. . . . . . . . . . .
1.12.2002
NLP:n avulla mielen syövereihin
Tapasin taas psykologi ja NLP-trainer Riitta
Asikaisen. Olin lukenut joskus jotakin NLP:stä ja tiesin sillä
olevan tekemistä mielen syövereiden kanssa.
Ensimmäinen NLP sessiomme kesti n. kaksi tuntia. Aloitimme perusteellisella alkuhaastattelulla, jossa minulta kysyttiin mm. aiemmista laihdutusyrityksistäni ja siitä mikä nykyisessä syömisessäni on se ns. kompastuskivi. Huomaan, että mitä enemmän saan puhua ja muistella menneitä, sitä enemmän menneisyyteni selkeytyy, ja alan ymmärtämään itseänikin paremmin. Voisin siis tämän vähäisen kokemukseni perusteella suositella menneisyyden kaivelua, vaikka sieltä löytyisikin luurankoja kaapista. Kun on täysin ulkopuolinen ja luotettava ammattiauttaja kuuntelemassa, kokemus on todella vapauttava.
Sain mm. muistella sitä mihin viimeisin painonvartijakeikkani
kaatui, ja se meni suunnilleen näin: Olin käynyt painonvartijoissa
n.5 kk ja pudottanut painoani lähes 15 kg.
Sitten tuli joulu, ja aattona pisteet ylittyivät ensimmäisen kerran. Olin kauhuissani ja vannoin että ottaisin takaisin lipsahdustani seuraavan päivän pisteistä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pisteet ylittyivät aina Tapanin päivään asti, joten kynnys mennä seuraavalla viikolla painonvartijoiden punnitukseen kasvoi liian suureksi, sillä tiesin punnitustulokseni alkavan plus merkillä.
Niinpä päätin odotella kunnes saan tilanteen tasattua, mutta näin ei koskaan käynyt, jonka jälkeen kilot ovat tulleet tuplana takaisin.
Syömiseni kompastuskivi kysymykseen vastasin puolestaan näin:
Kompastuskiveni on ehdottomasti suklaan himo ja kaikki makea. Erityisesti suklaa ja jäätelö. Bulimistinen kohtaus alkaa aina makeannälästä. Kun olen ylittänyt tietyn rajan, ajattelen, että äh, nyt millään ei ole enää mitään väliä. Sen jälkeen en enää mieti, että mitä kaapista tyhjennän. Jos vain saisin sen makeannälän himon pois oltaisiin jo pitkällä, tai niin, että saisin sen himon korvattua jollakin muulla vähemmän haitallisella mutta saaden sen saman tyydytyksen tunteen, jonka makea minulle suo.
Pohdimme yhdessä myös sitä mitä saan suklaan syömisestä ja onko minulle koskaan käynyt niin että olisin jättänyt mieliteostani huolimatta suklaan väliin. Löysin todella tällaisen tilanteen, eikä siitä itse asiassa ollut kulunut kovin kauan aikaakaan. Tämän tilanteen taustalta löytyi vauhdikas ja onnistunut päivä töissä, jonka jälkeen mieli pysyi virkeänä myös kotona, eikä jääkaappi kummitellut mielessäni.
Sain tietää myös hieman näiden kysymyksien taustaa ja sitä miten NLP:ssä edetään. Eli kun puhutaan pulmasta tai ongelmasta, löytyy se eri ihmisiltä hieman eri tasoilta. Etenemme tehden erilaisia kokeita löytääksemme tason, jossa minun oma ongelmani piilee.
Riitta oli tehnyt jo ensimmäisen hypoteesinsa alkuhaastattelun perusteella ja kertoi uskovansa ettei minu ongelmani löytyisi ainakaan ns. tietojen ja taitojen tasosta, koska ravitsemuksesta ynnä muusta laihduttamiseen liittyvästä minulla kyllä oli runsaasti tietoa. Myös minä yhdyin tähän hypoteesiin.
Seuraavaksi pääsimme itse asiaan ja teimme kaksi mielikuva-harjoitusta.
Ensimmäisessä minun piti ajatella silmät kiinni mielessäni suklaata ja sitä millaisen mielikuvan se minussa sai aikaiseksi? Ensin en nähnyt mitään kuvaa, mutta sisääni syntyi valtava syyllisyyden tunne. Sain kuviteltua punaiseen folioon käärityn suklaasydämen ja tulipunaisen ruusun.
Tällainen kuva herää mielessäni, kun haluan suklaata.
Sen jälkeen minun piti ajatella jotain mistä pidän, mutta jossa pystyn säilyttämään kohtuuden. Ajattelin vaniljajugurttia, se on hyvää ja pystyn rajoittamaan sen syömisen esim. kahteen purkkiin.
Jälleen sain sulkea silmäni ja ajatella minkälaisen kuvan vaniljajugurtti mielessäni herätti. Koin kepeää oloa ja seuraavaksi mieleni vei minut kirmaamaan kukkakkedolle. Vaniljajugurtti ei siis synnyttänyt sisälläni sellaista ikävää olotilaa. Voisin tulevaisuudessa kokeilla suklaan korvaamista vaniljajugurtilla.
Ajatus tuntui minusta oikein hyvältä. Riitta Asikainen sanoi, että voisin tehdä myös oman listan johon keräisin kaikki ne ruoka-aineet joista pidin, mutta joita pystyn syömään kohtuudella.
Lopuksi lähetin mieleni vielä tutulle kauppareissulle. Menin oman ostosreittini mielessäni läpi kunnes saavuin suklaahyllyille. Tehtäväni oli tarkastella tuntemuksiani, voisinko jättää suklaan ostamatta tai ostaa vähemmän kerralla.
Yritin kovasti olla ostamatta, mutta se ei ihan onnistunut. Päädyin kuitenkin pienempään patukkaan. Tämä tuntui hyvältä saavutukselta. Luulisin, että tänään oppimastani voi olla hyvinkin hyötyä seuraavalla kauppareissullani.
Kokemuksena ensimmäinen kerta NLP:tä oli lupaava. Odotan jännityksellä mihin tämä tie johtaa.
Kannattaa ajatella miten ajattelee-
. . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . .
Aikaisemmat päiväkirjat
20.7.
Satu kertoo turvehoidosta, real video
12.7.Liikunnan
iloa
23.6. Juhannuksen
takapakit
20.6.
Chi Ballia ja hikipisaroita
17.6. Iirisanalyysi ja infoähkyä
11.6.
Syntien tunnustuksesta voimaa
4.6. Suoli remonttiin Colonic-terapialla
14.5. Laitostunut laihduttaja
07.5. Osasto10b ja terapiatiimi
5.5. Sairaalapetiä ja särkyä
4.5. Hehkuva nainen
3.5. Iloiset syöjättäret
2.5. Turvesaunan syleily
26.4 Aarrekarttaseikkailu
10.4. Syntymäpäiväni