Konserttiarvio: Before The Dawn, Eventim Apollo, Lontoo 5.9.2014

Kate Bush pehmittää sydämet kokemaan syvemmin

Konserttiarvio: Kate Bush nostaa pop-kulttuurin kuluttajan yksipuolisesta, aisteja turruttavien kokemusvyörytysten merestä vähemmän egokeskeiseen tapaan koskettaa, kertoa ja tuntea vuorovaikutusta.

Wuthering Heights –listaykkösestä vuonna 1978 alkaneen uransa hurjan alkuvaiheen jälkeen Kate Bush on tunnettu syrjäänvetäytyvänä, oikukkaan sydämellisenä perfektionistina. Brittien yhdeksi tärkeimmistä kansallisaarteistaan äänestämän Bushin merkitystä kotisaarelleen kuvastaa se, että hänellä oli varaa kieltäytyä jopa tähtiesiintymisestä Lontoon olympialaisten 2012 päättäjäisissä.

Elo-, syys- ja lokakuun konsertit 35 vuoden ”tauon” jälkeen ovat tehneet Bushista jälleen ”household namen”. Konserttien sivutuotteena hänestä tuli ensimmäinen nainen, jonka 8 albumia kohosivat yhtä aikaa Britannian top40-listalle. Ei ihme, että Bushin paluu on nimetty brittimediassa vuosisadan musiikkitapaukseksi. Eikä ihme, että Before The Dawn –konserttisarjaa vähänkään negatiivisemmin arvioineet ovat joutuneet sosiaalisessa mediassa teuraalle.

Väliaikoineen noin kolmetuntinen, 22 esityksen ”residenssi” samassa Lontoon Hammersmithin Eventim Apollo -teatterissa, johon Bushin ainoa kiertue The Tour of Life vuonna 1979 päättyi, koostuu kolmesta näytöksestä. Näistä ensimmäinen, kuusi kappaletta käsittävä ”lämmittely” on lähimpänä perinteistä pop/rockkonserttia. Paljasjalkainen Bush saa seisovat aplodit paitsi lavalle tullessaan, myös useiden kappaleiden päätteeksi.

Tuntuu aluksi oudolta, että Bush liikkuu niin rauhallisesti, ilman nuoruuden videoiltaan tuttua tanssikontrollia. Hänen tummunut äänensä on kypsä ja vahva, erinomaisessa kunnossa. Ensimmäisen näytöksen voimallisimmat suosionosoitukset saa herkkää ja voimallisempaa tulkintaa yhdistelevä Top of The City.

The Ninth Wave

Toinen näytös, The Ninth Wave, esityksen dramaattinen sydän, koostuu Bushin mestariteokseksi usein nimetyn Hounds of Love –albumin (1985) kakkospuolesta ja sen tarinaa tukevasta dialogista ja dramatisoinnista. Näytös ottaa kaiken irti teatterilavastamisesta ja uusitun Eventim Apollon ääni- ja valotekniikasta, kuljettaen yleisön keskelle merihätää, jonka yläpuolella pelastuskopteri etsii henkiinjääneitä.

Matka jatkuu veden alle ja alitajuntaan; kappaleessa Watching You Without Me hukkunut (Bush) seuraa rajan toiselta puolelta elämään jääneiden läheistensä keskustelua. Pimeässä kimmeltävän ”veden” päällä hiljaa liikkuvat kalanruotopuvut täydentävät matkaa tuonpuoleiseen. Bushin toive, että älylaitteet kameroineen pidettäisiin piilossa, on turha – silmien irrottaminen näyttämöltä tuli tuskin kellään mieleen.

Väliajalla konserttiohjelmia, t-paitoja, julisteita, levyjä, avaimenperiä ja baarituotteita myydään kuin viimeistä päivää. Yleisö jonottaa kiltisti ja käyttäytyy; loppasuillakaan ei näytä olevan kiirettä, sillä juomat saa viedä katsomoon.

A Sky of Honey

Kolmas näytös dramatisoi, visualisoi Aerial –albumin (2005) kakkoslevyn A Sky of Honeyn. Aika on pysähtynyt, merihätä vaihtunut lämpimäksi, seesteisen kauniiksi kuvataiteilijan kesäiltapäiväksi. Muusikot loistavat, hienostuneet videoprojektiot istuvat saumattomasti kokonaisuuteen. Ihmiskokoisen nuken ja pianoa soittavan Katen välille syntyy huikean vahva jännite. Vuoden 1979 kiertueella 21-vuotias Bush tanssi kuin riivattu; nyt 56-vuotiaan kehon rauhoittunut kieli sopii täydellisesti mimiikkaan. Äänenkäyttö on ällistyttävimmillään Bushin matkiessa linnunlaulua.

Konsertin ainoan uuden kappaleen Tawny Moon’in laulaa Bushin ja kitaristi Dan Macintoshin 16-vuotias, monilahjakas poika Albert ”Bertie” Macintosh, joka esittää myös toisen ja kolmannen näytöksen keskeiset draamaroolit. Käsiohjelman mukaan Bush ei olisi palannut konserttilavalle ilman poikansa rohkaisua.

Kahdesta kappaleesta koostuva encore lähentelee uskontunnustusta. Kate esittää Among Angels –kappaleen yksin, valtavan koivun lävistämän pianon ääressä. Se valmistaa potin räjäytyskuntoon viimeiselle kappaleelle. Bush laulaa Cloudbusting –hittinsä samaan tapaan vapautuneesti kuin konsertin ensimmäisen näytöksen kevyemmät kappaleet. Ekstaattinen yleisö laulaa mukana seisaaltaan.

Bush herkistää tasavertaisuudellaan

Bush on joko niin kunnianhimoinen tai niin hullu, ettei kaihda työmäärää, joka vaaditaan pop-, rock- ja kansanmusiikkia, teatteria, mimiikkaa, ihmiskoon nukketeatteria sekä video- ja kuvataidetta yhdistelevän multitaideteoksen onnistumiseen. Tukenaan Bushilla toki on loistava bändi ja ryhmä Britannian parhaita teatteriammattilaisia, sekä tietenkin maailman eri kolkilta paikalle raahautuneista faneista koostuva yleisö, joka on joutunut taistelemaan lipuista. He söisivät mitä vain Bushin kädestä, mutta hän ei voisi olla vähempää diiva.

Se, että teatterin ulkoseinällä lukee Before The Dawn, mutta ei Kate Bush, kertoo olennaisen. Kate Bush on artisti, joka ei voi, vaikka kysyntää riittäisi, tehdä stadionkonsertteja, vaan koskettaa mieluummin teatteri-ilmaisutapojen keinoin.

Bush on loistava laulaja, mutta Hammersmithissä hän osoittaa ennen muuta olevansa visionääri, jonka tapa olla tuomatta itseään liikaa esiin antaa katsojalle vapauden kokea hänen luomansa visiot täysinä. Siksi Before The Dawn onnistuu pehmittämään sydämiä kuulemaan, katsomaan, kokemaan taidetta ja sitä kautta syvemmin elämää. Esitys nostaa pop-kulttuurin kuluttajan yksipuolisesta, aisteja turruttavien kokemusvyörytysten merestä vähemmän egokeskeiseen tapaan koskettaa, kertoa ja tuntea vuorovaikutusta.

Konserttisarja myytiin loppuun 15 minuutissa. Kate Bushin paluun näkee livenä 22 konsertissa yhteensä sama määrä ihmisiä, noin 80 000, kuin Cheekin kahdessa Helsingin stadionkonsertissa. Hyvällä tuurilla vuosisadan musiikkitapaus -määritelmä voi osoittautua liioitteluksi – onhan maailmassa monia muitakin superlahjakkuuksia kuin brittilääkäri-isän ja irlantilaisen kansantanssijaäidin tytär Catherine. Kate Bushin live-paluun soisi kuitenkin uurtavan uraa egokeskeisyyttä kaihtavan, kovaan työhön perustuvan kunnianhimoisuutensa vuoksi.

Toisin sanoen, ja show'n osin merellistä kuvastoa lainaten, Before The Dawn –konserttisarja on pop- ja rockesityksille tyypillisen egokeskeisyyden laidan yli heittävä, live-esitysten mereen heitetty pelastusrengas moniosaamisen ystäville. Siihen tullee uusi tartuntamahdollisuus tallennejulkaisujen myötä. Bushin oikut tuntien spektaakkelin livetallenteiden julkaiseminen on toki loppuun saakka kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

Sami Koivisto
Kuva: Yksityiskohta Before The Dawn -konserttisarjan käsiohjelman kannesta.

Before The Dawn -settilista:

I NÄYTÖS:
Lily
Hounds of Love
Joanni
Top of The City
Running Up That Hill (A Deal with God)
King of The Mountain
Video: Phoning the Coastguards

II NÄYTÖS:
And Dream of Sheep
Under Ice
Waking The Witch
Skit
Watching You Without Me
Little Light
Jig of Life
Hello Earth
The Morning Fog

väliaika

III NÄYTÖS - A Sky of Honey:
Prelude
Prologue
An Architect's Dream
The Painter's Link
Sunset
Aerial Tal
Somewhere in Between
Tawny Moon
Nocturn
Aerial

ENCORE:
Among Angels
Cloudbusting

Julkaistu: 25.09.2014

Kaikki vapaa-aika/musiikki - alueen artikkelit

Kate Bush pehmittää sydämet kokemaan syvemmin

Konserttiarvio: Kate Bush nostaa pop-kulttuurin kuluttajan yksipuolisesta, aisteja turruttavien kokemusvyörytysten merestä vähemmän egokeskeiseen tapaan koskettaa, kertoa ja tuntea vuorovaikutusta.

Kaarlo, 9: "Parasta Kississä oli musiikki!"

Kiss juhlisti 40-vuotista taivaltaan uudella hämähäkkilavalla Helsingissä 3.6. tutuin elkein. Ensimmäisen rock-keikkansa kokeneen suomussalmelaisen Kaarlo Salmirinteen, 9, mukaan parasta kaikessa oli Kissin musiikki. Syliin lensi myös muisto Paul Stanleyltä.

Topi Saha: Kolme veljee

Topi Sahan toista pitkäsoittoa kuunnellessa on vaikea kuvitella, että Saha on vasta reilu parikymppinen.

Neljänsuora: Riisiä hiuksissa

Neljänsuoralla on 15-vuotinen taival takana. Riisiä hiuksissa on bändin seitsemäs pitkäsoitto.

Bastille: Bad Blood

Briteissä kovasti nostatettu ja listaykköseksikin mennyt Bastille onnistuu tekemään oman kuuloista musiikkia.

OneRepublic: Native

OneRepublicin nokkamies Ryan Tedder on tehtaillut hittejä yhdelle jos toisellekin artistille ja hittikynnyksen ylittäviä kappaleita tuntuu riittävän omaankin juttuun.

Kaartin Combo: Tää on se ilta

Perinteikkäästä Kaartin Soittokunnasta lohkottu Kaartin Combo on varsin nostalgisissa tunnelmissa uudella levyllään.

Kerkko Koskinen Kollektiivi

Nyt harmittaa. Harmittaa etten ollut Helsingissä nauttimassa Kerkko Koskinen Kollektiivin juhlaviikkojen konsertista. Jos levy on näin huima, niin mitä olisikaan ollut konserttispektaakkeli!

Kuukauden levy: Scissor Sisters: Magic Hour

Homopopin kuninkaallisista tuli radioystävällisempiä.

Kommentoi Bakun Euroviisuja tv-ruudulla

Twitter-Teksti-TV on käytössä kaikissa Ylen euroviisulähetyksissä. Teksti-TV:n tarjoaman euroviisuinfon löydät kootusti sivun 390 kautta.

Kuukauden levy: Madonna: MDNA

MDNA on mustimmillaan riemastuttavin.

Heikki Koskelo: Aamuun on aikaa

Vuoden 2011 Tangokisojen suosikki Heikki Koskelon debyyttialbumi on hyvin perinteistä ja jokseenkin mahtipontista iskelmää jousitaustoineen.

Eija Kantola: Peili

20-vuotista taiteilijajuhlaansa tänä vuonna juhlivan Eija Kantolan 11 levy on kerrassaan mahtava!

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14

Muualla Yle.fi:ssä