Tytöt ei osaa räpätä

Hip hop syntyi Yhdysvalloissa 1970-luvun lopussa. Suureksi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi se nousi 1980-luvun puolivälissä ja alusta alkaen mukana oli myös kourallinen naisräppäreitä. 80-luvun naisräpin isoja nimiä olivat muun muassa Salt N Pepa, Queen Latifah, MC Lyte ja Roxanne Shanté.

Suomeen hip hop saapui MTV:n ja elokuvien myötä 1980-luvun alkupuolella. Aluksi sinivalkoinen versio oli muutaman aiheeseen vihkiytyneen porukan toimintaa lähinnä pääkaupunkiseudulla. Suuren yleisön tietoisuuteen kotimainen hip hop nousi kuitenkin vasta vuosikymmenen loppupuolella, kun suomeksi räppäävä Pääkköset-yhtye julkaisi esikoisalbuminsa.

Mariska

Ensimmäiset suomalaiset naisräppääjät ilmaantuivat kuvioihin vasta 2000-luvun alussa. Suomalaisen naisräpin pioneerin Mariskan ensimmäinen albumi Toisin sanoen ilmestyi toukokuussa 2002. Muita vuosituhannen alun naisräppäreitä olivat muun muassa Kwan-yhtyeen MC Mariko, Kana, Yavis sekä Afrodite.

Räppääviin naisiin on kohdistunut alusta lähtien ennakkoluuloja. Hip hopin maskuliinisessa maailmassa naisen rooli on perinteisesti taustatanssijan tai -laulajan osa. Netin keskustelupalstoilla huomio kiinnittyy usein ulkomusiikillisiin seikkoihin ja yleinen asenne on edelleen se ettei naisen kuulu räpätä.

Hip hopin säännöt ja perinteet ovat miesten luomia. Alun perin räppi oli sorrettujen musiikkia ja sen avulla köyhien lähiöiden kasvatit saivat äänensä kuuluville. Yhteiskunnallisten asioiden ruotiminen ja oman elinpiirin kurjuuksien esiintuominen muodostuikin nopeasti yhdeksi räpin kulmakiveksi.

Kantaaottavan räpin rinnalla on kulkenut myös kaupallisempi tyyli, jossa keskitytään lähinnä kertomaan yltäkylläisestä elämästä. Pääteemoina ovat muun muassa autot, vaatteet, aseet, raha ja uhkeat naiset. Perinteisesti äänessä on edelleen mies.

Suomessa räppääviä naisia on edelleen vähän. Räppäämistä ei koeta tytöille luontevaksi kanavaksi purkaa omia tuntemuksiaan. Hip hopin aikojen alussa luodut roolimallit ovat yhä tiukassa.

Viime vuosina on järjestetty pelkästään tytöille suunnattuja räppityöpajoja, joiden avulla tyttöjä ja nuoria naisia on rohkaistu räppäämään. Pajoissa kirjoitetaan omaa tekstiä ja opetellaan räppäämisen alkeet. Omien tuntemusten julkituominen omin sanoin on koettu voimaannuttavaksi ja vapauttavaksi.

Vaikka pinnalle nousseita räppääviä naisia on Suomessa edelleen vain kourallinen, edellytykset naisräppääjien valoisalle tulevaisuudella ovat olemassa.

Muualla Yle.fi:ssä