Käsittämätöntä meteliä. The Silverin jäljillä.

The Silver on arvoitukseksi jäänyt suomalaisbändi, joka julkaisi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa Johannan alamerkillä Black Label Seriesillä kaksi 7-tuuman singleä. Muutoin levymerkillä julkaistiin lähes yksinomaan Leevi and the Leavingsin materiaalia ja se olikin bändiä varten räätälöity. Kukaan ei tunnu tietävän The Silverin jäsenten henkilöllisyyttä.

Johanna oli Love Recordsin seuraaja. Näillä levymerkeillä julkaistiin mittava määrä suomalaista rockhistoriaa, esimerkiksi Juice Leskisen, Dave Lindholmin, Pelle Miljoonan, Hurriganesin ja Hanoi Rocksin tuotantoa.

Raparperitaivas -kirja (Santtu Luoto, WSOY 2004)

The Silverin kappaleet ovat jakaneet kuulijoiden mielipiteet jyrkästi. Toisten mielestä musiikki on aikaansa edellä olevaa avantgardistista taidetta, esimerkiksi tunnettu levykeräilijä ja musiikkikirjailija Johan Kugelberg on valinnut The Silverin toisen singlen kaikkien aikojen yhdeksänneksi parhaaksi DIY-levytykseksi. Toiset pitävät sitä epämääräisenä möykkänä. Harva kuitenkaan ohittaa musiikkia olankohautuksella, niin erikoiselta se kuulostaa.

Jokunen Ylen rocktoimittaja huomioi The Silverin sinkut aikoinaan soittamalla ne radiossa, muutoin julkaisut ovat jääneet verrattain pienelle huomiolle. Bändi onkin lähestulkoon unohtunut, vain innokkaimmat keräilijät edelleen etsivät kokoelmiinsa yhtyeen harvinaisia singlejä.

The Silverin kerrotaan olleen yhteydessä levy-yhtiöön Leevi and the Leavingsin edesmenneen keulakuvan Gösta Sundqvistin kautta. Hänen sinnikkyytensä ansiosta bändin tuotoksia myös julkaistiin Black Label Seriesillä. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän tai muistavan, keitä The Silver -yhtyeessä oli mukana. Kaikki yhteydenpito bändiin tapahtui Sundqvistin välityksellä, eikä bändin jäsenten henkilöllisyys ole selvinnyt yrityksistä huolimatta.

Laama #4
Lintu 1/1980

Huhujen mukaan The Silverin jäsenet olivat haminalaisia teinejä.

On myös spekuloitu, että bändissä kenties soittaisi levypomojen lapsia tai ehkäpä kyseessä oli Gösta Sundqvistin oma salainen projekti.

Kuuntele The Silveriä YouTubesta:
Do You Wanna Dance
Popper
No more grease
Bob the idiot

Bändistä on säilynyt varsin vähän ”virallista” arkistomateriaalia. Omakustanteisista punk-pienlehdistä Laamasta ja Linnusta löytyy joitain artikkeleita. Nekin ovat yhtyeen nokkamiehen Harry Angelin itsensä kirjoittamia. Pienlehtien jutuissa mainitaan vain taiteilijanimet Harry Angel, Steve Mink, Calamity Jane ja Sally Pilot.

Lintu-lehdessä 1/80 julkaistun artikkelin kyljessä lehdentekijä kommentoi The Silveriä seuraavasti:

”Koko yhtye on pysynyt ihan pimennossa eikä edes suuri levypomo Atte-setä tunnu tietävän, keitä Silverissä soittaa. Häh, onko tässä joku juju? Mitä löytyy Silverin kulissin takaa?”

Jenkkijulkaisu

The Silverin sinkuista on tullut vuosikymmenten kuluessa haluttuja keräilyharvinaisuuksia, joita on harvoin tarjolla sopuhintaan. Vuonna 2004 Yhdysvalloissa ilmestyi yllättäen uusintapainos The Silverin Do You Wanna Dance -singlestä. Julkaisijana oli Pop Con -levymerkki, joka teki 500 kappaleen bootleg-painoksen alunperin Black Label Seriesillä vuonna 1980 julkaistusta levystä.

Vuonna 2004 Yhdysvalloissa ilmestyi yllättäen uusintapainos The Silverin Do You Wanna Dance -singlestä.

Musiikkiharrastajat tilasivat uutta painosta myös Suomeen. Lisäksi Love Records julkaisi Do You Wanna Dance -kappaleen More Arctic Hysteria / Son Of Arctic Hysteria -cd-kokoelmalla vuonna 2005. Bändin mysteeri kiinnosti jälleen.

Do You Wanna Dancen uusintapainoksen takana oli Kaliforniassa asuva levykeräilijä ja entinen radiojuontaja Max Hechter. Hän kertoo tehneensä painoksen Seattlessa järjestettyä EMP-museon vuosittaista pop-musiikin konferenssia varten, jonne hän oli kirjoittanut esseen The Silverin Do You Wanna Dance -biisin pohjalta. Hän halusi jakaa kuuntelijoilleen myös kopion levystä.

Konferenssin teemana oli taianomaiset hetket musiikissa. Hechterin mielestä Do You Wanna Dance -kappale sopi täydellisesti aiheeseen. Hän arvostaa The Silverin jäsenten aidon kuuloista intoa ja sinkun kuunteleminen ilahduttaa häntä aina. Hänen esseensä pureutuukin siihen, että joskus riemu ja into voivat päihittää teknisen taituruuden.

Max Hechter kuuli The Silveristä ensimmäisen kerran vuonna 1995. Do You Wanna Dance oli myynnissä keräilylevyjen listauksessa. Tuolloin sinkku jäi saamatta, toinen keräilijä ehti ostaa sen ensin. Hechter epäilee, että singlen nappasi Johan Kugelberg.

The Silverin etsintä

Basso 3/2009

The Silverin salaisuus on askarruttanut lukuisia musiikkiharrastajia vuosien varrella, mutta bändin jäsenten henkilöllisyys on pysynyt salassa. Edes levytysten oikeuksien nykyinen haltija Universal ei ole onnistunut jäljittämään tekijöitä.

Muun muassa Bad Vugum -levymerkin perustaja Kari Heikonen ja toimittaja-muusikko Perttu Häkkinen ovat tehneet samankaltaisen etsintäkierroksen. Häkkinen kirjoitti aiheesta kolumnin Basso-lehteen vuonna 2009.

Soundi 1979-80
Laama #2

Harvat tiedonmuruset bändistä löytyvät sinkkujen lisäksi pääasiassa omakustanteisista pienlehdistä. Musiikkilehti Soundi tosin arvioi bändin sinkut, ensimmäisen jopa kahteen kertaan - Gösta Sundqvistin ollessa yksi arvioijista. The Silveristä löytyneitä zine-artikkeleita on skannattu nettikeskustelujen kyytipojiksi. Keskustelua on käyty muun muassa Punk in Finland -foorumilla.

Kaikki lehtijutut on kirjoittanut orkesterin nokkamies Harry Angel itse, joten tätäkin kautta tulee etsijälle äkkiä seinä vastaan. Yhdestä myynti-ilmoituksesta kuitenkin löytyy ratkaiseva vihje.

Laama #2
Lintu 2/1980

Harry Angel
= Harri Englund?

Ainoa johtolanka The Silveriin on nimi Harri Englund, mutta ainoa tiedossa oleva Harri Englund, Englannissa asuva professori, ei ole koskaan vastannut aiheeseen liittyviin kyselyihin. Yritämme kuitenkin soittaa hänelle tiedekunnan kautta. Ehkä professori vastaisi Yleisradiosta soitettuun puheluun. Hän on kuitenkin kiireinen ja pyytää assistenttinsa välityksellä yhteydenottoa sähköpostitse.

Siispä ainoaksi keinoksi jää jo monen aiemmin turhaan yrittämä sähköposti. Viestissä on toki pakko kertoa, mistä on kysymys. Kerromme, että monet levykeräilijät, joiden joukosta löytyy muun muassa kirjailija-toimittaja Johan Kugelberg, arvostavat kovasti The Silverin tuotantoa ja tästäkin syystä olemme yrittäneet ratkaista bändin jäsenten henkilöllisyyttä. Mikäli siis olemme oikeilla jäljillä, haluaisimme mieluusti haastatella Englundia. Sitten jäämme odottelemaan mahdollista vastausta.

Iloiseksi yllätykseksemme professori Englund vastaa viestiin, joskin kovin lyhytsanaisesti. Hän pyytää soittamaan paria päivää myöhemmin. Yhteys on siis saatu, mutta sähköpostin perusteella emme uskalla vielä haaveilla kovin syväluotaavasta haastattelusta.

Yritettävä kuitenkin on.

Oletko sinä Harry Angel?

Harri Englund vastaa

Kun Harri Englund viimein suostuu haastatteluun, hän on avoin ja kertoo paljon yksityiskohtia kolmenkymmenenviiden vuoden takaa. Moni oletettu seikka vahvistuu, kuten se, että yhteydenpito levy-yhtiöön todellakin tapahtui Gösta Sundqvistin kautta eikä Sundqvist koskaan tavannut Englundia. Sen sijaan Englund eikä kukaan hänen avustajinaan toimineista kavereista ole koskaan käynytkään Haminassa.

Musiikin tekemiseen nuori ”Harry Angel” sai vaikutteita pääasiassa amerikkalaisesta ja brittiläisestä punkista ja uuden aallon musiikista. Yksi suurimpia vaikuttajia oli New Yorkista kotoisin oleva Suicide. Englundin ihailemat bändit olivat hyvin marginaalisia Suomessa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Ehkäpä siksi moni ei ymmärtänyt, mistä The Silverissä oli kysymys.

Harri Englund kertoo, että The Silver, eli hän ja avustajanaan toiminut kaverinsa Steve Mink, teki ainoastaan yhden keikan olemassaolonsa ehtoopuolella 1980-luvun alussa, muita julkisia esiintymisiä ei ollut. Keikka oli Lepakkoluolassa Kari Peitsamon lämppärinä.

Black Label Series -sinkkujen lisäksi The Silveriltä ilmestyi 30-minuuttinen kasetti, jonka Englund julkaisi itse. Se on todellinen keräilyharvinaisuus, emme ole löytäneet yhtään kopiota kyseisestä nauhoituksesta.

Onko sinulla The Silverin kasetti? Ota yhteyttä: kaikki.musiikista@yle.fi

Lisäksi Englund lähetti Gösta Sundqvistille läjän nauhoituksiaan, joista julkaistut kappaleet valittiin. Näiden nauhojen kohtalosta ei ole tietoa.

Englund itse on aika päivää sitten hävittänyt kaikki teiniaikojensa nauhoitukset. Vain yksi molempia alkuperäisiä singlejä on enää tallella levyhyllyssä. Black Label Seriesin levyjen lisäksi Englund oli mukana kolmella ranskalaisen Ptôse Production Présenten kasettikokoelmalla. Näitäkään kasetteja hänellä itsellään ei ole.

PPP-kasetti myynnissä Discogs.comissa

The Silver -aikoja Harri Englund ei missään tapauksessa häpeä. Häntä ei ole vaan kiinnostanut puhua aiheesta. Hänellä on elämässään aivan muita kiinnostuksen ja intohimon kohteita näinä päivinä.

PPP-kasetti myynnissä Discogs.comissa

Englund on sosiaaliantropologian professori Cambridgen yliopistossa Isossa-Britanniassa. Kansainvälisen tutkijauran tehnyt Englund näkee nykyisen työnsä jonkinlaisena varhaisteiniaikojen musiikkikokeilujensa jatkumona. Jo tuolloin hän oli kiinnostunut sellaisesta musiikista, jota ei valtavirrassa noteerattu lainkaan ja jota piti Suomessa kuullakseen etsiä. Hän on myös päätynyt tekemään työtä, jota ei ehkä ensimmäisenä ”metelimusiikkiin” intohimoisesti suhtautuvan varhaisteinin olettaisi päätyvän tekemään. Intohimo ei ole kadonnut, se on vain löytänyt uuden kohteen, tutkimustyön.

Katso Kari Heikosen haastattelu kokonaan. Kesto: 14min 2sek

Katso Perttu Häkkisen haastattelu kokonaan. Kesto: 12min 59sek

Raparperitaivas -kirja (Santtu Luoto, WSOY 2004)

Tekijät

Sari Casal
Sami Hahtala
Joonas Josefsson
Veli Kauppinen
Lauri Leskinen
Tomi Rantala
Annukka Väisänen

yle.fi/musiikki

Muualla Yle.fi:ssä