Dvd-arvostelu 18.5.2012

Mike Mills: Beginners

Oliver (Ewan McGregor) on vanhempiensa tunnekylmän liiton jähmettämä. Isä ja äiti eivät ole rakastaneet toisiaan, äiti on omalaatuinen ja katkerakin.

Vanhoilla päivillään, vaimonsa kuoltua, isä tulee kaapista ulos ja tunnustaa pojalleen olevansa homo. Iäkäs ja sairas isä aloittaa uuden, rakkaudentäyteisen elämän nuoren kumppaninsa kanssa, elämäniloisissa homoseurapiireissä.

Mutta entä Oliver? Hän on 38-vuotias ja yksinäinen. Neljä naissuhdetta takana. Työ täyttää Oliverin elämän. Kun Oliver saa kuulla isän sairastavan parantumatonta keuhkosyöpää, hänestä tulee lisäksi isänsä saattohoitaja.

Tarinassa vuorottelevat takaumat ja nykyhetki. Taidokkain siirtymin kerrotaan pojan lapsuudesta, jota leimaa tunteitten poissaolo ja etäisyys. Rakkaudeton äiti (Mary Page Keller) on kylmäävä hahmo ja isä on aina poissa, "museossa". Myös isän viimeisistä vuosista kerrotaan väläyksinä.

Tarinan nykyhetkessä Oliver elää isän kuoleman jälkeistä suruaikaa. Mutta kun hän kohtaa naamiaisjuhlissa Annan (ihana Mélanie Laurent), tyttö kysyy ensi töikseen: miksi tulet juhliin, vaikka olet surullinen? Vaikka Anna puhuu vähän, hän, näyttelijä, ilmoittaa Oliverille, että "parasta on näyttää joltakin muulta kuin mitä todella on".

Oliver ja Anna rakastuvat: tunnistavat toistensa kivun ja ilon ja viihtyvät yhdessä. Se ei suinkaan tarkoita, että he pystyisivät yhteiselämään. Kun he uskaltautuvat sitä yrittämään, heidän on tunnustettava, että ovat aloittelijoita, tunareita.

He pystyvät kuitenkin jo paljon enempään kuin vanhempien sukupolvi, koska voivat myöntää tunteensa ja olla rehellistä toisilleen. Silloin jää tilaa hauskuudelle ja hyvälle hulluudelle.

Beginners on tehty herkällä kädellä, ja Ewan McGregor on omimmillaan pääosassa. Mélanie Laurent tuo muutoin haikean alakuloiseen elokuvaan lämpöä, ja on Annassa rosoakin. Oliver ja Anna ovat epävarmoina mutta suhteellisen avoimina tarttumassa toisiinsa. Se maistuu todelta.

Yle Teksti-TV

Julkaistu: 18.05.2012

Kaikki vapaa-aika/elokuvat - alueen artikkelit

Susanne Bier: Love is all you need

Matti Kassila: Lasisydän

Nakache & Toledano: Koskemattomat

Federico Fellini: 8 1/2

Fellinin 8 1/2 mainitaan usein kaikkien aikojen parhaitten elokuvien joukossa. Se on myös elokuva, jonka ymmärtäminen ja sisälle pääseminen vaatii aikaa ja tajua elämästä.

Antti Jokinen: Puhdistus

Aikaisemmin vain yhden pitkän elokuvan (The Resident) ohjannut Antti Jokinen on tarttunut isoon haasteeseen Sofi Oksasen Puhdistus-romaanin filmatisoinnissa.

Malgoska Szumowska: Elles

Puolalaisohjaaja Malgoska Szumowskan elokuvassa naisen elämän roolit, valinnat ja mahdollisuudet käännetään nurin, tarkastellaan vastakohtia ja ääripäitä.

Jennifer Westfeldt: Friends with Kids

Myös näyttelijänä tunnetun Jennifer Westfeldtin Friends with Kids pohtii erilaisia perhemalleja, joihin nykyaika tarjoaa mahdollisuuden.

Federico Fellini: Amarcord

Jokainen Italiassa oleskellut tietää, että se mitä tavataan nimittää absurdiksi otteeksi Fellinin elokuvissa, on Italiassa arkipäivää.

David Cronenberg: A Dangerous Method

Parhaiten kauhuelokuvien ja scifin saralla ansioitunut David Cronenberg on ohjannut tositarinaan pohjautuvan, hitaan ja viipyilevän tarinan psykoanalyysin varhaisvaiheista.

Jean Negulesco: Kuinka miljonääri naidaan

"How to Marry a Millionaire" vuodelta 1953 on romanttinen komedia kolmesta köyhästä kaunottaresta, joilla on missiona löytää äveriäs mies.

Cameron Crowe: Koti eläintarhassa

Tositarinan inspiroima elokuva pohjaa tarinansa Benjamin Meen kirjaan "We Bought a Zoo".

Ernie Barbarash: Kuusi luotia

Enemmänkin tuottajapuolella työskennellyt Ernie Barbarash onnistuu ohjaajana Kuusi luotia (Six Bullets) -toimintaelokuvassa.

Rob Reiner: Taianomainen kesä

Morgan Freeman on tutunoloisessa osassa ikääntyneenä kirjailijana, joka potee luomisen tuskaa ja kirjoittajan blokkia maalaiskylässä.

Mika Kaurismäki: Tie pohjoiseen

Mika Kaurismäen melodramaattinen road movie isän ja pojan automatkasta halki Suomen pysyy kuosissaan loistavien näyttelijöidensä ansiosta.

Tenavat - 70-luvun kokoelma

Charles M. Schultzin Tenavat-sarjakuviin pohjautuvia animaatioita on
ilmestynyt remasteroituina dvd-kokoelmina.

Julie Delpy: Ranskalainen viikonloppu

Ranskalaisen näyttelijä-ohjaaja Julie Delpyn neljäs elokuva maistuu tutulta: jälleen yksi versio siitä, miten iso ja värikäs (eteläeurooppalainen) suku kokoontuu juhlimaan merkkipäiviä.

Kirk Jones: Mitä odottaa kun odotat

Vanhemmuus on järisyttävä asia, etenkin nykyajan suorituspakkoiselle, keskiluokkaiselle ja itseensä keskittymään tottuneelle aikuiselle. Kirk Jonesin romanttisessa komediassa yritetään irrotella huumoria teeman ympäriltä, ja päädytään lajityypille sopivasti jättämään tabut sohimatta.

Vera Farmiga: Higher Ground

Vera Farmigan esikoisohjaus, jossa hän itse näyttelee pääosaa, pohjautuu Carolyn S. Briggsin muistelmiin ja kuvaa elämää uskonnollisessa yhteisössä.

Phyllida Lloyd: Iron Lady

Teatteriohjauksistaan parhaiten tunnettu brittiohjaaja Phyllida Lloyd on tarttunut "rautarouva" Margaret Thatcherin, Britannian ensimmäisen naispääministerin ja konservatiivipuolueen puheenjohtajan elämään.

Tony Kaye: Detachment

Brittiohjaaja Tony Kaye tarttuu hienossa elokuvassaan amerikkalaisen koulujärjestelmän kriisiin - joka laajenee ihmisyyden ongelmiksi. Miksi me emme osaa pitää toisistamme huolta? Miksi lapset jäävät yksin? Miksi ihminen ei kestä toisen läheisyyttä?

Peter Greenaway: The Pillow Book

Japanilaiset hovinaiset kirjoittivat 1000-luvulla "tyynynaluskirjoja". Nämä pienet kirjaset kätkettiin tyynyn alle ja niihin talletettiin päivittäisiä tapahtumia, runoja, rakastajien tapaamisia ja muita salaisuuksia.

Yimou Zhang: The Flowers of War

Nanking, Kiina, 1937. Toinen Kiinan-Japanin sota: Japani on hyökännyt Kiinaan.

Drew Goddard: Cabin in the Woods

Cabin in the Woods on mainio soppa, joka kiepauttaa katsojan odotukset ympäri moneen kertaan.

Matt Piedmont: Taloani ette saa

Meksikolaisia halpisleffoja parodioiva Taloani ette saa on posketon ja huonoakin huonompi, luokattomuudellaan leikittelevä komedia Meksikon takamailta.

Jacob Tierney: Good Neighbors

Talvi 1995. Quebecin syrjäseuduilla liikkuu vaarallinen sarjamurhaaja.

Davis & Stéphane Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Natalie

Amélie-vertaus on väistämätön vain koska ranskalaisohjaajien elokuva Nainen nimeltä Nathalie keskittyy samalla tapaa Audrey Tautoun näyttelemän päähenkilön ympärille. Ja ilman Tautoun hohdetta tarina olisi paljon vähemmän.

Rainer Werner Fassbinder: Lili Marlene

Fassbinder oli 1960-80-luvuilla uuden saksalaisen elokuvan tärkeimpiä ohjaajia. Uuden aallon elokuvantekijät ottivat vaikutteita ranskalaisen nouvelle vaguen ohjaajakeskeisyydestä. Saksalaisen yhteiskunnan hierarkioita ja auktoriteetteja pyrittiin haastamaan ajan hengelle tyypillisesti.

Ritva Nuutinen: Hänen olivat linnut

Finnkinon mainiossa Suomi-viihteen klassikot –sarjassa on tuotu nykykatsojan ulottuville paljon hyvää kotimaista draamaa menneiltä vuosikymmeniltä.

Tran Anh Hung: Norwegian Wood

Ranskalais-vietnamilainen ohjaaja Anh Hung Tran (mm. Vihreän papaijan tuoksu 1993) on tarttunut japanilaisen Haruki Murakamin romaaniin ja tehnyt siitä hyvin omanlaisensa elokuvan.

Iciar Bollai: Sade kuuluu meille

"Tämä selkkaus kestää vain hetken,mutta elokuva on ikuinen", parahtaa filmiä ohjaava Sebastian (Gael Garcia Bernal) espanjalaisen Iciar Bollain elokuvan loppupuolella. Sade kuuluu meille on kuvaus elokuvasta ja todellisuudesta, joita on hankala sovittaa yhteen.

Saara Cantell: Tähtitaivas talon yllä

Saara Cantell on aiemminkin ohjannut hienoja elokuvia naisten elämästä suurine ja pienine iloineen ja kipuineen. Nyt itäsuomalaisen, tarkemmin nimeämättömän kylän taloon keskittyy kolmen sukupolven naisten elämä. Aikatasot limittyvät ja virtaavat luontevasti rinnakkain. Tarina on syvä ja elävä.

Madonna: W.E.

Poptähtenä parhaiten tunnettu Madonna on viime vuosina kokeillut taitojaan myös elokuvaohjaajana. W.E. on tarina "vuosisadan rakkaustarinasta", eli Wallis Simpsonin ja Britannian kuningas Edvard VIII:n rakkaudesta, jonka epäsäätyisyyden vuoksi kuningas luopui kruunustaan.

Bruce Robinson: Rommipäiväkirja

Edesmenneen journalistilegendan Hunter S. Thompsonin muistelmista on syntynyt kelpoa, kevyttä, joskin hiukan ontoksi jäävää gonzoiludraamaa.

Carine Adler: Ihon alla

"Äiti oli minulle kaikki kaikessa, kun olin lapsi. Halusin olla aivan kuten hän. Äidin lempikukkia olivat ruusut, ja sen mukaan hän nimesi siskoni Rosen. Minulle hän antoi nimen Iris." Näin tilittää aikuinen Iris (Samantha Morton), jonka elämä suistuu raiteiltaan äidin kuoltua yllättäen.

Laurent Bohnik: Q

Ranskalaisohjaaja Laurent Bohnikin Q käyttää klassista "villin tytön" hahmoa: tyttö on kohde ja toimija, joka ilmaantuu kuin tyhjästä ja sekoittaa tielleen osuvien ihmisten elämän, muuttaa kaiken.

Jean-Luc Godard: Elää elämäänsä

Pedro Almodovar: Iho jossa elän

Ruumis, minuus, sukupuoli, rajapinnat minän ja toisten välillä. Espanjalainen Pedro Almodovar on jälleen itselleen ominaisten teemojen äärellä uusimmassa elokuvassaan Iho jossa elän.

Roman Polanski: Carnage

Yksi huone, neljä ihmistä. Jännitteet ihmisten välillä kasvavat, sähköistyvät ja purkautuvat. Roman Polanski on ennenkin elokuvissaan kuvannut ihmismielen tuhoisia voimia. Kun primitiiviset kerrokset pääsevät esille, ihminen ei hallitse aggressioitaan.

Joel Schumacher: Trespass

Pitkän linjan ohjaaja Joel Schumacher on tehnyt liudan toimintaelokuvia ja trillereitä, joista Trespass (2011) ei ole onnistuneimmasta päästä. Se on pienen, tiiviin juonen rikostrilleri, joka vaatii näyttelijöiltä ja käsikirjoitukselta paljon.

Tanya Wexler: Hysteria

Hysterian lähtökohta on hykerryttävän hysteerinen - ohi ovat ajat, jolloin naisen seksuaalisesta nautinnosta saatettiin puhua vain hyssytellen ja pimeässä.