Raskasmetalleja vähemmän metsissä
Suomessa raskasmetallien laskeuma on nykyään Euroopan alhaisimpia, lukuun ottamatta Koillis-Lapin aluetta ja muutamien teollisuuslaitosten ympäristöä.
Metsäntutkimuslaitos on seurannut 1980-luvun puolivälistä lähtien metsäluonnon raskasmetallipitoisuuksia sammalista. Näiden vuosien aikana raskasmetallipitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi.
Lyijy, kadmium ja vanadiini leviävät helposti kaukokulkeumana. Niiden pitoisuudet sammalissa ovat alentuneet seurantajaksolla tutkituista metalleista kaikkein eniten. Pitoisuudet vähenevät selvästi etelästä pohjoiseen.
Myrkyt kerääntyvät ravintoketjussa
Lyijy ja kadmium ovat elohopean ohella elollisen luonnon kannalta myrkyllisimpiä raskasmetalleja. Niiden myrkyllisyyttä lisää kerääntyminen ravintoketjuissa.
Lyijylaskeuman vähenemiseen on vaikuttanut ennen kaikkea lyijyttömään bensiiniin siirtyminen 1990-luvulla.
Kadmiumin suurimpia päästölähteitä ovat metalliteollisuus ja jätteenpolttolaitokset, vanadiinin metalliteollisuus ja öljynjalostamot.
Elohopea saattaa kulkeutua jopa tuhansien kilometrien päähän päästölähteistä. Sammalten elohopeapitoisuudet ovat yleisesti ottaen Suomessa alhaisia.
Tehdaspäästöt on saatu vähenemään
Kuparin, nikkelin ja kromin pitoisuudet ovat olleet seurantajakson ajan alhaisia. Suurten päästölähteiden ympäristössä pitoisuudet ovat kuitenkin kohonneet suhteellisen korkeiksi.
Tornion jaloterästehtaan päästöt ovat näkyneet sammalissa selvästi kohonneina kromipitoisuuksina Lounais-Lapissa. Pitoisuudet ovat laskeneet terästehtaan päästövähennysten myötä.
Koillis-Lapissa kupari- ja nikkelipitoisuudet ovat vaihdelleet suuresti Kuolan niemimaalla sijaitsevien metallisulattojen päästömääristä ja tuulen suunnista riippuen. Harjavallan ympäristössä pitoisuudet ovat laskeneet aiemmista lukemista.
Rikkiyhdisteet haitaksi kasveille
Itätuulien mukana Itä-Lappiin kulkeutuu Kuolan malmisulatoilta kuparin ja nikkelin lisäksi rikkiä. Suomen rikkilaskeumasta noin kolmannes on peräisin omista päästöistä, loput kulkeutuvat maan rajojen ulkopuolelta.
Ilman kautta kulkeutuvat rikkiyhdisteet happamoittavat maata ja tuhoavat puustoa. Rikkidioksidi heikentää neulasten hiilidioksidinottoa ja vähentää aineenvaihdunnassa tarvittavien yhdisteiden, kuten esim. askorbiininhapon, määrää.
Rikkidioksidi vaikuttaa puihin voimakkaimmin kasvukaudella, mutta heikentää myös niiden pakkaskestävyyttä.Toisaalta puut voivat hyödyntää rikin ravinteita maasta saatuina sulfaatti-ioneina.
Tiukentuneet säädökset tehonneet
Rauta ja sinkki ovat eliöille vähäisinä määrinä tarpeellisia. Teollisuuden päästöistä johtuvia keskimääräistä korkeampia pitoisuuksia todettiin paikoin Etelä- ja Keski- Suomessa. Kummankin pitoisuudet ovat laskeneet, myös teollisuusalueilla.
Raskasmetallien laskeuman väheneminen on tiukentuneen lainsäädännön ja sen myötä päästöjen vähentämiseen sovelletun uuden teknologian ansiota. Kehitys on ollut samansuuntaista myös muualla Euroopassa, mikä on vähentänyt ilman epäpuhtauksien kaukokulkeumaa Suomeen.
Yle Teksti-tv
Lähteet: Metsät muuttuvat. Päivi Merilä & Marjatta Joutsimäki (toim.). Metsäntutkimuslaitos 2011, www.metla.fi
Julkaistu: 09.01.2012
Twiittaa