. . . . . . . . . . . 20.6. 2002 Chi ballia ja hikipisaroita
Nykyään kun joku pyytää minua lenkille, näen punaista jo pelkästä ajatuksesta. Mistä moinen johtuu? Saattaa olla, että sain pikkulikkana tarpeekseni pakkopullasta, jota minulle tyrkytettiin kävelylenkkien muodossa. Lenkille oli myös lähdettävä, jotta olisin miellyttänyt kaikkia. Nuo kävelylenkit eivät yleensä olleet korttelin ympäri keikkoja vaan pikemminkin puolimaratooneja, ainakin silloisen pikkupalleroisen mielestä. Toivon, että pääsen vielä lenkkeilyfobiastani eroon, koska tiedän kyllä ulkoilman ja happihyppelyn edut. Hyvää on tarkoitettu, vaikka uskonkin, että on olemassa muitakin keinoja kertoa ylipainoiselle lapselle liikunnan merkityksestä, kuin pakottamalla hänet lenkille. Siispä lähdin hakemaan sopivaa liikuntalajia sisätiloista. Silmiini osui lehti-ilmoitus Liikuntakeskus Gogo:sta ja Chi Ballista. Kyseessä on laji jossa yhdistyvät jooga, tai chi, Pilates ja Feldenkreis tekniikat. Kaiken lisäksi Chi ballin kruunaa aromapallo. Palloa pidetään läpi tunnin mukana tuomassa ihania tuoksuja ja sitä kautta hyvää mieltä. Olin aivan myyty. Ensinnäkin olin kerran aiemmin kokeillut lyhyellä kurssilla joogaa, ja tiesin sen olevan rauhallista mutta tehokasta ja sopivan kaikenkokoisille. Valintani viimeisteli aromapallo, sillä olen aina ollut tuoksufriikki.
Paria päivää myöhemmin se oli menoa. Laventelin tuoksuinen ja lilan värinen aromapallo kädessäni seisoin Go Go:n suuressa salissa, ja nautiskelin iloisen näköisistä ihmisistä ympärilläni. Tunnin ohjaaja Miina Rydman kertoi heti alkuun Chi ballin perustuvan viiteen eri filosofiaan. Ensin oli luvassa tai chi osuus, sitten aerobinen, jonka jälkeen joogaa ja vielä venyttely ja rentoutus päälle. Pysyin suhteellisen hyvin mukana, ensikertalaiseksi. Ei ne teinivuosien jazz-tanssitunnit olleet ihan hukkaan heitetty. Hikipisarat virtasivat rauhallisesta aloituksesta huolimatta. Nautin kuitenkin täysin siemauksin kokemastani. Erityisen
vaikutuksen minuun teki Chi Ballissa käytetty musiikki. Pidin myös
hengitykseen keskittymisestä, joka oli olennainen osa tuntia. Loppurentoutus
aromapallon kanssa oli napakymppi. En voinut vastustaa kiusausta, ja hypähdin
vaakaan. Pukukopin vaaka näytti minulle 117 kg. Kolme kiloa on tultu alaspäin.
YES! Olin voittanut itseni, ja lähtenyt liikkeelle. Saattaa olla, että
olin löytänyt jopa lajin, josta voi muodostua minulle uusi ja iloinen
tapa liikkua, elämäntavaksi asti. |
|
|
|
Liikuntavälineenä
aromapallo . . . . . . . . . . . |
||
| Aikaisemmat
päiväkirjat
17.6. Iirisanalyysi ja infoähkyä
3.5.
Iloiset syöjättäret |
||
. . . . . . . . . . . |
||
| Takaisin
|
||