Blogi

Kiipeily: pelkojen voittamista

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeiset kokemukset seinällä ovat vaihdelleet lamaannuttavasta pelosta mielettömään onnistumisen iloon.

Olen käynyt alkeiskurssin jälkeen kiipeilemässä lähes joka viikko. Innostuksesta kertoo se, että tartuin keskuksen kesätarjoukseen ja ostin 30 kerran sarjakortin.

Sain myös varmistuskortin, eli olen pätevä varmistamaan muita kiipeilijöitä. Olin tosin olettanut, että taitoni jotenkin tarkistettaisiin, mutta keskuksen työntekijä totesi, että koska olen yhä hengissä, osaan varmistaa.

Hyvä kiipeilyseura motivoi

Hyvä kiipeilyseura on ollut myös olennaisessa asemassa harrastuksen ylläpitämisessä. Kannustusta on annettu puolin ja toisin.

Siksi en ollutkaan kovin innoissani, kun jouduin muutaman kerran turvautumaan itsevarmistaviin laitteisiin, kun kaverini ei päässyt paikalle.

Itsevarmistava laite on kiinnitetty seinän yläosaan ja laitteen vaijeri kiinnitetään kiipeilijän valjaisiin. Varmistus on siis laitteen varassa, ei ihmisen. Seinältä alas halutessaan on päästettävä - tai uskallettava päästää - otteista irti, ja laite vie kiipeilijän maankamaralle vaihtelevaa vauhtia.

Seinältä ripeästi alas

Minun oli paljon vaikeampi luottaa itsevarmistavaan laitteeseen kuin ihmiseen. Ensimmäisellä kokeilukerralla kiipesin yhtä seinää monta kertaa aina hippasen edellistä kertaa korkeammalle.

Todetuksi tuli, ettei seinälle kannata jäädä odottamaan hyvää irtipäästämishetkeä. Kun on päättänyt tulla seinältä alas, on irrottaminen tehtävä ripeästi. Monta kertaa lähdin kapuamaan seinää hieman alaspäin, jotta olisin sellaisella korkeudella, missä uskalsin irrottaa otteeni.

Alaspäin kiipeäminen on oikeasti hyvä harjoitusmuoto, joten muiden kiipeilijöiden silmissä toivottavasti näytin edistyneeltä harjoittelijalta enkä pelkurilta.

Uudet valjaat ja kauhea pelko

Vähitellen uskalsin tulla itsevarmistavan laitteen turvin alas korkeammalta ja korkeammalta. Ja taas pääsin kiinni kokemuksiin, jotka kiipeilyssä ovat keskeisiä: voitin pelkoni ja ylitin itseni.

Päinvastaisia tuntemuksia koin, kun olin itsevarmistavassa laitteessa ensimmäisen kerran omilla valjaillani. Uusien valjaiden kiristys- ja kiinnitystavat erosivat kiipeilykeskuksen lainavaljaiden kiinnitystavoista, ja olin kauhusta kankeana, kun pelkäsin, että olen kiinnittänyt valjaat väärin itsevarmistavaan laitteeseen.

Pelko ei sillä kiipeilykerralla hälvennyt mihinkään, vaan jatkoi kasvamistaan. Lähdin kiipeilykeskuksesta lannistuneena.

Keskity vain seuraavaan muuviin

En kuitenkaan antanut pelolleni valtaa, vaan päätin käydä sen kimppuun. Seuraava kiipeilykerta ei sujunut paljon paremmin. Kysyin apua kiipeilykeskuksen ohjaajalta, joka totesi, että laite on turvallisempi kuin ihminen, jonka keskittyminen saattaa herpaantua kesken varmistamisen. Tähän totesin, että minun varmistajani on niin hyvä, että luotan häneen enemmän.

Toinen kokenut kiipeilijä sanoi, että pelko on osa kiipeilyä. Hänen ohjeensa oli, että keskittyy aina vain seuraavaan muuviin eli liikkeeseen.

Jotakin opeista olin omaksunut, sillä seuraavalla kerralla pelko oli kadonnut ja itsevarmistavakin oli ystäväni.

Nina-Kaisa Nieminen
Yle Teksti-TV

Julkaistu: 12.06.2014

Kaikki kuntoliikunta/muu liikunta - alueen artikkelit

Kiipeily: pieniä ihmeitä

Seinäkiipeilyssäni on tapahtunut selvä edistysaskel, vaikka olen edelleen harjoitellut epäsäännöllisesti ja päämäärättömästi.

Kiipeily: takaisin seinälle

Viimeisen puolen vuoden aikana olen seinäkiipeillyt hyvin epäsäännöllisesti. Palattuani kerran viikossa -rytmiini huomasin, että olen silti edistynyt, vähän.

Kiipeily: edistyminen pysähtyy

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeen edistyminen oli aluksi helppo
huomata, mutta sitten kehitys tuntui pysähtyvän. Se taas vaikutti motivaatiooni.

Kiipeily: pelkojen voittamista

Seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeiset kokemukset seinällä ovat vaihdelleet lamaannuttavasta pelosta mielettömään onnistumisen iloon.

Kiipeily: vaikeuksista voittoon

Ensimmäinen omatoiminen kiipeily alkeiskurssin jälkeen sai tunteet myllertämään.

Kurssin kautta kiipeilemään

Seinäkiipeilyn alkeiskurssi keskittyy turvalaitteisiin ja niiden hallintaan, mutta itse kiipeilyn saloista ei heti aluksi kerrota.

Oikealla asenteella rinteeseen

Laskettelurinteissä liikkuu monentasoisia laskijoita. Muut on aina otettava huomioon, sillä vauhdikkaaseen lajiin liittyy vammariski.

Turvavinkkejä satunnaishiihtäjälle

Kauniin lumiset maisemat innostavat laduille lukuisia uusia hiihdon harrastajia. Jos edellisestä hiihtokerrasta on jo pitkä aika, vahinkojen välttämiseksi on perusohjeiden kertaus paikallaan.

Hiihtolenkille vuosien jälkeen?

Mitä jos hiihto hienoissa maisemissa kiinnostaisi, mutta laduilla käymisestä on vierähtänyt vuosia? Hiihtoretken yksityiskohtia kannattaa suunnitella jo ennakkoon.

Melo mielesi virkeäksi

Kesäpäivää voi sateista huolimatta viettää vaikkapa meloen. Melonta virkistää mieltä ja samalla kunto kohoaa.

Joogasta henkistä hyvinvointia

Jooga on kokonaisvaltainen liikuntamuoto, jossa yhdistyvät fyysinen ja henkinen hyvinvointi.

Mölkky on kesäisen rento pihapeli

Viime vuosina suosiotaan kasvattanut heittopeli mölkky sopii seurapeliksi kesäisiin illanviettoihin. Perussäännöiltään helppo peli sopii kaikenikäisille ja -kuntoisille pelaajille.

Luonto osana liikuntaharrastuksia

Luonto liikuttaa liki kaikkia suomalaisia, kertoo METLAn tutkimus.

Liikunnasta tukea kotoutumiseen

Lähes joka toinen maahanmuuttaja kokee liikunnan auttaneen kotoutumisessa ja sopeutumisessa Suomeen.

Joka toinen aikuinen hiihtää

Aikuisista suomalaisista lähes puolet (49%) osallistuu vuosittain johonkin hiihtolajiin. Suosituinta on maastohiihto, jonka suosio on kasvanut kymmenessä vuodessa.

Kiipeily: pelkojen voittamista

Keväällä käydyn seinäkiipeilyn alkeiskurssin jälkeiset kokemukset seinällä ovat vaihdelleet lamaan- nuttavasta pelosta mielettömään onnistumisen iloon.

1 2

Muualla Yle.fi:ssä