Kirja-arvio

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Karavaani kulkee: 6 viikkoa, 3500 hikistä kilometriä.

Matti Rämön seitsemäs matkakirja vie sinnikkään polkupyöräilijän – ja hänen mukanaan myös lukijan – halki Itä-Euroopan ja Vähän-Aasian, läpi ukkosmyrskyjen ja huimien rekkarallien. Maisemien vaihtuessa avautuu myös yhdeksän maan ja lukuisten kaupunkien värikäs historia.

Aikaisemmissa matkakirjoissaan Matti Rämö on liikkunut polkupyörällä Afrikassa ja Intiassa, Kauko-Aasian maissa, Islannissa ja Espanjassa. Jäämerellekin hän on polkaissut – jos noista tuhansien kilometrien ja useiden viikkojen mittaisista matkoista voi moista verbiä käyttää. Yksinäisen kulkijan vaellus ei näet ole mitään keveää sunnuntaipyöräilyä, vaan varsinaista extreme-matkailua. Välillä kirjoittajan karavaaniksi kutsuman retkipyörän alla on hiljainen kylätie, välillä taas matka taittuu isojen ja hieman holtittomastikin ajavien rekkojen seassa. On oikeastaan ihme, että tällä(kään) kuuden viikon ja yli 3500 kilometrin matkalla ei satu mitään rengasrikkoja pahempaa. (Tai no, pyörävarkaus on kyllä aika paha!)

Sata kilometriä päivässä
Tämänkertainen matka käynnistyy, kun tytär saa vaihto-opiskelupaikan Turkista. Isä päättää lähteä kesälomallaan tervehtimään tytärtä. Menomatkan hän pyöräilee. Paluumatkalla on sentään pakko lentää - lomakin alkaa tuolloin olla lopussa.

Matkareitti kulkee halki Baltian pikkuvaltioiden; Viron, Latvian ja Liettuan maalaismaisemia halkovat soratiet, joilla matka taittuu keskimäärin hiukan yli sadan kilometrin päivävauhtia. Jokin raja ylittyy lähes huomaamatta, mutta jo etukäteen epäilyttänyt Valko-Venäjän halkiajo osoittautuu jo ennen alkamistaan varsin haasteelliseksi. Viisumin hankinta on hankalaa, rajavartijat yrmeitä. Rämö näyttää puhuvan hivenen venäjää, mutta kielivaikeudet vaivaavat juuri tällä osuudella pahiten. Yllättävästi etelämpänä alkaa pärjätä italialla – vaikka vastapuoli ei sitä puhuisikaan, samansukuisista kielistä löytyy riittävästi samantapaisia ilmauksia.

Jostakin sivulauseesta käy ilmi, että kirjantekijä on koulutukseltaan maantieteilijä. Yhtä hyvin hän voisi olla luonnontieteilijä, sosiologi tai historioitsija. Rämö tekee tarkkoja havaintoja maisemista ja tapaamistaan eläimistä. Niitä riittää – Viron niityillä ja etelämpänäkin huutelevat kaulushaikarat, lehmiä ja niiden talviruokintaan tarkoitettuja heinäkuormia tulee vastaan niin Valko-Venäjällä ja Ukrainassa kuin Transnitriassakin.

Viimeksi mainittu muuten on itsenäinen valtio – ainakin omasta mielestään. Tähän mennessä sen ovat tunnustaneet ainoastaan kolme muuta Neuvostoliiton hajoamisen jakojäännöstä eli Abhasia, Vuoristo-Karabah ja Etelä-Ossetia. Venäjälle ja kaikille muillekin valtioille puolen miljoonan asukkaan maa on kaistale Moldovaa.

Samantyyppisiä kiintoisia tietoja löytyy pitkin matkaa. Tekstissään Rämö kutoo ne taitavasti oman matkantekonsa raportointiin. Asiantuntevia historiakatsauksia seuraa kuvaus siitä, miltä lohkeillut asfaltti tuntuu etupyörän alla tai miten nopeasti neljä pulloa kylmää mineraalivettä hulahtaa janoisen kulkijan kurkkuun. Jokainen päivä kuvataan pikkutarkasti; ohihumistavien rekkojen ilmavirta tuntuu liehuttavan lukijankin tukkaa ja tienvarsikaupustelijalta parilla lantilla ostetut metsämansikat maistuvat kielellä.

Parinkympin vuorokausibudjetilla
Pitkänmatkanpyöräily ei näytä nykyään olevan kovinkaan suosittu lomanviettomuoto. Muutaman pyöräilijän Matti Rämö sentään tapaa. Matkanteko näyttää sujuvan samaan tapaan kuin pyhiinvaellus: taivalletaan yhdessä muutama tunti tai puoli päivää, vaihdetaan vinkkejä ja kokemuksia, sitten reitit erkanevat.

Tällaiseen matkantekoon eivät kuulu mukavuudet: useimmat yönsä Rämö nukkuu teltassa, jonka pystyttää johonkin reitin varren metsikköön kun ilta alkaa hämärtää ja maapohja näyttää sopivan kuivalta. Ruokailukin on yksinkertaista: tien päällä ja vieressä hän nauttii banaaneja, manteleita, energiajuomaa tai vettä. Kaupungeissa on yösijaksi etsittävä mahdollisimman huokea hotelli, ja usein löytyy myös pikkuravintola, jonka kebabannos tai vihanneskeitto ei paljoa maksa.

Niinpä päiväbudjetti pyörii parinkympin paikkeilla paitsi sitten, kun matka on jo yli puolessavälissä ja Mustanmeren yli on mentävä laivalla. Rämö haluaa saapua Istanbuliin idästä ja nähdä siinä sivussa Anatolian vuoret, vaikka Romanian ja Bulgarian halki olisi päässyt pyörällä. Parin päivän laivamatka on askeettiselle taivaltajalle suoranaista luksusta...

Partakin meinaa palaa
Vaikka muutamien maiden rajavartijat ja jokunen satunnainen kulkukoira käyttäytyvät hieman uhkaavasti, matkalaisen tielle osuu enimmäkseen ystävällisiä ihmisiä, eivätkä telttayöpymiset mahdollisimman yksinäisillä paikoilla tunnu pelottavan häntä. Ehkä mukava suhtautuminen johtuu siitä, että Rämö itse lähestyy ihmisiä kohteliaasti ja yrittää jutella jokaisen kanssa sen minkä osapuolten kielitaito sallii. Leiripaikkansa hän taas yrittää valita niin, ettei kukaan näe miehen pujahtavan maantieltä metsikön suojaan.

Pari poikkeusta yleisestä ystävällisyydestä vahvistaa säännön. Kiovassa humalaisen miesseurueen (joita Itä-Euroopan maissa tuntuu riittävän) aggressiivisin jäsen heiluttelee tupakansytytintä pyöräilijän parran tuntumassa, erään kyläkaupan edessä rahanvaihtaja/taskuvaraskaksikko aikoo käydä päälle tai viedä lompakon.

Matkan pahin takaisku tulee Odessassa. Rämö on pankissa vaihtamassa rahaa laivalipun hankintaa varten, kun hän huomaa pyöränsä kadonneen porttikäytävästä. Se on ollut kiinni vaijerilukolla, jonka voro on katkaissut. Onneksi etu- ja takalaukkuihin pakatut tavarat ovat tallessa hotellissa.

Uusi pyörä on pakko hankkia. Entisen veroinen se ei ole, ja matkabudjettikin ylittyy huimasti, mutta pääasia on, että matka jatkuu. Rämö on ilmeisesti luotu kulkemaan – jossakin käänteessä hän kertoo lyhyesti 1980-luvun liftireissuistaan, ja kuten sanottu, pyöräilymatkojakin on takana jo puolen tusinaa.

Määränpäänä ihmeellinen Istanbul
Heinäkuun kolmantena, 36 matkapäivän ja 3555 pyöräilykilometrin jälkeen matkalainen lähestyy Istanbulia. Hän saa luotsikseen tyttärensä ystävän, vähän myöhemmin toisenkin, ja viimeiset kilometrit sujuvat tosi leppoisasti.

Samaa ei voi sanoa seuraavista päivistä: eletään vuotta 2013, Turkissa kuohuu, Taksimin aukiolla ja Istanbulin kaduilla viuhuvat kumiluodit, vesitykit suihkuttavat ja kaiken yllä leijuu kitkerä pippurikaasu, jota niin ikään käytetään kansanjoukkojen hajottamiseen.

Mielenosoituksia on toimittajan päästävä katsomaan, vaikka isä ja tytär käyttävät paljon aikaa myös ihmeellisen Istanbulin museoissa, kirkoissa ja moskeijoissa, seikkailevat basaareissa sekä kertaavat muinaisen Bysantin ja osmannivaltakunnan vaiheita. Ne on havainnollistettu myös piirroksin; muilta osin kirjan kuvitus on suhteellisen niukkaa. Muutamasta hilpeästä tapahtumasta on piirroskuva; neliväriseen kuvaliitteeseen on mahtunut kolmisenkymmentä kuvaa maisemista ja mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä ja pari otosta itse sankarimatkailijasta. Puolen tusinaa karttaa havainnollistaa matkareittiä, yksi esittelee Istanbulin kaupunginosat Bosporinsalmen molemmin puolin.

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin on kiinnostavasti kirjoitettu matkakirja. Vaikka se ei innostaisikaan lukijaansa hyppäämään satulaan ja suuntaamaan tien päälle, sillä on annettavaa myös nojatuolimatkailijalle.

Helena Pilke

Julkaistu: 26.06.2015

Kaikki kuntoliikunta/pyöräily / vaellukset - alueen artikkelit

Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Karavaani kulkee: 6 viikkoa, 3500 hikistä kilometriä.

Polkien Alaskasta Argentiinaan

Pudasjärveläinen Ahti Auno polkee Alaskasta Argentiinaan päihteettömän elämäntavan puolesta.

Videopäiväkirja: Polkupyörällä Istanbuliin

Yle Areenassa koko matka tiivistettynä kahdeksaan minuuttiin.

Polkupyörällä Istanbuliin

Teksti-tv-toimittaja Matti Rämön kesän polkaisu suuntautui Odessan kautta Istanbuliin.

Matti Rämö: Polkupyörällä Islannissa

Teksti-tv-toimittaja Rämö polkee tuulen ja jään maassa viidennessä matkakirjassaan Polkupyörällä Islannissa: Tuulen tiellä laavakenttien poikki.

Polkupyörällä Andalusiassa ja Marokossa

Teksti-TV-toimittaja Matti Rämön kesävaellus kulki Sierra Nevadan vuoriston kautta Pohjois-Afrikkaan.

Kirja-arvio: Polkupyörällä Jäämerelle

Pohjoisen luonto on syvästi, karusti ja kauniisti läsnä, kun Matti Rämö polkee Jäämerelle.

Pyörällä läpi pyryn ja pakkasen

Pyöräily on nopea, edullinen ja virkistävä liikkumismuoto myös talvella.

1

Muualla Yle.fi:ssä