Kirja-arvio
Saara Henriksson: Moby Doll
Saara Henrikssonin esikoisromaani Moby Doll (Into) kuvaa ihmisen pyrkimystä tavoittaa jotain saavuttamatonta.
Romaanin taustalla on tietenkin Herman Melvillen romaani Moby Dick, kuten myös tosielämässä ollut miekkavalas Moby Doll. Vuonna 1964 Kanadassa ammuttiin ja harppunoitiin miekkavalas, mutta koska se ei kuollut, se päätettiin laittaa näytteille. Valas sai nimekseen Moby Doll. Kuukauden kuluttua vangitsemisestaan se kuoli. Syynä olivat veden epäpuhtaudet.
Valaat ovatkin romaanin päähenkilöitä, Jennyä ja Jokkea yhdistävä tekijä. Jenny on Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa opiskeleva nuori nainen. Ihmissuhteet ja lopputyö saavat odottaa, kun hänen mieleensä nousee lapsuudesta muisto valaan laulusta. Valaan laulu on kuultava uudelleen ja siksi Jenny päättää matkustaa Norjaan Jäämerelle.
Jokke on valtionvirkamies ympäristöministeriössä. Hän haluaa etsiä Jennyn, naisen, jonka hän kadotti kauan aikaa sitten. Jokke päättää seurata Jennyä Norjaan. Matkallaan Norjaan Jokke tapaa nuoria ympäristöaktivisteja.
Jäämerellä aktivistit ryhtyvät ahdistelemaan valaanpyytäjiä. Jokke ei ollut varautunut tähän. Valaidensuojelijoiden ja -pyytäjien välinen kissa ja hiiri -leikki nostaa Joken tunteet pintaan. Hänet on vedetty mukaan tapahtumiin, joissa on varottava kiväärinluoteja.
Jennyn matka valaiden luo kalastusaluksella on myös vaaroja täynnä. Pyytäjät etsivät valaita, jotka piileskelevät ja odottavat. Ne ovat lähdössä vastaiskuun, jossa kuka tahansa voi saada osumia. Yllättäen Jennyn ja Joken tiet kohtaavat hyisellä ja myrskyävällä merellä. Väistämätön on edessä.
Merellä Jokke tajuaa, ettei hän saavuttaisi Jennyä, mutta hän ymmärtää saavuttaneensa tasapainon heidän suhteessaan. Nyt hän voi tarjota naiselle ystävyyttä.
Saara Henriksson limittää taitavasti faktan ja fiktion. Hänen kerrontansa lähenee fantasiamaailmaa, kun hän sukeltaa valaan mieleen ja vatsaan. Toisaalta kerronta on vaarallisen lähellä besserwisser-tyyppistä ilmaisua ja kuvailua, mutta viime hetkellä kirjailija välttää karikot. Lopputulos on oudon kiehtova.
Sirpa Jegorow
Julkaistu: 20.01.2012
Twiittaa