hallintaan, mutta itse kiipeilyn saloista ei heti aluksi kerrota.

Oikealla asenteella rinteeseen

Laskettelurinteissä liikkuu monentasoisia laskijoita. Muut on aina otettava huomioon, sillä vauhdikkaaseen lajiin liittyy vammariski.

Turvavinkkejä satunnaishiihtäjälle

Kauniin lumiset maisemat innostavat laduille lukuisia uusia hiihdon harrastajia. Jos edellisestä hiihtokerrasta on jo pitkä aika, vahinkojen välttämiseksi on perusohjeiden kertaus paikallaan.

Hiihtolenkille vuosien jälkeen?

Mitä jos hiihto hienoissa maisemissa kiinnostaisi, mutta laduilla käymisestä on vierähtänyt vuosia? Hiihtoretken yksityiskohtia kannattaa suunnitella jo ennakkoon.

Melo mielesi virkeäksi

Kesäpäivää voi sateista huolimatta viettää vaikkapa meloen. Melonta virkistää mieltä ja samalla kunto kohoaa.

Joogasta henkistä hyvinvointia

Jooga on kokonaisvaltainen liikuntamuoto, jossa yhdistyvät fyysinen ja henkinen hyvinvointi.

Mölkky on kesäisen rento pihapeli

Viime vuosina suosiotaan kasvattanut heittopeli mölkky sopii seurapeliksi kesäisiin illanviettoihin. Perussäännöiltään helppo peli sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille pelaajille.

Luonto osana liikuntaharrastuksia

Luonto liikuttaa liki kaikkia suomalaisia, kertoo METLAn tutkimus.

Liikunnasta tukea kotoutumiseen

Lähes joka toinen maahanmuuttaja kokee liikunnan auttaneen kotoutumisessa ja sopeutumisessa Suomeen.

Joka toinen aikuinen hiihtää

Aikuisista suomalaisista lähes puolet (49%) osallistuu vuosittain johonkin hiihtolajiin. Suosituinta on maastohiihto, jonka suosio on kasvanut kymmenessä vuodessa.

Kiipeily: pelkojen voittamista

Keväällä käydyn seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeiset kokemukset seinällä ovat vaihdelleet lamaan- nuttavasta pelosta mielettömään onnistumisen iloon.

1 2

Muualla Yle.fi:ssä