Satu-Inkeri Huhta 15.2.2003

Totuus paljastuu: olen sokeriholisti

Jossain mättää ja pahasti. Koen, että olen saavuttanut tasapainoa ja rauhaa suhteessa ruokaan ja itseeni. Silti jokin minussa kapinoi aika ajoin, ja tilanne ryöstäytyy käsistä, ja löydän itseni jälleen ahmimasta. Tämä onkin saanut minut vakavasti ajattelemaan, että minun pitäisi selvittää oikein juurta jaksaen, löytyykö minusta myös jokin fysiologinen vika tai selitys tälle ahmimiselle. Olinhan aiemmin keskustellut fytonomi Ulla Hallilan kanssa siitä, että minun tulisi otattaa uudet ja tuoreemmat verikokeet jne.

En tarvinnut enää analysointia itseni kanssa, mennäkkö vaiko eikö. Suunnistin nokkani kohti lääkärin vastaanottoa. Menin tapaamaan yleislääketieteen erikoislääkäri Päivi Mäkeläistä.Kriteerinä oli löytää sellainen lääkäri, joka hoitaisi minua kokonaisvaltaisesti, ja jonka hoitomenetelmissä olisi jotain uutta. Jotain sellaista, jota en olisi jo aikaisemmin kokeillut.

Päiviä suositteli yksi hyvä tuttu. Päivihän on työskennellyt useita vuosia terveyskeskuslääkärinä, mutta kiinnostui myöhemmässä vaiheessa ihmisen kokonaisvaltaisemmasta hoidosta, joka huomioi mm. oikeanlaisen ravinnon ja ravintolisät. Niinpä hän päätyi Antioksidanttiklinikoiden palvelukseen.

Oli mielenkiintoista nähdä, miten Päivin hoito poikkeaisi esim. tavallisesta terveyskeskuskäynnistä. Minulla ei ollut vanhastaan mitään hirvittävän myönteisiä kokemuksia terveyskeskuskäynneistä.
Apua ylipainooni olin ennättänyt nuorempana hakea useampia kertoja terveyskeskuksesta. Resepti oli yleensä aina sama. Minulle lykättiin käteen tukku ravinto-oppaita, joissa oli kaikissa ne tutut ruokaympyrät ja 1200 kalorin laskuohjeet per/päivä jne. Kerran määrättiin jopa jotain ihan kunnon lääkevalmistetta. Sen oli määrä jotenkin sitoa rasvaa. En edes muista enää kyseisen lääkkeen nimeä. Oli miten oli, se oli ensinnäkin ihan hirvittävän kallista. Ei minulla ollu siihen opiskelijana varaa. Sitten siitä vielä aiheutui tosi epämiellyttäviä sivuvaikutuksia. Lopetin sen käytön siis hyvin lyhyeen.

Päivin vastaanotolla minulla oli kieltämättä hieman ennakkoasenteita, jotka onneksi osoittautuivat turhiksi.

Ens alkuun Päivi tietysti haastatteli minut huolellisesti. Päivi tutki minut ihan fyysisestikin. Kun olin kertonut Päiville tarinani koko ikäni kestäneestä ylipainosta ja esim. vatsavaivoistani ynnä muista, alkoi Päivi täyttää laboratoriolähetettä.

Verikokeita oli luvassa varmaan yli tusina erilaista. Lisäksi Päivi kehotti minua teetättämään ruoansulatusanalyysin, joka tehtiin ulosteesta. Ainoa epämukavalta vaikuttava seikka tässä oli se, että nuo näytteet piti itse ottaa ja toimittaa perille. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin todeta, että käytäntö oli ensivaikutelmaa paljon helpompaa, ja tuo vaiva palkittiin tulosten tullessa.

Viiden tunnin sokerirasitustesti kuului myös Päivin listalle. Se olikin loppupeleissä mun kannalta se kaikkein mielenkiintoisin testitulos. Mutta ei mennä vielä sinne saakka.

Jo sillon ensimmäisen tapaamisen aikana minut yllätti se, kuinka valtavan määrän aivan uudenlaista tietoa minä sain liittyen esim. ravintoon ja lisäravinteisiin. Ei tällaisia tietopaketteja saa terveyskeskuksista. Erittäin positiivista oli myös se, että Päivi nosti heti myös mielenmerkityksen ja henkisen tasapainon tärkeäksi matkalla kohti onnistumistani. Päivi piti hyvänä sitä, että olin saanut terapiaa myös mielelleni.

Läpi elämäni olin uskonut lukuisten lääkärissä käyntien myötä, että minussa ei ole mitään fysiologista vikaa, ja siksi kaikki epäonnistuneet laihduttamisyritykseni vain masensivat minua entisestään. Olin siis huono, saamaton ja laiska ihminen. Kieltämättä minussa piili pieni toivon kipinä, että Päivi löytäisi minusta jonkin uuden syyn, joka selittäisi tätä vuosia jatkunutta piinaa.

Odotin tuloksia reilun kuukauden ja kun tuo päivä koitti, jolloin saisin kuulla tulokset, lenteli perhosia vatsassani. Eikä ne perhoset ollu lennelly siellä ihan turhaan.Tämä kyseinen päivä mullisti loppuelämäni ja auttoi mua ymmärtämään aikaisempaa syömiskäyttäytymistäni.

Ensiksi kävimme läpi vitamiini- ja hivenaine puutokseni, joita löytyi ihan kiitettävästi. Myös rasvahappoanalyysissäni oli arvatenkin heittoja. Ruoansulatusanalyysi puolestaan osoitti, että ruoansulatuksessani oli häiriöitä. Sieltä löytyi mm. epätasapainoista bakteerikantaa, minkä vuoksi syön lisähappea antavaa happijauhetta.

Mutta se kaikkein suurin uutinen tuli, kun Päivi kertoi minulle sokerirasituskokeen tuloksista. Normaalilla ihmisellähän verensokeri nousee ja taas laskee tietyn ajan kuluessa makean nauttimisesta. Minulla taas koko viisi tuntinen verensokerinkäyrä näytti tasaiselta.
Tämän perusteella Päivi epäili minun potevan hyperinsulinemiaa.

Hyperinsulinemialla tarkoitetaan tilaa, jossa veren insuliinipitoisuus on suurentunut niin paastotilassa kuin aterian jälkeen. Tämä on seurausta insuliinin vaikutuksen heikentymisestä. Elimistö korvaa insuliinin heikentynyttä vaikutusta lisäämällä sen eritystä.
Hyperinsulinemia on tavallista lihavilla ja metabolista oireyhtymää potevilla, selitti Päivi Mäkeläinen.

Suomeksi sanottuna olin sokeriholisti. Minulle käy siis periaatteessa samoin kuin alkoholistille, joka tarttuu olutpulloon. Yksi ei riitä, eikä rajaa näy. Sain vihdoin selityksen sille, miksi olen aina himoinnut ja ahminut mielin määrin nimenomaan makeaa. Minä en siis ollutkaan vain laiska, huono ja tuomittu epäonnistumaan. Muistan kuinka alussa totesin, että tarvitsisin kipeästi katkaisuhoitoa ahmimiseeni. Päivittelin, miksi Suomessa ei oteta vakavasti syömishäiriöisiä. Oli todella vapauttavaa todeta, että kyseessä oli kuin olikin ihan oikea addiktio.

Uskon, että se lähtökohta, jossa olin aloittanut parantumisprosessini tällä kertaa mielen kautta on nyt avainasia onnistumisessani. Eli kun nyt tiedän, että minusta löytyy joku fysiologinenkin syy, on minun paljon helpompi onnistuneesti toteuttaa uutta ruokavaliota ja ravintolisäohjelmaa, jonka Päivi minulle suositteli. Näin siitä syystä, että koen mieleni olevan tasapainoisempi. Jos tämä olisi tullut ilmi silloin heti projektini alussa, olisi se mahdollisesti pahentanut ahmimistani. Nyt katson tulevaisuuteen uusin silmin, helpottuneena. Tästä ei myöskään saa muodostua minulle tekosyytä ja pakoreittiä takaisin mässäilyn pariin ns. sairauden varjolla.

Tässä vaiheessa matkaani, minun on ennen kaikkea kiinnitettävä huomiota uuteen ruokavaliooni, jonka voisi lyhyesti tiivistää niin, että vältän kaikkia ns. roskahiilihydraatteja. Valkoisia jauhoja, perunaa, valkoista pastaa, karkkia jne. Kaikkea mikä nostaa verensokerini kihisten ylös. Lisäksi haluan kiinnittää huomiota myös ravintolisiin ja liikuntaan.

Tukijalkana aion vielä jatkaa mielenterapioitani. Esimerkiksi hypnoosia ja Rosenterapiaa. Ne vahvistavat motivaatiotani ja siivittävät matkaani kohti kokonaisvaltaista muutosta ja hyvän olon tasapainoa.

Nyt - 13kg kevyempänä voin sanoa jo onnistuneeni. Terveyden kannalta olen pudottanut ainakin tutkitusti merkittävät 10% painostani. Se kuinka paljon painoni putoaa kiloissa vielä tulevaisuudessa, ei ole enää niin merkityksellistä. En tuijota enää lukuja vaan tarkkailen koko ajan parantuvaa henkistä ja fyysistä olotilaani.

Asiantuntijan haastatteluun

Takaisin

Nälän ja makeanhimon hallinta ruokavalion avulla

. . . . . . . . . . .

Aikaisemmat päiväkirjat

15.1.03 Suggestiohypnoosia

15.12. Ravintoevankeliumi

5.12. Hypnoosin tiellä

1.12. NLP:n avulla mielen syövereihin

20.7. Satu kertoo turvehoidosta, real video

12.7.Liikunnan iloa

23.6. Juhannuksen takapakit
20.6. Chi Ballia ja hikipisaroita
17.6. Iirisanalyysi ja infoähkyä
11.6. Syntien tunnustuksesta voimaa
4.6. Suoli remonttiin Colonic-terapialla
14.5. Laitostunut laihduttaja 
07.5. Osasto10b ja terapiatiimi 
5.5. Sairaalapetiä ja särkyä 
4.5. Hehkuva nainen 
3.5. Iloiset syöjättäret  
2.5. Turvesaunan syleily 
26.4 Aarrekarttaseikkailu 
10.4. Syntymäpäiväni